Tormuan Pohjavaara - Riitasuo

Alueen kuvaus

Pohjanvaaran vanhojen metsien alue



Metsät ovat suurimmaksi osaksi tuoreita kankaita, tosin usein karumman puoleisia. Rehevyyttä (metsäkurjenpolvi ja metsäimarre runsaina) ilmenee laikuttain monilla paikoilla, etenkin rinteillä. Metsäpalon jälkiä on lähes koko alueella. Monilla kuvioilla on palaneita justeerikantoja ja hieman matalampia lahonneta mäntykantoja. Metsät ovat kuitenkin palautuneet vuosikymmenten takaisista harsintahakkuista hyvin. Alueen merkittävintä metsäluontoa edustavat eräät rehevät korpimaiset puronvarret ja niiden läheiset kankaat, joissa on lahopuustoa paikoin hyvinkin runsaasti, sekä Pohjanvaaran jyrkkä etelärinne ja Lumperoisenvaaran luoteisrinne. Hienoja aarnimetsäkuvioita on myös soidensuojelualueen itäpuolella.



Metsien puusto on tiheydeltään vaihtelevaa eriasteisesti kuusettunutta järeää männikköä. Melko järeää koivua on tavallisesti 5-10 % pystypuuston runkoluvusta ja haapaa (20-40 cm dbh) yksinpuin tai pienissä ryhmissä. Selvästi kuusivaltaiset kuviot keskittyvät lähinnä puronvarsiin ja hajanaisesti muualle.



Lahopuustoa alueella on runsaasti ja monipuolisesti. Kaikiaan maapuita on 100-200 runkoa hehtaarilla, painottuen mäntyyn, koivuun ja ohuehkoon kuuseen. Männyn osalta on hyvä lahopuujatkumo ja useilla kuvioilla on kohtalaisesti myös järeätä kuusimaapuuta. Kohtalaisen runsaasti on myös haapapökkelöitä ja -maapuita. Tavalliset aarnimetsäkääväkkäät ovat hyvin runsaita: haavanarinakääpä, pikireunakääpä, aarnikkääpä, pursukääpä, rusokantokääpä, kuusenkääpä, riukukääpä, sirppikääpä ja koralliorakas.



Suot ovat päätyypiltään karuja lyhytkortisia tai heikosti saraisia nevoja ja tupasvillaisia rämeitä. Edustavimmat korvet ovat purojen varrella ja rehevimmät suot ovat lettonevaisia (BrLN). Laajimmat hyvin kehittyneet rimpinevat ovat Pohjansuo ja Rapalammen suojuotti. Kortepaikanpuron varrella on entisiä suoniittyjä, jotka ovat pikkuhiljaa metsittymistä. Muuten suopuusto on luonnontilaista. Bryales lettonevoja on pienialaisesti Kortepaikanpuron läheisyydessä ja laajemmin Hoikkasuolta Rätinkisalmelle ulottuvassa suojuotissa. Lettonevojen yhteydessä on myös lähteisyyttä. Pölhönpuron varrella on kaksi kotkansiipilehtokorpea. Korvissa kasvaa myös lapinleinikkiä. Lapinleinikkiä on lisäksi Kortepaikanpuron yläjuoksulla. Alueen ojitetuttujen soiden ennallistaminen on aloitettu v.2012.



Paiselammin soidensuojelualue



Alueen länsiosassa, Paiselampien ympäristössä, on poikkeavan hienoja lettolierosammal-rimpilettoja (ScoL) ja pienialaisemmin rimpisirppisammal-rimpilettoja (ReL), lettoväkäsammal-lettoja (CaL), heterahkasammal-lettoja (WaL) ja lettorämeitä (LR). Timpijoen varrella on myös huomattavasti rahkasammaleisia rimpilettoja, ja jokivarren lettolierosammal-rimpiletot ovat luhtaisia. Alueen itäosan suot ovat karumpia ja tavanomaisempia karuja saranevoja ja lyhytkorsinevoja sekä rahkaisia tupasvillarämeitä ja nevarämeitä.



