Talvivaara

Alueen kuvaus

Talvivaara on merkittävä luontaisesti kehittyneiden metsien ja puustoisten soiden muodostama kokonaisuus. Talaskankaan, Hiidenvaaran ja Losonvaaran ohella se on ainoa laaja jäljellä oleva yhtenäinen metsäkokonaisuus läntisessä Etelä-Kainuussa. Alueen kaakkoispuolella on Korsunrinteen Natura 2000 -alue (FI1200621). Talvivaara sijaitsee Kainuun eteläosassa kokonaan vedenkoskemattomalla alueella. Runsas puolet alueesta sijaitsee yli 300 metrin korkeudessa. Alueella sataa enemmän kuin ympäristössä, talvisin on runsaasti lunta ja kesäisin rinteet ovat märkiä. Tykkylumi aiheuttaa vuosittain tuhoja lakialueen kuusikoissa ja myös rinteillä.



Talvivaaran metsä- ja suoalue on Etelä-Kainuun oloissa laaja ja yhtenäinen. Vaikka metsissä on tehty harsintahakkuita, vanhan metsän piirteet ovat melko hyvin näkyvissä. Myös nuoret metsät ovat luontaisesti uudistuneita, erittäin lehtipuuvaltaisia ja nopeasti kehittymässä arvokkaiksi luontokohteiksi.



Lakialueen metsät ovat tyypillisiä kuusivaltaisia matala- ja harvapuustoisia tuoreita kankaita. Alueelle luonteenomainen metsätyyppi on BaDeMT, vaarapykäsammal-metsälauha-mustikkatyyppi. Vanhan asutuksen jälkiä on näkyvissä avoimilla niittymäisillä laikuilla ja niitä ympäröivissä nuorissa metsissä. Autioiden ympärillä olevia metsiä on laidunnettu, ja niistä on poistettu havupuuta. Nämä osat ovat nykyään nuorta lehtipuuvaltaista metsää, jossa vielä on paikoin näkyvissä joitakin merkkejä laidunnuksesta. Suot ovat pääosin ojittamattomia.



Rinteiden metsät ovat reheviä, lehtomaisia kankaita ja lehtoja (GoMaT ja saniaislehto). Lahopuuta on runsaasti rinteillä ja rinteiden alla, mutta laella ei ole juurikaan maapuuta. Lehdot ovat laaja-alaisia ja edustavia. Lehdoissa esiintyy Kainuussa harvinaisia lehtokasveja kuten Mustakonnanmarjaa (Actaea spicata) ja lehto-orvokkia (Viola mirabilis).



Talvivaaralla on runsaasti reheviä korpia juotteina rinteillä ja rinteiden alla. Korvet ovat pääasiassa saniaiskorpia, ruohokorpia ja paikoin lehtokorpia. Niiden puusto on luontaisesti kehittynyttä, useimmiten voimakkaasti lehtipuuvaltaista, ja aluskasvillisuus on hyvin edustavaa.



Alueella on luonnontilaisia pienialaisia rämeitä ja Pienellä Sattaisensuolla laikku lettoakin. Ison ja Pienen Sattaisensuon välissä on juotti koivuvaltaista metsäluhtaa. Soiden reunoilla on runsaasti lähde- ja tihkuvaikutusta.



Alueella on katkeamaton kuusen ja lehtipuiden lahopuujatkumo. Talvivaaran kääpälajisto on runsas alueella esiintyy mm. välkkyludekääpä (Skeletocutis stellae), lamokääpä (Skeletocutis chrysella), poimukääpä (Antrodia pulvinascens) ja harjasorakas (Gloiodon strigosus).



Talvivaaran linnusto on monipuolinen ja kuvastaa alueen metsäisyyttä. Sinipyrstö (Tarsiger cyanus), lapinuunilintu (Phylloscopus trochiloides) ja idänuunilintu (Phylloscopus borealis) tavataan alueella säännöllisesti. Palokärki (Dryocopus martius) ja pohjantikka (Picoides tridactylus) pesivät molemmat alueella. Kanalintukannat ovat hyvät.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Talvivaara ei ole mukana valtakunnallisissa suojeluohjelmissa. Metsäyhtiön omat luontoarvoselvitykset alueelta ovat valmistumassa.



Alueen suojelun toteutustapana on metsälaki ja alue-ekologinen suunnitelma.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit