Kestävä yhdyskuntarakenne

Kaakkois-Suomen muodostavat kaksi maakuntaa, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso  

Kymenlaaksossa on asukkaita noin 160 000. Maakunnan väestö jakautuu melko tasan Kouvolan seudulle ja Kotkan-Haminan seudulle (n. 80 000 as./seutu). Myös noin 125 000 asukkaan Etelä-Karjalan muodostuu kahdesta seudusta, Lappeenrannan ja Imatran. Lappeenrannan seudulla asukkaita on noin 88 000 ja Imatran seudulla noin 37 000. 

Viiden kaupunkikunnan lisäksi Kaakkois-Suomessa on 10 muuta kuntaa omine kuntakeskuksineen ja taajamineen. Maakuntien aluerakenne on monikeskuksinen. Väestömäärän ja palvelujen vähentyminen on kasvava haaste etenkin pienissä keskuksissa. 

Kymenlaakson maakunta on Suomenlahden rannalla, pääkaupunkiseudun ja Venäjän rajan välissä. Etelä-Karjalan maakunta on taas Saimaan rannalla ja Venäjän rajalla.  

Sijainti ja luonto ovat lähtökohdat molempien maakuntien kehittymiselle

Sekä Kymenlaakso että Etelä-Karjala ovat molemmat Suomen ensimmäisiä laajasti teollistuneita alueita. Metsäteollisuutta alueella on ollut jo 1870-luvulta lähtien. Metsäteollisuuden ensimmäiset keskittymät, sahat ja myöhemmin pahvin ja kartongin valmistus syntyivät Kymenlaaksoon Kymijoen varrelle ja vastaavasti Etelä-Karjalassa Saimaan rannalle.  

Molempien maakuntien väkiluku on ollut pitkään laskusuunnassa, johtuen väestön ikärakenteesta ja muuttotappiosta. Suurimpien kaupunkien väkiluku näyttäisi pysyttelevän samalla tasolla.  

Haasteena yhdyskuntarakenteen eheys

Tiiviiden taajamien ja haja-asutuksen väliin on monissa kunnissa muodostunut lievealueita, joilla yhdyskuntarakenne on harvaa ja hajanaista. Tämä merkitsee pitempiä työssäkäynti- ja asiointietäisyyksiä, korkeita infrastruktuurin ja liikkumisen kustannuksia sekä luonnonalueiden pirstoutumista. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen kuuluu Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen keskeisiin strategisiin tavoitteisiin. 

Kaavalausunnot työvälineenä 

Kunnan yhdyskuntarakenteen ohjauksessa keskeisin työväline on yleiskaava. Yleiskaavoituksen tilanne ja ajantasaisuus vaihtelevat Kaakkois-Suomen kunnissa. Rantojen suunnittelusta yleiskaavoituksen painopiste on siirtynyt taajamien suunnitteluun. Ihmisten liikkuminen ja tavaravirrat eivät pysähdy kuntarajoihin, mikä korostaa kokonaisvaltaisen suunnittelun tärkeyttä. Talousalueiden rakenteiden hallitsemiseksi on kaikille eduksi tavoitella kuntarajat ylittävää suunnittelua. Laajempien kokonaisuuksien hallintaa ohjataan esimerkiksi kuntien yhteisten strategisten yleiskaavojen ja maakuntakaavojen avulla. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset edistävät kuntien kaavoitusta ja valvovat, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon vaikutuksiltaan valtakunnalliset ja merkittävät maakunnalliset asiat.  Kaakkois-Suomen ELY-keskus osallistuu ja vaikuttaa toimialueensa kaavoituspäätösiin mm. antamalla asiantuntijalausuntoja kuntien kaavoitussuunnitelmista.

Rantojen maankäyttöpaineet

Kaakkois-Suomessa on runsaasti sekä meren että sisävesien rantaa. Rannat ovat jo pitkään olleet erityisesti kaupunkien läheisyydessä tiiviin loma-asumisen käytössä. Ranta-alueiden kaavoituksen tavoitteena on luontoarvojen ohella säilyttää myös vapaita rantoja. Näin rantojen virkistysarvosta voi jatkossakin nauttia myös jokamiehenoikeudella. Mahdollinen loma-asuntojen muuttaminen vakituiseen asumiseen osaltaan huomioidaan kuntien alueidenkäytön ja palvelujen järjestämisessä. 

Yhdyskuntarakenne ja muuttuva ilmasto

Alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisessa on varauduttava lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja muihin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin ja riskeihin. Alueidenkäyttö kytkeytyy tiivisti päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.  

