Tiilikan alue

Alueen kuvaus

Tiilikan alue edustaa Maanselän länsiosien suo-, metsä- ja vesiluontoa. Alue sijaitsee Sisä-Suomen keidassoiden ja Pohjanmaan aapasoiden vyöhykkeiden vaihettumisalueella. Useimmat suot ovat kuitenkin selväpiirteisiä aapasuoyhdistymiä. Mm. Itkonsuo, Hietasuo-Rytysuo, Alussuo, Honkasuo ja Suurisuo ovat karujen nevatyyppien luonnehtimia avosoita. Tunnusomaista on myös pienikuvioinen suoluonto, jota luonnehtivat isovarpuiset ja sararämeet sekä aukeahkot rahkarämeet sekä erilaiset korpityypit.



Metsäkasvillisuus edustaa myös vaihettumisvyöhykettä. Männiköt, lähinnä Pohjanmaan vyöhykettä edustavat kuivahkot kankaat ovat yleisimpiä. Tiilikkajärven koillispuolella sijaitsevissa korvissa ja harjuniemillä ovat alueen luonnontilaisimmat metsät. Järeät männiköt ja kelottuvat korpi- ja rämemetsät antavat seudulle erämaisen leiman. Pääasiassa 1960 -luvulla tehdyt metsänuudistukset ovat saaneet aikaan laajoja nuorien ja varttuneiden kasvatusmetsien alueita alueen pohjois- ja länsiosiin.



Alueeseen sisältyy yhtenäinen vesireitti, joka alkaa pohjoispäästä Älänteenpurona, jatkuu Kankaisenjoen, Alasen ja Itkonjoen kautta Tiilikkaan ja edelleen Autiojärven ja Sammakkojärven kautta runsaskoskisena Tiilikkajokena länteenpäin. Tiilikka edustaa vedenjakajamaille ominaista oligotrofista ruskeavetistä järvityyppiä. Lisäksi alueella on useita pienempiä lampia ja järviä.



Tiilikkajärven harju on järven halki polveileva, paikoin särkkämäisiksi niemiksi haarautuva, yli viisi kilometriä pitkä harjuselänne. Selänteeseen liittyy paikoin laajentumia ja poikittaisia haarakkeita. Harjukuoppia on varsinkin Pohjoisniemen keskiosissa. Monin paikoin on muinaisia ja nykyisiä rantamuodostumia ja eroosiotörmiä.

Alueen luonne ja merkitys

Tiilikan suoalueet ja harjumuodostumat ovat Pohjois-Savon edustavampia. Alue onkin erityisen merkittävä linnuston

ja harjuluonnon suojelun kannalta. Tiilikan alueen suolinnusto on erityisesti runsasta ja edustavaa: alueella pesii useita pareja kurkia, liroja, kapustarintoja ja suokukkoja, niukemmin sinisuohaukkoja. Myös vesilinnustoa (kalatiira ja kuikka) sekä vanhoja metsiä elinympäristönään vaativia lajeja (metso, pohjantikka ja palokärki) pesii useita pareja. Natura-alue pitää sisällään yhden kokonaisen pienvaluma-alueen pienvesineen, soineen ja järvineen. Laajoista luonnontilaista soista huolimatta, alueen sisällä on ojitettuja alueita, joilla kaikilla on pääsääntöisesti tehty soiden ennallistamistoimia. Tiilikan metsien rakennetta pyritään parantamaan metsien ennallistamispoltoilla ja alue kuuluu palojatkumoalueisiin. Tiilikanjoen koskia on kunnostettu uiton jäljitä 2000-luvun alkupuolella.



Kohteen läntisellä valuma-alueella on turvetuotannossa oleva Heikinsuo. Natura-alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista ko. tuotantoalueella. Suojelun kannalta riittävän tehokaasti käsitellyt kuivatusvedet voidaan johtaa turvetuotantoalueelta myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle. Turvetuotantoalan vaikutukset kohdistuvat erityisesti Tiilikanjoen luonnontilaisen jokireittiin.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

- luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Tiilikka on kansallispuisto. Osa Heinäsuo-Sammakkosuosta on soidensuojelualuetta ja loppuosa kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan kuten Suurisuo ja Haverinlehdon ympäristön suot. Haverinlehto on vanhojen metsien suojeluohjelman kohde. Tavoitteena on laajentaa Tiilikan kansallispuisto Natura-alueen laajuiseksi.



Tiilikkajoki kuuluu koskiensuojelulakiin. Koirasuosta alaspäin suojelu on tarkoitus toteuttaa vesilailla. Tiilikkajokea sisältyy myös muihin Natura-kohteisiin. Joki yhdistää Tiilikan kahteen muuhun merkittävään Natura-alueeseen Älänteeseen ja Kolmisoppisen soihin.



Tiilikka muodostaa myös suojelullisesti merkittävän kokonaisuudeen Löytynsuo-Maamonsuon ja Pumpulikirkon Natura 2000 -alueiden kanssa.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.