Uudenkaarlepyyn saaristo

Alueen kuvaus

Alue käsittää lähinnä Uudenkaarlepyyn väli- ja ulkosaaristoa. Pohjoisosassa sijaitsevalla Sandörenin niemellä on yhteys mantereeseen. Saaristoalueen tunnusomaisia piirteitä ovat kallioiset saaret ja luodot, joilla vuorottelevat avokallioalueiden lukuisat kalliolammikot, tyypillinen kalliorantakavillisuus sekä paikoin esiintyvät rehevät rantaleppälehdot. Uudenkaarlepyyn saariston alueelta tapaa myös matalakasvuisia rantaniittyjä ja kivikkoisia rantoja. Edustava dyynialue esiintyy alueen eteläosassa.



Sandörenin pohjoisrannat ovat matalaa merestä noussutta aluetta. Arvokkainta niittyaluetta on Larshällsbuktenin alue. Osa niityistä on ruovikoituneita tai pensoittuneita. Ne olisi tärkeää saada laidunnuksen tai niiton piiriin, koska alueen rannoilla on tavattu useita harvinaisia lintulajeja.



Torsön sijaitsee avomeren äärellä. Sen länsiranta on avokalliota, paikoin louhikkoa. Varsinaista rantametsää ei ole, sillä puusto alkaa vasta kaukana vesirajasta avokallioiden päällä. Kallioperää hallitsee Vaasan graniitti. Metsä on karua jäkäläkangasta. Kankaiden maisemaa monipuolistavat useat varsin edustavat kalliolammikot ja suot. Saaren pohjoisosassa on hiekkarantaa, koillisessa tyrnikasvustot ovat vallanneet alaa. Suojanpuoleinen itäranta on matalampaa ja kasvillisuudeltaan rehevämpää. Rannat ovat kivikkorantoja, joille järviruoko muodostaa monin paikoin kapeita vyöhykkeitä. Rantapuusto on harmaaleppää. Trutören, joka nykyään onkin yhteydessä Torsön saareen, on tärkeä linnuston kannalta ja luontotyyppinä löytyy primäärisukkessio- metsää. Etelämpänä sijaitseva Torsö träsket on pieni luonnontilainen humuspitoinen lampi. Pääsaaren pohjoispuolella on pieni, osittain puuton saaristo, jonka luodoilta löytyy mm. kivikkoisia rantoja, rantaniittyjä, avokallioita ja rantaleppälehtoja.



Storsand on luonnontilaisena säilynyt hiekkaranta-alue, jossa rantavoimat ovat tasoittaneet harjun rantakerrostumaksi. Hietikon edustalla harjuselänne kohoaa Lotanin saareksi, jota yhdistää mannerrantaan vetokannasmainen matalikko. Laaja, lähes kasvipeitteetön hiekka on alttiina merituulelle ja alueella onkin dyynikehitys hyvin edustavasti esillä vesirajasta kasvillisuuden sitomiin dyyneihin. Dyynien välissä on salpaantuneita lampia, jotka edustavat lentohietikkorannoille ominaista kehitystä. Nopea maankohoaminen, loiva ranta yhdessä suhteellisen suuren merenpinnan korkeusvaihtelun kanssa sekä tuulieroosio ylläpitävät laajalla rantavyöhykkeellä jatkuvaa ja nopeata sukkessiota. Maarannan muodostaa paikoin jopa 200 metriä leveä tasainen hiekkakenttä, joka on kasvillisuudeltaan niukka. Siinä kasvaa harvakseltaan kitukasvuisia mäntyjä. Yläpuolisilla dyyneillä kasvaa runsaasti katajaa ja harvakseltaan mäntyjä. Sisämaan dyyneille on jo kehittynyt karuimpia kangasmetsätyyppejä edustavia männiköitä. Näiden taakse muodostuneisiin kosteampiin painanteisiin on muodostunut rehevähköjä kuusivaltaisia metsiä ja korpia sekä pieniä lampia ja järviä, jotka ovat vielä kehityksensä alkuvaiheissa.



Alueen uloin saariryhmä, Stubben, sijaitsee Storsandenista suoraan luoteeseen. Stubben koostuu kolmesta saaresta, joista kaksi on osin puustoisia. Maaperä on moreenia ja rannat etupäässä kivikkorantoja. Saarten keskustat ovat varvikkokangasta. Pääsaarten puusto on sijoittunut rantavyöhykkeen ylälaitaan ja koostuu pääasiassa harmaalepästä sekä koivusta. Joukossa on pihlajia ja kuusia. Rannoilla kasvaa tyrniä. Pääsaarella on pieniä omaleimaisia lampia aivan rannan tuntumassa. Niiden kasvillisuus vaihtelee saraikosta osmankäämiin. Rantaniittyjä on vähän ja ne ovat pienialaisia.



Uudenkaarlepyyn saariston luonto tarjoaa runsaalle linnustolle ruokailu- ja pesimispaikkoja. Häiriintymättömät saaret ja luodot ovatkin kiinnostaneet monia alan tutkijoita ja harrastajia. Alueelta tavataan merihanhia ja suuria lokkiyhdyskuntia. Paikoin on myös tavattu harvinaisuuksia kuten etelänsuosirri ja viiksitimali.



Alueella on kiinteitä muinaisjäännöksiä ja saariston perinteisiin elinkeinoihin liittyvää rakennuskantaa. Stubbenilla on majakka, jossa toimii nykyisin matkailuyritys. Torsön ja Storsandin hiekkarannat ovat monien lomailijoiden suosiossa. Storsandin hiekkaranta-alue tarjoaa edellytyksiä myös sukkessiotutkimukselle.

Alueen luonne ja merkitys

Avomeren äärellä sijaitsevien kallioisten saarten ja rantaniittyjen sekä mantereella olevan hiekkarannan ja kehittyvien dyynien suojelukohde.

Tärkeä linnustonsuojelukohde. Huomattava merkitys myös virkistyskäytön ja luontomatkailun kannalta.



Kohdan 3.3. koodilla D merkityt lintulajit: alueellisesti merkittäviä pari- ja yksilömääriä.

Storsandin hiekkarannalla on suosittu uimaranta. Varsinkin juhannuksen aikoihin kävijöitä, myös teltoissa ja matkailuvaunuissa yöpyjiä on runsaasti. Kävijöiden aiheuttaman kulutuksen minimoimiseksi liikkuminen ja oleskelu alueella on ohjattu pois arimmilta alueilta. Storsandin luonnonsuojelualueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma vuonn 2005. Opastusta ja alueen palveluvarustusta on parannettu.

Luontomatkailun lisääntyminen voi ohjaamattomana aiheuttaa liikakulutusta ja häiritä linnustoa.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• a lueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,

• a lueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä,

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Suurin osa alueesta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan.

Storsandin alue sisältyy myös harjujensuojeluohjelmaan.



Suurin osa alueesta rauhoitettu yksityismaan luonnonsuojelualueina.



Toteuttaminen:

Suojelu toteutetaan pääasiassa luonnonsuojelulain nojalla sekä soveltuvin osin rakennuslain ja vesilain säännösten keinoin. Rakennuslakia sovelletaan vahvistettujen rantakaavojen alueilla. Vesialueiden suojelu toteutetaan vesilain ja luonnonsuojelulain nojalla siten, että luonnonsuojelulakia sovelletaan alueen omistajien sitä halutessa.



Valtion hallinnassa olevista ja vielä hankittavista maa-alueista muodostetaan luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue. Osa alueesta voidaan rauhoittaa yksityismaan suojelualueena.



Suojelutavoitteet eivät rajoita alueella olevien virallisten väylien ja pienveneväylien kunnossapitoa vesilain säännösten mukaisesti. Nykyisten loma-asuntojen käyttöä ja kunnossapitoa ei ole tarpeen rajoittaa.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.