Letoilla kasvaa silmiinpistävän runsaasti nuijasaraa ja hirssisaraa. Alueen kasviharvinaisuus on kuusamonnokkasara, jota ei tavata laajemmin kuin Kuusamosta ja parilta kasvupaikalta Kainuusta. Soilla on lisäksi punakämmekkä, kalvasvesiherne, lettopaju, kirkiruoho ja soikkokaksikko. Ylimmäisen Paiselammin soilla, jotka eivät varsinaisesti kuulu soidensuojelualueseen, kasvaa lisäksi kaitakämmekkä, lapinnuijasara ja lettosara.



Kirkaslammen ennallistettavat suot



Kirkaslammen letot on ojitettu. Siitä huolimatta alueella kasvaa useita kasviharvinaisuuksia, kuten pikkunokkasara, hetosuolake, kirkiruoho, punakämmekkä, verikämmekkä, pitkälehtivita, soikkokaksikko, lettopaju, hirssisara. Suolla on ilmoitettu kasvavan myös letosaran, nuppisaran, kaitakämmekän ja jouhiluikan, jonka ei tiedetä kasvavan muualla Kainuussa . Uhanalaisten lajien kasvupaikkoja on runsaasti joka puolella ojitettua suota. Suo on tunnettu jo 1920-luvulla erityisen hienona lettoalueena (Nurmelan letot).

Vähiten suo-ojituksesta ovat kärsineet suon kosteimmat osat. Alueilla, joissa on vielä jäljellä järviruokoisia lettolierosammal-rimpiä, kasvaa yleisesti pikkunokkasaraa. Mätäs- ja välipinnat ovat lettorämemuuttumaa, jonka voisi enna listamalla paluttaa luonnontilaan. Ojituksen seurauksena mänty, hieskoivu, kiiltopaju ja ehkä myös lettopaju ovat runsastuneet ja vaivaiskoivu on levinnyt harvakseltaan suolle. Pohjakerroksessa on silti vielä yleisesti lettojen tyyppisammalia.

Suoalueen letot eivät ennen ojitusta millään tavalla eronneet viereisestä Paiselammin soidensuojelualueesta. Ennallistamistoimenpiteet suon luonnontilan paluttamiseksi aloitettiin v. 2012.



Riitasuo



Alueen suuret avosuot ovat runsasravinteisia rimpinevoja (MeEuRiN) tai lettolierosammal-rimpilettoa ja laiteilta lettorämeitä. Rytilehdon pohjoispuolella on laajempi lettoräme. Kotisuolta Riitalampeen laskevan puron alajuoksulla on pienialaisesti luhtaisuutta ja rimpilettoisuutta. Lähempänä kangasmaan reunaa Riitalammen rantasuo on paikoin lettoväkäsammal-lettoa.

Rytilehdon pohjoispuolisella lettorämeellä kasvaa kalkkimaariankämmekkä ja kirkiruoho. Hirssisaraa on Riitalammen eteläpuolella ja nuppisaran on ilmoitettu kasvan Riitasuon pohjoisosassa. Riitasuo yhdistää arvokkaan Kotisuon alueen Kirkassuohon.



Kotisuo – Paskalampi



Suurin osa suosta on lähinnä mätäs- ja välipintaista rämelettoa. Paikoin, varsinkin lampien välissä, on edustavia järviruokoisia ja lettolierosammaleisia ruoppavaltaisia rimpiä. Rimmissä kasvaa parisen sataa pikkunokkasaraa. Muuten suolla kasvaa myös lettopajua, useita kirkiruohoja, yleisesti hirssisaraa ja punakämmekkää sekä parissa kohtaa nuppisaraa. Alueella on ilmoitettu kasvavan myös kaitakämmekkää ja lettosaraa.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.



Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Tormuan Pohjanvaara kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Paiselammin suot ovat soidensuojelualuetta. Ylimmäinen Paiselampi on todettu arvokkaaksi pienvedeksi. Muut alueet ei eivät kuulu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Aluekokonaisuus esitetään luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla suojeltavaksi.

Alueella olevat kaivoslain mukaiset valtausoikeudet jäävät voimaan.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit