Siikavaaran - Korpijoen seutu

Alueen kuvaus

Siikavaara on sekä kasvillisuudeltaan että maisemallisesti Kainuun ja maamme arvokkaimpia luonnonalueita. Siikavaaran vaaraselänne kuuluu Kainuun liuskevyöhykkeeseen ja sijoittuu vaarajakson pohjoisosaan. Topografialtaan alue on vuorimaata, minkä vuoksi soiden ja vesien osuus maa-alasta on vähäinen.



Kangasmaat ovat lähes kokonaan tuoreita kankaita. Kuivahkoja kankaita on vain noin yksi prosentti. Nekin ovat enimmäkseen lehtipuuvaltaisia lakimetsiä. Tuoreet kankaat ovat kuusivaltaisia. Lehtipuuvaltaisia kuvioita on alle kymmenen prosenttia, ja osa niistä on entisiä kaskimaita. Tuoreet kankaat ovat pääosin vaarapykäsammal-metsälauha-mustikkatyyppiä (BaDeMT), jota esiintyy yleisesti Pohjois-Kainuun korkeilla lakimailla. Lehtomaisia kankaita ja lehtoja Siikavaaralla on alle viisi prosenttia. Ne ovat Pohjois-Suomelle tyypilliseen tapaan kuusivaltaisia ja sijaitsevat lähinnä alarinteiden kosteissa painanteissa ja purojen varsilla. Holopanvaaralla on tosin laaja lehtomainen alue. Tyypiltään lehdot ovat pääosin peräpohjalalaisia (GT, GFiT, CiT, AthAssT).



Harva- ja matalapuustoisia lakimetsiä tykkypuineen esiintyy alueella laajalti. Niin sanottu tykkyraja on Siikavaaran kohdalla 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Kuusi on selvästi valtapuu noin 300 metrin korkeudesta ylöspäin. Sekapuuna kasvaa lähes aina hieskoivua. Mänty sen sijaan voi lakimetsistä puuttua miltei kokonaan. Puhtaita männiköitä on vain alueen lounais- ja koillisosissa alle 300 metrin korkeudella. Puustottomia tai niukkapuustoisia kalliomaita on lähinnä pohjoisosassa, Kometossa ja eteläosassa Mänty-Latvavaaran ja Seppäsentorin alueella.



Siikavaara on ollut laajamittaisten harsintahakkuiden kohteena 1910─1920-luvuilla. Alueen koilliskulma, muutamat eteläiset osat ja yksittäiset välikuviot jäivät tosin harsimatta. Hakkuita tehtiin myös vaarojen lakiosilla, minkä seurauksena metsät jäivät aukkoisiksi. Kuusten keskiläpimitta on suhteellisen pieni (17-21 cm). Tämä johtunee osittain harsintahakkuista. Järeää kuusikkoa on lähinnä purojen varsilla, lehtomaisilla mailla ja lehdoissa. Männyt ovat kuusia järeämpiä (keskiläpimitta 25-30 cm). Paksuimmat yksilöt ovat noin 40-50 senttimetrisiä. Aihkimäntyjä löytyy lähinnä Komettokallion päältä. Koivun keskiläpimitta on 20-50 cm ja haapojen vähän suurempi. Paksurunkoisia haapoja, järeimmät noin 60 cm, on varsinkin Siikavaaran länsiosassa ja Kometon puron varrella.



Vuosisadan alun harsintahakkuut vaikuttavat suoraan lahopuun määrään, laatuun ja lahoasteeseen. Kookkaampi lahopuusto puuttuu lähes kokonaan harsintahakatuilta kuvioilta. Pitkälle lahonneita puita alueella on vähän, ja lehtipuun osuus on huomattavan suuri. Kuolleista pystypuista koivua on 20-50 kpl/ha:lla, kuusta 10-30 kpl/ha:lla ja mäntyä sekä haapaa satunnaisesti muutamilla kuvioilla. Parhaimmilla kuvioilla pystyyn kuolleita puita on 100-150 kpl/ha. Maapuustosta koivua ja kuusta on eniten (30-50 kpl/ha), haapaa hieman vähemmän (10-30 kpl/ha) ja mäntyä sekä raitaa vain yksittäisillä kuvioilla. Parhaimmilla kuvioilla maapuuta on 130-270 runkoa hehtaarilla. Lahopuustoisimmat kuviot ovat lähinnä purojen varsilla. Siikavaaralta ja sen laajennusosilta on löydetty mm. harjasorakas, käpäläkääpä, riekonkääpä, välkkyludekääpä, silokääpä, rustikka, känsäorvakka, taigaorvakka, aarnikääpä, haavanarinakääpä, korpiludekääpä, kuusenkääpä, pikireunakääpä, pursukääpä, riukukääpä, ruostekääpä, rusokantokääpä ja sirppikääpä.



Hakkuita Siikavaaran vanhojen metsien laajennusosalla on ollut 70-luvun vaihteessa, jolloin Kelloahon lounaisrinteeseen syntyi noin 60 hehtaarin aukko. Natura-verkostoon liitetyillä alueilla on myös tämän jälkeen tehtyjä hakkuita. Nämä alueet suojellaan harvinaisten luontotyyppien ja uhanalaisten kasvien vuoksi.



Purojen alkulähteitä ovat lakikumpujen väliset kahdeksan lampea ja pääosin pienet, ravinteisuudeltaan vaihtelevat suot ja lähteiköt. Lammet ovat reunoiltaan soistuneita. Siikavaaran länsirinteiden purouomille ovat erityisen tyypillistä polveilevuus ja liejuiset, tyhjentyneet sivu-uomat. Kesäisin osa puroista on kuivia.