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta keskeisiä tekijöitä alueidenkäytössä Kaakkois-Suomessa ovat erityisesti edellytysten luominen uusiutuvan energian tuottamiselle ja hyödyntämiselle, olemassa olevan infran hyödyntäminen täydennysrakentamisessa sekä elinympäristön laatu ja edellytysten luominen ilmastonmuutoksen hillintää tukevalle ja edellyttävälle elämäntavalle. Kestävä liikenne ja liikkuminen on myös tunnistettu tärkeiksi teemoiksi. 

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on yksi keskeinen osa alueidenkäytön suunnittelua. Tärkeää on mm. sijoittaa uusi rakentaminen tulvavaara-alueiden ulkopuolelle ja varautua muihin ilmaston muutoksen aiheuttamiin riskeihin. Lisäksi lajien kannalta tärkeiden ekologisten yhteyksien säilyminen on varmistettava.  

Rikkautena monipuolinen teollisuusperintö 

Kaakkois-Suomessa on runsaasti arvokkaita rakennusperinnön kohteita ja kokonaisuuksia liittyen erityisesti teollisuuteen, kartanoympäristöihin, raja-alueisiin, linnoituksiin sekä meren ja Saimaan saaristoasutukseen ja jokiympäristöön. Kulttuuriympäristössä näkyy monin paikoin alueen merkitys Ruotsin ja Venäjän välisessä rajan käynnissä. 

Rannikon kalastajakylät ovat sen sijaan hyviä esimerkkejä kalastuksen ja merenkulun tuottamasta rakennetusta ympäristöstä Itäisellä Suomenlahdella. Saimaankanava sitä ympäröivine istutuksineen ja rakennuksineen on oma erityinen vesistöihin liittyvä kulttuuriympäristönsä. Sahat ja paperitehtaat ja muut teollisuusrakennukset ja yhdyskunnat kuvastavat teollisuuden vaurautta ja vaikutusta. 

Monimuotoisia maisemia

Kymenlaakson maisemat ovat vaihtelevia. Luonnon tarjoamat erilaiset mahdollisuudet ovat muokanneet elinkeinotoiminnan myötä maisemaa, joka on luonut toisistaan poikkeavia kulttuuriympäristöjä. Pohjois- eteläsuunnassa virtaava Kymijoki ja itä-länsi suunnassa maakuntaa halkovat Salpausselät, nämä eroavat maisemallisesti toisistaan ja ovat heijastuneet elinkeinoelämään luontonsa antamien edellytyksien kautta. Eri elinkeinomuodot ovat tärkeä osa Kymenlaakson maisemakuvan muodostumiseen; kalastajakylät etelässä, maanviljelyksen laajat peltoaukeat savikoilla, teollisuudessa hyödynnetyt joet. 

 Eteläkarjalaisessa maisemassa erottuvat vesistöt ja Salpausselät. Runsaat ja vaihtelevamuotoiset vesistöt antavat Etelä-Karjalalle oman vahvan leimansa. Suur-Saimaan laajat selkävedet ovat usein verrattavissa olosuhteiltaan meren selkiin. Saimaalla seilaavat suuret kuljetusalukset lisäävät alueen merellistä tuntua. Maakunnassa on lukuisia muita keskisuuria ja pieniä järviä. Usein välkehtiviä järvenselkiä ympäröivät harjut tai kalliosaaret, mikä tekee eteläkarjalaisesta maisemasta erityisen kauniin ja kiehtovan. Ensimmäisen Salpausselän eteläpuolella on alueen laajimmat viljelymaisemat, jotka jatkuvat Kymenlaakson puolelle aina Itämeren rannikolle saakka.   

Kuntien rajat ylittävää aluesuunnittelua 

Kaakkois-Suomessa väestö keskittyy maaseudulta taajamiin. Useimmat kaupunkiseututaajamat ovat laajentuneet ja samalla taajaman sisällä asukastiheys on monilla osa-alueilla laskenut. Kaupunkiseudut pyrkivät aktiivisesti parantamaan alueensa kasvua ja kilpailukykyä. Kaakkois-Suomen kaupunkiseudut eivät kuulu maamme suurimpiin, joten niitä ei koske lain velvoite tehdä kuntien ja valtion välisiä maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksia (MAL-sopimukset). Vapaaehtoista kuntien rajat ylittävää alueidenkäytön suunnittelua on kuitenkin tehty sekä Lappeenrannan-Imatran kaupunkiseudulla että Kotkan-Haminan seudulla:.

• Kaakon Suunta -loppuraportti  (pdf).