Hailuoto, pohjoisranta

Alueen kuvaus

Hailuodon pohjoisrannan alue on monimuotoinen, niin geologisesti kuin biologisestikin arvokas kokonaisuus maankohoamisrannikon luontotyyppejä. Alue on kaksiosainen: Hailuodon länsirannalla on Matikanniemen-Pajuperän-Hannuksensoiden osa-alue ja toinen osa-alue käsittää Hailuodon varsinaisen pohjoisrannan. Maisemallisesti aluetta vallitsevat Matikanniemestä Keskiniemeen asti harjualueen rannan laajat lentohietikot ja itäpäässä aluetta luonnehtivat merenrantaniityt.



Linnusto on Pohjoisrannalla runsaimmillaan rantojen rehevissä kluuveissa, lammissa, merenrantaniityillä sekä matalilla hiekkarannoilla. Kosteikkolinnusto on kokonaisuudessaan erittäin monipuolinen. Luontotyyppien monimuotoisuuden ansiosta sekä pesivä että muutonaikaan levähtävä lintulajisto on runsaslukuinen ja monilajinen.



Hailuodon avoimella länsirannalla Matikanniemi-Pajuperä-Hannuksensuot -alue on monimuotoinen kokonaisuus, jolla esiintyy merenrantaniittyjä, dyynejä, hiekkarantaa sekä sarja edustavia eri-ikäisiä kluuvijärviä. Kääppäänkarien alue on merkittävä vesi- ja rantalintujen pesimäalue. Kluuvijärvien pesimälinnusto on kokonaisuudessaan monipuolinen. Siihen kuuluvat muiden muassa mustakurkku-uikku, ruskosuohaukka, kurki ja liro. Hannuksensoiden alue on soidensuojelun perusohjelmaan kuuluva kohde. Hannuksensoilla suokasvillisuudessa ilmenee luhtaisuuden lisäksi myös korpisuutta.



Rannan lentohietikoille leimaa antavia ovat mm. paikoin laajat suola-arhokasvustot. Tyypillisiä lajeja edustavat merinätkelmä, pohjanlahdenlauha ja harvinaisempi lämpiminä kesinä esiintyvä merisinappi. Alueella on heikosti tunnettua arvokasta selkärangatonlajistoa.



Länsirannalla on myös Pajuperän perinteinen kalamökkikylä, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde ja perinnemaisemana pihakenttineen ja rantaniittyineen arvoltaan paikallista tasoa.



Pohjoisrannalla sijaitsevat Virpiniemen ja Mäntyniemen nummet muodostavat ainutlaatuisen luontotyyppi- ja maisemakokonaisuuden.



Virpiniemen nummi sijaitsee Hailuodon luoteisrannalla, lähellä merenrantaa korkeimman rantadyynivallin takana. Nummi sijaitsee ns. deflaatiotasanteella, jolta tuuli on pyyhkinyt irtaimen maa-aineksen pois. Virpiniemen nummi on syntynyt vapaan laidunnuksen aikakaudella: laidunnuksen ja tuulen kuluttava vaikutus loi nummen. Alueen kasvillisuus on variksenmarjan ja sammalien sekä jäkälikköjen muodostamaa mosaiikkia. Lajistoon kuuluvat myös mm. juolukka, hanhenpaju ja metsälauha. Puustossa on harvakseltaan matalia mäntyjä ja runsaasti männyntaimia. Mäntyniemen nummi sijaitsee puoli kilometriä Virpiniemen nummesta koilliseen. Se on myöskin deflaatiotasanteella ja syntynyt samalla tavalla kuin Virpiniemen nummi. Mäntyniemen nummi on asteittain muuttumassa mäntykankaaksi. Pienialaisia nummia on Virpiniemen ja Mäntyniemen lisäksi muuallakin Hailuodon pohjoisrannalla, mm. Keskiniemessä.



Hailuodon pohjoisosa on laajan harjujakson pääte avoimen meren äärellä. Pinnanmuodot ovat meriveden, jään ja tuulen muovaamia. Dyynien ja rantavallien välissä on kapeita, pitkänomaisia soistumia 0-15 metrin korkeudella merenpinnasta. Hailuodon pohjoisrannalla on nähtävissä maankohoamisrannikon eri-ikäisten soiden sukkessiosarja 1500 vuoden aikavälillä. Soiden kasvillisuus on pääasiassa luhtaisia saranevoja, karuja lyhytkorsinevoja ja rämeitä. Alueen soille on paikoin tyypillistä kausittainen kuivuminen, mikä johtuu mm. hyvin läpäisevästä maaperästä ja ohuesta turvekerroksesta. Kausikuivat alueet ovat usein suokokonaisuuksien reunoilla. Soilla on myös lähteikköjä, joilla esiintyy mm. lettotähtimöä ja vesihilpeä. Suosukkessiosarjan lisäksi alueella on nähtävissä metsäsukkessiosarja: avoimet dyynit vaihettuvat suoraan mäntymetsiksi ilman lehtipuuvaiheita. Niittymäiset ranta-alueet vaihettuvat puolestaan paju- ja lehtimetsävyöhykkeiden kautta havupuuvaltaisiksi metsiksi. Kliimaksmetsät ovat jäkälätyypin kankaita (ClT), myös variksenmarja-kanerva-(ECT) ja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) metsiä esiintyy. Kosteammilla paikoin on myös metsäluhtia.



Pohjoisrannalla on kymmeniä eri-ikäisiä matalia pienvesiä, jotka ovat syntyneet maankohoamisen myötä merestä kuroutumalla tai hiekkasärkkien ja rantavallien eristäessä niitä merestä. Juuri merestä kuroutuvia matalia murtovesialtaita kutsutaan fladoiksi. Fladat kehittyvät edelleen kluuvijärviksi eli merestä jo erilleen kuroutuneiksi altaiksi, joihin vielä ajoittain voi virrata merivettä. Kehitys kulkee nuorista merenrantalammista karuihin ja happamiin sisämaan vesiin tai karuihin suolaikkuihin. Uusia lampia syntyy jatkuvasti. Kasvillisuus eroaa eri-ikäisissä järvissä; vastakuroutuneissa lammissa on runsaasti uposlehtisiä vesikasveja, kun taas vanhemmissa lammissa ilmaversoiset ja vedenalaiset sammalkasvustot yleistyvät. Vesikasvillisuus on runsainta ja monimuotoisinta juuri merestä kuroutuneissa kluuveissa, jotka kasvillisuudeltaan muistuttavat vita- eli Potamogeton-tyypin järviä. Monet Oulun seudulla uhanalaiset vesikasvit viihtyvät juuri fladoissa ja kluuveissa. Lampien rannat ovat yleensä soistuneita. Nuorimpien lampien reunoilla on sara- ja ruoholuhtia ja sisämaahan mentäessä haprarahkasammalvaltaisia luhtanevoja (mm. Sunijärvi) ja edelleen suursaranevoja ja rimpinevoja (mm.Valkjärvi). Kaikki Hailuodon järvet ovat hyvin matalia, 1-2 metriä syvyydeltään. Suurimmat järvet Hailuodon pohjoisosassa ovat Iso Sunijärvi (16 ha) ja Nuottajärvi (10 ha).