Korpijoen rantojensuojelualueen liittäminen Siikavaaraan lehtokorpireunaisen suon ja lettosoiden (lettolierosammal-, rimpisirppisammal-, lettoväkäsammallettoja) välityksellä lisää huomattavasti alueen merkittävyyttä. Korpijoki ja Siikajärvi rantoineen ovat näyte karelidien liuskejaksoon liittyvästä kasvistollisesti harvinaisesta vesi- ja rantaluonnosta, ja ne edustavat Kuusamon - Kainuun alueen reheviä vesiä. Niillä tavataan merivita-näkinpartaisjärvien lajistoa, kuten välkevitaa, pikkuvitaa, karvalehteä, kiehkura- ja tähkä-ärviää. Kasvistoon kuuluu myös Kainuussa harvinaisehkoja rantakasveja, kuten hoikkaängelmää. Korpijoessa on useita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, joita ei alueen muissa osissa tavata.



Alueen suot ovat ojittamattomia. Siikavaaran selännettä luonnehtivat useat pikkuvaarat, joiden väliin jää pieniä suo- ja purolaaksoja. Pöksänsuo on lähes kokonaan lettorämettä (LR). Pienemmistä soista suurin osa on rinnesoita. Lakialueiden rämeillä männyn on korvannut kuusi ja suurin osa rämeistä on lettoisia. Korvet ovat lähinnä puronvarsissa ja tyypiltään suurruohoisia lehtokorpia (LhK). Jonkin verran on myös saniaislehtokorpia (SaLhK), lettokorpia (LK), ruohokangaskorpia (RhKgK) ja saniaiskorpia (SaK). Lähteitä alueella on yli 30. Osa niistä on huurresammaleisia (EuLä) ja runsasravinteisia.



Suurimmat avosuot ovat Aapronsuolla, Lakisuolla ja Kivisuolta Nuottilammelle ulottuvassa suolaaksossa. Aapronsuolla on alueen ainoa keidassuo. Jälkimmäiset kaksi suoaluetta ovat kasvistollisesti merkittäviä lettoja. Nevoja alueella on vähän. Lakisuo on keskeltä lettolierosammal-rimpilettoa (ScoL).



Nuottilammen suolaaksossa on myös edustava lettolierosammal-letto ja hieman tavanomaisempia lettonevoja (LN) ja lettorämeitä. Heterahkasammal-lettoja (WaL) on lähinnä rinnesoilla. Avolettojen reunamilla on myös pienialaisesti lähdelettoja, rimpisirppisammal-rimpilettoja (RiL) ja lettoväkäsammal-lettoja (CaL).



Siikavaaran luonnonsuojelualueella on alueellisesti ja valtakunnallisesti uhanalaisia putkilokasveja. Laajennusalueilta löytyi lisäksi Siikavaaralta puuttuvia uusia uhanalaisten lajien kasvupaikkoja. Pohjansinivalvatti ja soikkokaksikko ovat koko Natura-alueella suhteellisen yleisiä. Alueella on myös uhanalaisia sammalia ja sieniä. Siikavaaralta löydettyjen lajien tarkemmat kasvupaikkatiedot ovat S. Keräsen ja M. Mäntylän raportissa (1996) ja laajennusosien osalta Natura-lomakkeilla. Linnuista alueella on havaittu mm. pikkusieppo, idänuunilintu ja lapinuunilintu.



Siikavaaran - Korpijoen seudulla on erityistä merkitystä mm. monipuolisen lehto- ja suoluonnon, erityisesti rehevien soiden, lähteiden ja lähdepurojen suojelulle, luonnontilaisten metsäkuvioiden ja niihin liittyvän uhanalaisen lajiston suojelulle sekä kallioisten luontotyyppien ja kasvistollisesti harvinaisen vesiluonnon suojelulle. Alueella esiintyy useita luontodirektiivin liitteissä mainittuja kasvilajeja sekä lintudirektiivin liitteessä mainittuja harvinaisia lintulajeja.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Siikavaara on luonnonsuojelulain mukainen erityinen suojelualue. Siikavaaran laajennusosa kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Korpijoki ja Siikajärvi kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Siikavaaran luonnonsuojelualue ja rantojensuojelualue esitetään yhdistettäväksi luonnontilaisten soiden ja puronvarsien kautta, jotka sisältyvät soidensuojelun perusohjelman rajaukseen. Myös Siikavaaran suojelualueen länsi- ja itäpuoliset laajennusehdotukset (luonnontilaisia puronvarsia ja soita) ovat mukana soidensuojelun perusohjelman rajauksessa.



Alueeseen esitetään liitettäväksi uhanalaisten luontotyyppien ja kasvilajiston kannalta arvokkaat kaksi erillistä osa-aluetta Kovasinvaaran ympäristöstä. Ne eivät sisälly aiempiin suojeluohjelmiin. Nuottilammen - Jänissuon - Kivisuon ja Lukkarinvaaran alue eivät myöskään sisälly aiempiin suojeluohjelmiin. Ne ehdotetaan liitettäväksi Siikavaaran luonnonsuojelualueeseen pienvesien, lettosoiden ja uhanalaisten kasvilajien suojelun kannalta arvokkaina alueina.



Siikavaaran - Korpijoen seudun suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.