Suojoen metsä

Alueen kuvaus

Kiuruveden kaupungin pohjoisosassa sijaitseva Suojoen metsä on edustava boreaalinen luonnonmetsä, joka on pohjoissavolaiseksi metsäksi rakenteeltaan poikkeuksellisen luonnontilaisena säilynyt vanhan metsän alue, jonka läpi virtaa luonnontilainen puro. Lisäksi alueella on puustoisia soita, joista suurin osa on ojitettu. Valtaosassa metsää puusto on täysin luonnontilaista. Osaa metsästä on kauan sitten lievästi harvennettu, mutta puuston rakennetta lukuunottamatta merkkejä hakkuista ei juurikaan ole nähtävissä. Rakenteeltaan Suojoen metsä on parempi kuin Kiuruvedeltä vanhojen metsien suojeluohjelmaan sisältyvät kohteet.



Suojoen metsä on tyypillistä mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää, jossa esiintyy pienialaisia korpipainenteita ja -juotteja. Puroon viettävällä länsirinteellä on lehtomaisen kangasmetsän (käenkaali-mustikkatyyppi) piirteitä. Itä- ja kaakkoisosassa kangasmetsät muuttuvat vähitellen korpimetsiksi. Korvista tavataan lähinnä mustikka- ja metsäkortekorpea. Puron rannat ovat paikoin rehevää ja monilajista luhtaista ruoho- ja heinäkorpea, paikoin mustikkatyypin metsää. Pääosin ojitetut rämeet sijaitsevat pohjoisosassa ja kaakkoiskulmassa. Rämeistä esiintyy korpi- ja isovarpurämettä.



Suojelullisesti arvokkain osa on luonnontilainen puroa ympäröivä vanha metsä. Metsä on pääosin 100-150 -vuotiasta mustikkatyypin kuusikkoa, jossa kasvaa järeitä haapoja, koivuja sekä noin 150-vuotiaita ylispuumäntyjä. Latvusto on erikorkeuksinen, puusto on jakautunut satunnaisesti, elävän puuston koko vaihtelee huomattavasti ja myös nykyistä puusukupolvea vanhempia puita tavataan. Vallitseva latvuskerros näyttäisi kehittyneen luontaisesti metsäpalon jälkeen. Metsäpalon merkkejä ovat puustossa säilyneet ylispuuna kasvavat palokoromännyt sekä palokannot. Puustolle luonteenomaisia ovat lähekkäin kasvavat kuusi-mänty -ryhmät. Metsän sukkessiokehityksen edetessä koivun osuus elävässä puustossa on alkanut vähentyä. Alueella on suhteellisen runsaasti lahopuuta ja pitkä lahopuujatkumo. Lahoaste vaihtelee pitkälle maatuneista puista tuoreisiin tuulenkaatoihin. Kuolleen pystypuuston muodostavat kuusi, mänty, koivu ja haapa. Maapuut ovat kuusta, koivua ja haapaa, joukossa on myös järeitä aiemman puusukupolven maapuita. Metsä uudistuu luontaisesti syntyneissä aukoissa.



Suojoki-puro on mutkitteleva, kovapohjainen ja -reunainen, paikoin kivikkoinen puro, jonka kovat ja korkeat rantatörmät ovat veden kovertamat. Puro on alueen pohjoisosassa kaksihaarainen. Itäinen haara on perattu. Puron reunaan on muodostunut heikkovirtauksisia suvantoja sekä rantapoukamia. Puusto on lehtipuuvaltaista sekametsää, jossa kasvaa haapaa, koivua, kuusta, harmaaleppää, raitaa ja pihlajaa. Paikoin valtalajina on kuusi. Puustoon vaikuttavat etenkin keväisin vedenkorkeuden vaihtelut ja tulvat. Lahopuuta on runsaasti ja uoman yli on kaatunut puita. Kostean ja rehevän, paikoin luhtaisen puronrannan kasvillisuutta ovat mm. metsäkurjenpolvi, mesiangervo, huopaohdake, kurjenjalka, lehtovirmajuuri, rönsyleinikki, korpiorvokki, korpikastikka ja metsäimarre.



Liito-oravan reviirejä Suojoen metsässä on kaksi. Pesät sijaitsevat pohjoisosassa, puron länsihaaran länsipuolella sekä lounaisosassa puron itäpuolella, josta on löytynyt haapapesäpuun lisäksi talvivarasto kuusesta. Vanhan metsän alueella on suuria muurahaiskekoja. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. metso ja kanahaukka. Majava on kaatanut haapoja puron varrelta. Purossa eläviä kalalajeja ovat mm. ahven, särki ja hauki.



Luonnontilainen puro ja sitä ympäröivä vanha metsän muodostavat maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Puulajisuhteet, puuston satunnainen jakautuminen ja järeys, lahopuut, naavaiset kuuset sekä purouoman ylle sortunut lahopuusto lisäävät alueen maisemallista arvoa.



Alueen luonnontilaa on heikentänyt puron itähaaran perkaus ja ympäröivän puuston käsittely perkauksen yhteydessä. Puron vesi on yläjuoksun ojitusten ruskeaksi värjäämää. Kohde rajoittuu idässä metsäautotiehen, joka kulkee alueen halki kaakkoisosassa. Tietä reunustavat leveät ojat. Puustoisista soista rämeet (8 ha) on ojitettu. Suojelukohdetta ympäröivät metsätalouskäytössä olevat alueet (hakkuualueet, taimikot, ojitetut puustoiset suot), joilla tehtävien toimenpiteiden vaikutukset voivat ulottua suojelualueelle.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi suojelussa painotetaan seuraavia tavoitteita:



- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.



- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit