Pisavaara
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Pisavaara kohoaa yli 260 m:n korkeuteen merenpinnasta ulottuen n. 150 metriä ympäristöään korkeammalle. Pisavaaran yläosaa luonnehtivat lakikuusikot, niitä reunustavat muinaisten merten huuhtomat rakkakivikot ja louhikot sekä huippuja erottavat kurut. Näiden alapuolella matalimmilla huipuilla ja rinteillä vallitsevat mänty- ja kuusivaltaiset kangasmetsät, jotka ympäröivät notkelmien pienialaisia lehtoja ja soita. Vaaran reuna-alueilla sijaitsevat laajimmat nevat, letot ja rämeet sekä puistolle ominaiset suurehkot purojen halkomat korpialueet. Alueen kallioperä on muodostunut lähinnä prekambrisista kiteisistä liuskeista, jotka pääosin ovat kvartsiittia.
Alueen luonne ja merkitys
Pisavaaran suojelun pääperusteena on ollut edelleen sen erämainen luonne. Se onkin yksi Peräpohjolan luonnontilaisimmista alueista. Tätä luonnontilaa kuvaavat lahopuiden ja kelojen suuri määrä, erikoiset myrskytuhoalueet, muinaisten metsäpalojen jäljet sekä myös pari tuoretta paloaluetta (kylläkin pienialaisia). Em. seikoista johtuen puisto tarjoaa monille hoitometsistä puuttuville eläin-, kasvi- ja sienilajeille edellytykset menestyä. Esim. vanhojen metsien lintulajeja on enemmän kuin missään muualla lähikuntien alueella.
Kohdassa "Muuta lajistoa" mainittujen lajien lisäksi alueelta on tavattu parikymmentä alueellisesti uhanalaista kasvilajia.
Ihmistoiminta puistossa rajoittuu valvonta- ja tutkimustyöhön sekä poronhoitoon.
Puiston reunoilla olevien soiden vesitalouteen ja sen kautta luonnontilaan on
vaikuttanut suojelualueen ulkopuolella suoritetut soiden ojitukset.
Suojelutavoitteen määrittely:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Pisavaara on perustettu luonnonsuojelulain nojalla luonnonpuistoksi. Alueeseen kuuluu lisäksi soidensuojelun perusohjelmaan kuuluva Pisavaaran korpialue, joka on yksityismaata. Alue toteutetaan tältäkin osin luonnonsuojelulain keinoin.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
---|---|---|
3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 1.702 |
3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 4.181 |
7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 17.988 |
7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.083 |
7220 | cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia | 0.01 |
7230 | letot | 150 |
7310 | aapasuot | 260 |
8220 | kasvipeitteiset silikaattikalliot | 390 |
9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 3440 |
9050 | boreaaliset lehdot | 164 |
9080 | fennoskandian metsäluhdat | 0.1 |
91D0 | puustoiset suot | 530 |
Suojelun perusteena olevat lajit
Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
---|---|---|
1972 | lapinleinikki | Ranunculus lapponicus |
1528 | lettorikko | Saxifraga hirculus |
6216 | kiiltosirppisammal | Hamatocaulis vernicosus |
1355 | saukko | Lutra lutra |
1925 | korpikolva | Pytho kolwensis |
1920 | lahokapo | Boros schneideri |
1037 | kirjojokikorento | Ophiogomphus cecilia |
Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.
Julkaisija