Sulkavanniemen laidun ja niitty
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Sulkavanniemen laidun ja niitty on kahdesta eri osa-alueesta koostuva arvokas perinnemaisema-alue, joka koostuu hakamaa-alueesta sekä erillisestä pienialaisesta niitystä.
Lehtipuuhaka, johon sisältyy myös niittymäisiä osia, on hakamaarakenteeltaan edustavaa. Runsaslajista ja paikoin soistunutta hakamaata hallitsevat vanhat hieskoivut ja nuoremmat harmaalepät. Harvapuustoinen ja kivinen länsiosa on hakamaarakenteeltaan alueen edustavin osa. Se on perinteistä, jo harvinaiseksi käynyttä koivuhakaa. Haan useissa valoaukoissa kasvaa monia mielenkiintoisia niittykasveja: peurankello, kesämaitiainen, nurmitatar, nurmikaunokki, kissankello, nurmikohokki, jäkki ja päivänkakkara. Kasvillisuudessa on paikoin rehevöitymisen merkkejä. Niittymäisillä osilla kasvillisuus on valtaosin kosteata nurmilauha-poimulehtivaltaista heinäniittyä. Pohjoisosassa runsaan maakivistön kupeessa on siellä täällä ketoneilikan ja huopakeltanon värittämiä hyvin pieniä ketokuvioita. Kasvistosta löytyvät lisäksi huomionarvoiset ketokaunokki ja kyläkurjenpolvi. Länsipäässä on välillä kosteaa suurruohoniityn kasvillisuutta.
Tilatien varressa heinäpellon ja kuivan mäntykankaan väliin jää kapea kaistale niittyä, joka on osin entistä peltoa. Valtaosaltaan aluetta hallitsee tuoreen heinäniityn kasvillisuus. Niityltä erottuu vähäisiä huopakeltanon ja muiden ketoruohojen täplittämiä kuvioita. Eteläreunan hiekkaisella törmällä viihtyvät huomionarvoiset ketokäenminttu ja mäkiminttu. Korkeat ketokaunokkikasvustot ovat keskittyneet itäosaan. Niityn tunnusomaisia niittylajeja ovat mm. ketoneilikka, karvaskallioinen, peurankello, kissankello, aho-orvokki ja mäkitervakko.
Alueen luonne ja merkitys
Sulkavanniemen laidun ja niitty on maisemallisesti viehättävä ja erikoisennäköinen, maakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Alueeseen sisältyy sekä hakamaata että niittyä. Pitkään jatkunut laidunnus on mahdollistanut runsaan ja monipuolisen, useita harvinaisia lajeja sisältävän kasvillisuuden kehittymisen alueelle.
Kesämaitiainen (Leontodon hispidus), peurankello (Campanula glomerata), ketokaunokki (Centaurea scabiosa), kyläkurjenpolvi (Geranium pratense), nurmitatar (Polygonum viviparum), ketokäenminttu (Satureja acinos) ja mäkiminttu ( Satureja vulgaris) ovat kohteen arvokasta niittylajistoa. Jäkki (Nardus stricta) ilmentää pitkäaikaista laidunnusta.
Hakamaata tulisi jatkossa laiduntaa ja niittyä niittää tai laiduntaa, jotta kasvillisuus säilyisi edustavana.
Suojelutavoitteen määrittely:
Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1. mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla sekä hoitotoimenpiteillä.
- Luontotyyppien tai lajien elinympäristön laatua tai lajien populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Perinnemaisemainventoinneissa kohde on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi.
Toteutuskeinot: sopimus
Toteutustilanne: ei toteutettu. Alue ei ole hoidon piirissä laidunnuksen loppumisen jälkeen.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 6270 | fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt | 0.2 |
| 9070 | fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet | 2.8 |