Pökönnokan-Vesanniittyjen alue sijaitsee Hailuodon koillisosassa Santosenniemen tyvessä. Pökönnokan viereiselle Potinlahdelle ja Pökönnokan matalikolle kerääntyy sekä keväällä että syksyllä runsaasti kahlaajia ja vesilintuja. Kahlaajista runsaimpina esiintyvät suosirri, suokukko ja liro. Pökönnokka on avoin, heinikkoinen niemi, joka miltei erottaa Potinlahden merestä. Niemi on muodostunut hiekasta ja sitä hienommista aineksista. Pökönnokan merenrantaniittyä on laidunnettu miltei keskeytyksettä nykypäiviin asti. Alueella on luhtakastikan ja suolavihvilän luonnehtimia niittyjä, ja kuivemmilla kumpareilla punanata- ja jokapaikansaraniittyjä. Niemen tyvellä on heinävaltaista hieskoivikkoa, jota reunustaa kiiltopajuvyöhyke. Vesirajan lähellä on myös mm. merisara-, rönsyrölli- ja rantaluikkakasvustoja. Pökönnokan alue on tärkeä etelänsuosirrin pesimäalue.

Alueen luonne ja merkitys

Hailuodon pohjoisosan harjualue ranta- ja tuulikerrostumien muodostumineen on maamme arvokkaimpia kokonaisuuksia. Alue on sekä geologisesti että biologisesti kansainvälisesti arvokas. Pohjoisranta on osa nk. Muhoksen muodostumaa, geologisesti mielenkiintoista savi-hiekkakivialuetta.



Hailuodon pohjoisranta edustaa maankohoamisrannikon luontoa monimuotoisimmillaan. Alueella on mm. hiekkasärkkiä, hietikoita, erilaisia dyynejä, soita, primäärisukkessiometsiä, merenrantaniittyjä, nummia, fladoja, kluuveja ja niistä sisävesiksi muuttuneita lampia ja järviä.



Dyynit ja niiden väliset suot ovat laaja kokonaisuus, joka on ainutlaatuinen Perämeren rannikolla. Pohjoisrannan suot muodostavat edustavan maankohoamisrannikon soiden sukkessiosarjan. Vastaavia tieteellisesti arvokkaita kehityssarjoja ei ole muualla maailmassa kuin Perämeren rannikolla.



Iso Sunijärven-Valkjärven-pohjoisrannan alue ja Nuottajärvensuon-Haaralampinsuon sekä Hietaniemen ranta-alue kuuluvat vesitaloudeltaan laajaan kokonaisuuteen, jossa kapeat suot ja hiekkakaarrot vuorottelevat. Rantavallien välisiä avosoita on varsinkin Satajärvensoilla ja Haaralampinsoilla. Merkittävimmät pitemmälle kehittyneistä soista ovat Pitkäjärvensuot ja Nuottajärvensuot. Pitkäjärvensuot lienee alueen edustavin suokokonaisuus. Merenrannan lähellä olevilla soilla esiintyy myös lähteisyyttä. Soiden lisäksi voidaan seurata myös vesistöjen ja kangasmaiden kehitystä sisämaahan päin.



Hailuodon kluuvit luetaan kansainväliseen arvoluokkaan kuuluviin erityistä suojelua vaativiin vesiin. Pienvesissä pohjoisrannalla on nähtävissä kehityssarja merestä kuroutuvista lahdista karuiksi sisämaan lammiksi ja järviksi, millä on tieteellisesti erittäin suuri arvo. Virpiniemen ja Mäntyniemen nummet edustavat erittäin harvinaista luontotyyppiä Perämerellä. Virpiniemen nummi on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi ja Mäntyniemen nummi paikallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Hailuodon länsirannalla sijaitseva Pajuperän kalamökkikylän pihakenttä ja rantaniitty ovat myös paikallisesti arvokas perinnemaisemakohde.



Pohjoisrannan linnustollisesti merkittävimpiä luontotyyppejä ovat kluuvit ja merenrantaniityt. Pökönnokan-Vesanniityn alueella sijaitsevat alueen laajimmat hyvin säilyneet rantaniityt, joilla pesii monipuolinen ja runsaslukuinen vesi- ja rantalintulajisto. Kluuvit ja lammet ovat tärkeitä kosteikkolintujen pesimäalueita. Pohjoisrannan tärkeimpiä pesimälajeja ovat etelänsuosirri, mustakurkku-uikku, ristisorsa, pikkutiira ja lapinsirri. Alueella levähtää muutonaikaan runsaslukuinen lajisto. Levähtäjämäärien perusteella arvioituna Pohjoisrannan alue on kansainvälisesti merkittävä laulujoutsenten ja suokukkojen levähdysalue. Kahlaajien ja vesilintujen kokonaismäärät voivat kohota useaan tuhanteen yksilöön sekä kevät- että syysmuuton aikana.



Pökönnokan merenrantaniitty on perinnemaisemana arvoltaan valtakunnallista tasoa. Alueella esiintyy ruijanesikkoryhmän lajeista mm. tuppivita, vihnesara, suolasara , somersara, merisara, merihanhikki ja merinätkelmä. Keskiniemessä on upossarpion esiintymä. Meren rannassa ja kluuveissa esiintyy harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja kuten esimerkiksi isolimaska, kalvasvesiherne, kilpukka, litteävita, otalehtivita , jouhiluikka, paunikko ja nuokkurusokki. Muuta mainittavaa lajistoa pohjoisrannan alueella edustavat esimerkiksi lettotähtimö, rentovihvilä ja suovalkku.



Alueen luonto on kulutusherkkää. Lisääntyvä virkistyskäyttö ja alueella olevat mökit ja tiet lisäävät roskaantumista ja kulutusta, mikä voi heikentää hiekkarantojen, dyynien, niittyjen, nummien ja karujen metsätyyppien luonnontilaa. Mökkikylien alueet ovat jo nyt kuluneita. Paikoin tehdyt ojitukset ovat heikentäneet kluuvien tilaa. Kluuvijärvet, lähteiköt ja luhdat ovat herkkiä vesitalouden muutoksille. Vedenalaisten hiekkasärkkien uhkana ovat laivaväylien rakentaminen, rehevöityminen, ruoppaukset ja hiekanotto. Primäärisukkessiometsät eri kehitysvaiheineen tulee säilyttää luonnontilaisina.



Alueen lisääntyvä virkistyskäyttö ja luvaton moottoriajoneuvoilla ajo rannoilla voi aiheuttaa kulumista ja häiriötä alueella pesiville ja lepäileville linnuille.



Virpiniemen ja Mäntyniemen nummien metsittyminen on ollut nopeaa ja muutos uhkaa nummien ominaispiirteiden säilymistä. Virpiniemessä on jo aloitettu avoimuuden säilyttämiseksi lammaslaidunnus. Pökönnokan arvokas niittyalue vaatii säilyäkseen jatkuvaa hoitoa niittämällä tai laiduntamalla. Alueen hoidon jatkuminen näyttää tällä hetkellä turvatulta.



Peruste D kohdan 3.3. kasvilajeille: suolasara, merisara, suolasänkiö, tuppivita, merihanhikki ja suomenhierakka ovat ruijanesikkoryhmään kuuluvia lajeja. Pohjanlahdenlauha on kotoperäinen laji. Muut mainitut lajit ovat elinympäristöjensä tyypillisiä ja edustavia lajeja. Suolayrtti saattaa olla alueelta hävinnyt.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Marjaniemi-Hiidenniemi sisältyy valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Pajuperän-Matikanniemen alue ja Hailuodon pohjoisosan ranta-alue sekä Iso Sunijärvi, Valkjärvi, Haaralampi ja Nuottajärvi ympäristöineen kuuluvat valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan.



Pökönnokan-Vesanniittyjen alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja länsirannan Hannuksensuot valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan.



Pohjois-Pohjanmaan maankuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa koko Hailuodon pohjoisrannan alue kokonaisuudessaan on merkitty luonnonsuojelualueiksi.



Hailuodon pohjoisrannan alueen suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Valtaosa alueesta on jo rauhoitettu yksityismaan rauhoituspäätöksin.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.