Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Natura-alue koostuu viidestä erillisestä osasta Vantaan ja Espoon rajalla. Mustakosken lehtomainen metsäalue, Vestran vanha metsä sekä Herukkapuron lehto, Isosuon keidassuo, Pyymosan lehto ja Odilammen-Smedsmossenin suo sijaitsevat Vantaalla.
Alue on luonnoltaan hyvin monipuolinen. Se sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja on siten myös virkistyskäyttökohde.
Alueen luonne ja merkitys
Alue muodostaa pääkaupunkiseudulla erittäin merkittävän varsin luonnontilaisina säilyneiden luontokohteiden keskittymän. Alueen vanhat metsät, lehdot ja suot ovat valtakunnallisesti arvokkaita.
Alueella esiintyy useita luontodirektiivin luontotyyppejä. Edustavimpia ovat boreaaliset luonnonmetsät, boreaaliset lehdot ja puustoiset suot.
Vestran vanha metsä on uusmaalaisittain kohtalaisen suurikokoinen. Pohjakasvillisuus on lehtoa ja lehtomaista kangasta. Puusto on kuusivaltaista, ja sekapuuna on koivua ja haapaa. Osa lehtipuustosta on jo ikääntynyttä. Maapuuta on melko runsaasti, pääasiassa erikokoista kuusta. Alueella on monipuolinen kääpä- ja nilviäislajisto, ja niistä löytyy useita harvinaisia lajeja.
Alueen lehdoista etenkin Herukkapuro on erittäin edustava. Kasvillisuus vaihtelee ylärinteiden kuivista lehdoista alempiin, tuoreisiin lehtoihin ja puronvarren kosteisiin saniaislehtoihin ja luhtaniittyihin. Vaateliaista kasvilajeista esiintyy mm. lehtosinijuurta. Pyymosalla on lisäksi pähkinäpensaslehtoa.
Tremanskärr koostuu useista eri korpi-, räme- ja nevatyypeistä ja on siten hyvin monipuolinen suoalue. Isosuo puolestaan on pienehkö keidassuo, jollaisten säilyminen lähes ojittamattomina pääkaupunkiseudulla on hyvin harvinaista.
Alue on tärkeä liito-oravan suojelulle.
Alueen suojelutavoite:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys;
- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä;
- luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Natura-alueen suojelu toteutetaan perustamalla luonnonsuojelulain mukaiset suojelualueet kaikille osa-alueille.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 1.1 |
| 3210 | fennoskandian luonnontilaiset jokireitit | 1 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 0.2 |
| 6430 | kostea suurruohokasvillisuus | 0.5 |
| 7110 | keidassuot | 38 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 1 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.4 |
| 8220 | kasvipeitteiset silikaattikalliot | 7 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 35 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 85 |
| 91D0 | puustoiset suot | 61.79 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1355 | saukko | Lutra lutra |
| 1910 | liito-orava | Pteromys volans |