Helmi-ohjelman toimeenpano - Etelä-Karjala ja Kymenlaakso
Ajankohtaista
Painopisteet ja resurssit
Soiden suojelussa ja ennallistamisessa autetaan soilla asuvaa yli 100 uhanalaista lajia. Etelä-Suomessa soista on suojeltu vain muutamia prosentteja. Soiden suojelussa syntyy ilmastomuutosta hillitseviä hiilinieluja ja ennallistaminen vähentää ravinteiden valumista soilta vesistöihin.
Alueellamme on tehty jo pidemmän aikaa soidensuojelun täydennysehdotuksen (SSTE) mukaisten kohteiden suojelua vapaaehtoisuuteen perustuen. Maanomistaja saa suojelusta korvauksen. Elinvoimakeskukset neuvottelevat suojelusta maanomistajien kanssa, aloittaen jo selvitetyistä luonnon monimuotoisuudelle arvokkaista kohteista. Toteutukseen voidaan ottaa mukaan myös uusia kohteita ja jo olemassa olevia kohteita voidaan laajentaa, mikäli luonnonarvot sitä edellyttävät. Kaakkois-
Suomen elinvoimakeskuksessa on lisäksi tekeillä ojitettujen tai muuten muutettujen soiden kunnostussuunnittelua ja kunnostusta.
Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostus -teemassa keskitytään priorisoitujen SPA-lintuvesien kunnostamiseen. Menetelminä ovat lähinnä laajojen järviruokovaltaisten kasvustojen niittäminen ja ruokojuurakon jyrsintä (äestys), allikoiden ja lammikoiden kaivaminen, hoitokalastus sekä pesimäsaarten, pesälauttojen ja -laatikoiden rakentaminen. Ruovikon niittämisen yhteydessä pääosa niittoaineksesta on kerätty hyötykäyttöön yhteistyössä John Nurmisen Säätiön kanssa. Näiden toimien lisäksi lintuvesiltämme pyydetään vieraspetoja Suomen riistakeskuksen Helmi-vieraspetohankkeessa. Kunnostuskohteiden linnuston seuranta on keskeisin osa tehtävien vaikuttavuuden arviointia. Ennen Helmi-kautta monia arvokkaimpia lintuvesiämme kunnostettiin Lintulahdet Life -hankkeessa vuosina 2003–2007.
Perinnebiotoopit eli niityt, kedot, hakamaat ja luonnonlaitumet, tarvitsevat jatkuvaa hoitoa, jotta ne eivät kasva umpeen.
Kaakosta perinnebiotooppeja löytyy erityisesti Päijät-Hämeen ja Etelä-Karjalan alueelta. Toimialueen perinnebiotoopit ovat monesti pienialaisia. Alueen perinnebiotooppeihin sitoutunut lajisto on valtakunnallisestikin arvokasta ja sitä on myös runsaasti kartoitettu.
Kaakkois-Suomessa on valmistunut perinnebiotooppien perhoslajiston verkko-opas, jossa kerrotaan mitkä kasvit ovat perhosten kannalta tärkeitä (www.hyonteiskasvi.fi/). Sen ensisijaisena tarkoituksena on auttaa tunnistamaan kasvikartoituksen yhteydessä vastaan tulleista elinympäristöistä niitä, jotka ovat potentiaalisia uhanalaisille ja silmälläpidettäville perhosille ja siten erityisen merkittäviä lajisuojelun sekä myös monimuotoisuuden kannalta. Verkkojulkaisusta saatavan perhostoukkien elintapoja koskevan tiedon avulla voidaan kohteiden hoitoja suunnitella ja toteuttaa perhosten elinvaatimuksia paremmin huomioiden.
Kunnostettujen perinnebiotooppien jatkuva hoito turvataan maatalouden ympäristösopimusten ja luonnonsuojelulain mukaisen tuen avulla. Perinnebiotooppien hoitotoimet ovat monesti umpeenkasvun ja puustottumisen estämistä kunnostusharvennuksin ja niitoin. Peruskunnostuksen jälkeen alueille pyritään useimmiten saamaan karja laiduntamaan, jotta alue pysyisi jatkossa avoimena ja siihen sitoutuneelle lajistolle soveliaana.
Metsäiset elinympäristöt -teemassa Helmi-ohjelmassa toteutetaan METSO-ohjelmaa täydentäviä metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon toimenpiteitä, joihin nykyisessä METSO-ohjelmassa ei ole osoitettu tavoitteita eikä rahoitusta.
Kaakkois-Suomen alueella on hoidettu luonnonsuojelulain suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvia jalopuumetsiä sekä lajistollisesti arvokasta harjun paahdeympäristöä. Jalopuumetsät ja lehdot sekä harjujen paahdeympäristöt ovatkin alueita, joita Kaakkois-Suomessa tullaan ensisijaisesti hoitamaan.
Useimmat metsäisen elinympäristön kunnostukset alueella liittyvät liian varjostuksen ja latvuskilpailun estämiseen kuusia ja kuusentaimia poistamalla. Erityisesti jalopuita sisältävien metsien hoidossa pyritään kuusia poistamalla luomaan elintilaa harvinaisemmille lajeille. Samoin varjostavaa puustoa poistamalla autetaan auringonvaloa pääsemään pohjakerrokseen, jonne sen seurauksena voi syntyä muun muassa lehdoille tyypillistä aluskasvillisuutta.
Pienvesi- ja rantaluonnon kunnostuksessa on selvitetty, kunnostusta ja hoitoa vaativia pienvesi- ja rantaluonnon kohteita ja kunnostettu muutamia rannikon hiekkarantoja.
Pienvedet ja rantaluonto ovat pääosin hyvin herkkiä elinympäristöjä, joilla ympäristön toimet näkyvät välittömästi ja voimakkaasti. Jos lähteen ympäristön metsä hakataan, muuttuu myös lähteen elinympäristö perustavanlaatuisesti. Sama päätee esimerkiksi puroihin, joiden valuma-alueet ovat pieniä, ja siten pienemmätkin toimenpiteet ovat suhteellisesti merkittävämpiä. Rantaluonnon osalta kaakossa luonnon dyynit ovat harvinaisia, mutta sitäkin arvokkaampia.
Helmi-ohjelmassa on etsitty sellaisia kohteita, jotka eivät ole peruuttamattomasti muuttuneita, ja joiden ympäristön maankäyttö ei estä kunnostustoimien onnistumista. Hoidettaviksi on löydetty mm. muutamia lähteitä, hiekkarantoja, fladoja ja kluuveja. Hiekkarannoilla hoitotoimet ovat enimmäkseen umpeenkasvun peruuttamista kuorimalla ylimääräinen kasvimassa pois, joka mahdollistaa hiekkarannoille tunnusomaisen tuulen aiheuttaman elinympäristön liikkumisen ja ”elon”.
Pienvesien kunnostuksen tavoitteena on palauttaa ihmistoiminnan seurauksena heikentynyt pienvesi ja sen lähiympäristö häiriötä edeltäneeseen tilaan.
Rantaelinympäristöjen hoidon tavoitteena on estää avointen luontotyyppien umpeenkasvua ja palauttaa rannoille luontainen vesitalous ja lajisto.
Helmi-keskittymät
Helmi-keskittymät ovat alueellisesti tunnistettuja luonnon monimuotoisuudeltaan arvokkaita seutuja, joilla on myös luonnonhoidon ja ennallistamisen tarpeita. Ehdotukset Helmi-keskittymästä on valmisteltu Helmi-ohjelman alueellisissa yhteistyöryhmissä sidosryhmien kanssa.