Sydänmaanaro

Alueen kuvaus

Sydänmaanaron rajausalue on laaja ja poikkeuksellisen luonnontilainen vanhojen metsien, soiden ja pienvesien muodostama alue, pääasiassa suuremmilta hakkuilta säästynyt. Alueen topografia on erittäin vaihteleva käsittäen suuren määrän eri kokoisia ja korkuisia moreenikumpuja ja -selänteitä.



Pääosa metsistä on kuusikoitumis- tai kuusikkovaiheessa olevia tuoreita kankaita. Järeitä metsiä, reheviä korpia, jopa lehtoja on suojelualueen itäpuolella, Raaterasin vanhojen metsien alueella. Kuivia ja kuivahkoja kankaita esiintyy yleisesti korkeimmilla maastokohdilla, soiden reunamilla ja pienillä metsäsaarekkeilla. Raatesuon erikoisuutena voidaan pitää kaunista noin kilometrin mittaista Raatesärkkää, jonka rämeiden ympäröimän hiekkaharjun puusto on iäkästä mäntyä. Lehtipuiden osuus vaihtelee. Paikoin alueella on nähtävissä palonjälkeisiä metsän kehitysvaiheita.

Maapuista lukuisimpia ovat kuusi ja mäntykelo, järeää haapamaapuuta on yksittäin. Kuolleiden pystypuiden järeys ja puulajien väliset runsaussuhteet vaihtelevat laajasti.



Soidensuojelualueen soista valtaosa on karunpuoleisia, osin rimpisiä nevoja tai nevarämeitä. Veteläsuon pohjoisosassa on muutaman aarin laajuinen lettoinen alue. Nevojen laiteilla esiintyy monin paikoin jänteitä. Mesotrofisia osia on ainakin Raatesuon lounaisosassa ja Saarensuon länsi- ja pohjoislaidassa.



Rajauksella on lukuisia lampia ja lampareita, joista arvokkaisiin pienvesiin katsotaan kuuluvaksi Soidinlampi sekä soidensuojelualueeseen sisältyvä Raatepuro. Erittäin kaunis Raatejärvestä lähtevä Raatepuro on yläjuoksultaan luonnontilassa. Rannat ovat kuusimetsää ja suota. Laskuvesistön, Kivijärven puoleinen pää on menettänyt luonnontilansa noin kilometrin matkalla. Arvokkaan osan pituus on noin 4 km. Vesi on ruskeahkoa ja hyvälaatuista. Raatepurossa on ilmoitettu olevan tammukkaa. Luonnontilaisella purolla on virkistyskäyttöarvoa. Välittömästi soidensuojelualueen itäpuolelle sijoittuva Raatejärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiohjelmaan. Lähteitä on ainakin Viitasuon eteläreunalla ja Tapionsuon luoteislaidassa.



Alueen linnusto on tutkittu hyvin ja varsinkin soidensuojelualue on linnustoltaan huomattava. Soiden näkyvimpiin pesijöihin kuuluu joutsen, minkä lisäksi jokavuotiseen pesimälinnustoon kuuluvat mm. kurki ja lukuisat kahlaajat samoin kuin meillä taantunut tuulihaukka sekä sinisuohaukka. Raatejärven läheisyys lisännee Raatesuon linnustoa merkittävästi.

Vanhojen metsien ansiosta alue on merkittävä kanalintujen, erityisesti metson asuinalue; myös kuukkeli, pohjantikka ja palokärki viihtyvät iäkkäissä metsissä. Metsälapin yleisin tiainen, lapintiainen viihtyy alueen havumetsissä, kuten myös mehiläishaukka.



Alueella esiintyy yleisesti vanhan metsän kääpä, sammal- ja jäkälälajistoa.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.



Luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Raatesuo on soidensuojeluohjelman kohde, joka on toteutettu. Alueeseen liittyy Raatesuon vanhojen metsien suojeluohjelman alue. Aluetta esitetään laajennettavaksi Raatejärven itäpuoleisella Raatesuolla, joka on arvokas lintusuo. Suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit