Siikajoen lintuvedet ja suot

Alueen kuvaus

Siikajoen lintuvedet ja suot muodostavat monimuotoisen maankohoamisrannikon luontotyyppien kokonaisuuden. Alue koostuu Siikajokisuun, Tauvon-Merikylänlahden, Hietaniitynlahden, Säikänlahden ja Hummastinjärvien osa-alueista.



Merikylänlahti on avoin merenlahti, joka on hitaasti kuroutumassa umpeen ja kehittymässä kluuviksi. Hiekkainen Tauvon Ulkonokanhietikko reunustaa Merikylänlahtea lännessä. Ulkonokan hietikko on harjujakson kohdalle syntynyt, noin sata vuotta vanha, laaja ja avoin hietikko. Alueella on nähtävissä hiekkarannan kasvillisuuden sukkessiovyöhykkeet. Kasvillisuudessa on mm. rönsyrölli-, rönsyrölli-suolavihvilä- ja merivihvilä-vyöhykkeitä. Ulkonokanhietikolla on muutamia matalia dyynejä ja jatkuvasti kehittyviä särkkiä. Lounaisosassa on kaakko-luoteissuuntainen metsän sitoma dyynijakso, jossa korkeimmat dyynit ovat noin seitsemän metriä korkeita. Tauvon kasvillisuudessa ovat luonteenomaisia dyynit ja matalakasvuiset rantaniityt sekä suolamaalaikut. Ulkonokan linnustossa ovat tyypillisiä avointa maastoa suosivat lajit. Alue on kasvistollisesti ja linnustollisesti erittäin arvokas. Alueen kehitystä on tutkittu jo 1890-luvulta lähtien.



Säikänlahti ja Hietaniitynlahti ovat vanhoja, merestä kuroutuneita merenlahtia. Järviruoko muodostaa laajoja kasvustoja Säikänlahdella. Lahden vesilinnusto on monipuolinen, sieltä on havaintoja ainakin 17 pesivästä lintulajista.



Siikajokisuulle ovat tyypillisiä jokisuiston hiekkasärkät ja laajat järvikortekasvustot. Siikajokisuun etelärannan töyräillä on merenrantalehtoa, joka on tyypiltään tähtimötyyppiä (SteT) ja mesiangervotyyppiä (FiT). Lehtoalueella on paikoin varttuneempaakin puustoa, jota ei ole hakattu vuosikymmeniin. Lehdossa on Perämeren rannikon laajin lehtotähtimöesiintymä. Lehto on merenrantalehdon ja deltalehdon välimuotoa. Alueella on myös pieninä laikkuina sara- ja ruoholuhtaa (SRhLu) ja luhtaista ruoho- ja heinäkorpea (LuRhK).



Linnustollisesti Tauvon Ulkonokan, Merikylänlahden, Siikajokisuun, Säikänlahden sekä Hietaniitynlahden kokonaisuus muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, jonka merkitys on valtakunnallisesti hyvin huomattava sekä pesimäalueena että muutonaikaisena kerääntymisalueena. Monen alueella säännöllisesti esiintyvän lajin populaatiot ovat kooltaan hyvin merkittäviä - joillekin lintulajeille alue on yksi Suomen tärkeimmistä.



Hummastinjärvien alue



Hummastinjärvien alue sijaitsee Pohjanlahden rannikon kermikeidasvyöhykkeen ja Pohjanmaan aapasuovyöhykkeen rajamailla. Se edustaa suhteellisen ojittamatonta maankohoamisrannikon nuorten rannikkosoiden kehityssarjaa. Alue on Vihannin kautta kulkevan harjujakson tuntumassa. Alueelle ovat tyypillisiä korkeuskäyrien suuntaiset loivat rantavallit ja paikoin dyynivallit. Rantavallien katkeamiskohdissa on paikoin moreenia pintamaana. Alueen tasaisuus, hiekkaisuus ja rantavallit aiheuttavat sen, että alueella on hyvin monimutkaiset veden virtaussuhteet. Suot ovat kehittymässä rantavallien patoamiksi aapasoiksi. Sukkessiosarja alkaa ohutturpeisista, luhtaisista avosoista, ja etenee luhtaisten ja rehevien korpien sekä lettojen kautta jo melko kehittyneiksi aapasoiksi. Rantavalleilla eli kaarroilla on kuivaa ja kuivahkoa kangasmetsää. Kuusensalmen luoteispuolella on edustava, pienehkö merenrantavyöhykkeen lehtoalue. Kaartojen reunat ovat soistuneita ja ne ovat pääosin kangasrämettä (KgR).

Alueen luonne ja merkitys

Siikajoen lintuvesialueet ovat tärkeitä hiekkaisten merenrantojen ja merenrantaniittyjen suojelukohteita. Alueella on poikkeuksellisen runsas kahlaajalajisto ja vesilinnusto. Ulkonokan hiekkasärkät ovat tiirojen ja lokkien tärkeä esiintymisalue. Lokkilintuyhdyskuntien suojassa pesii monipuolinen kahlaaja- ja vesilintulajisto. Suojelun kannalta tärkeimpiä lajeja ovat etelänsuosirri, pikkutiira, mustapyrstökuiri, kaulushaikara, ristisorsa, lapinsirri, punajalkaviklo, karikukko, jouhi-, lapa- ja harmaasorsa, tukkasotka ja ruskosuohaukka. Monelle lajille alue on yksi Suomen tärkeimmistä pesimäalueista. Merikylänlahti ja Ulkonokka ovat erittäin merkittäviä lintujen muuttoaikaisia levähdyspaikkoja. Ulkonokka on yksi Suomen tärkeimpiä kahlaajien levähdysalueita. Päämuuttoaikaan hietikoilta ja rantalietteiltä on laskettu enimmillään jopa useita tuhansia sirrejä ja satoja vikloja ja suokukkoja. Muutolla levähtävistä lajeista merkittäviä kerääntymiä on havaittu jouhi- ja lapasorsalla, tukkasotkalla, laulujoutsenella, uivelolla, pikkulokilla, jänkäsirriäisellä, vesipääskyllä, suokukolla, mustaviklolla, lirolla, suosirrillä sekä ajoittain muillakin sirreillä. Muutolla levähtävien kahlaajien populaatiot vaihtelevat huomattavasti vuosien välillä. Myös avomaiden varpuslintuja kerääntyy suuria määriä alueille.



Siikajoen lintuvesialueilla on tärkeä merkitys linnuston geneettisen ja lajistollisen monimuotoisuuden säilyttäjänä, koska alueella esiintyy harvinaisia lajeja ja linnusto on runsaslukuinen.



Valtakunnallisessa Suomen Akatemian harjututkimuksessa alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi.



Tauvon Ulkonokanhietikko on merkittävä alue myös uhanalaisille kasveille ja suolamaakasvillisuudelle. Aidot suolamaalaikut ovat suuresti harvinaistuneet ja Ulkonokanhietikko on merkittävimpiä alueita, missä niitä vielä esiintyy. Tyypillistä lajistoa näillä harvakasvuisilla laikuilla ovat suolavihvilä, suolasänkiö, suolasolmukki, meriratamo, hentosuolake ja rönsyrölli sekä uhanalainen suolayrtti. Erittäin uhanalaisen suolayrtin osalta Tauvo on harvoja esiintymisalueita koko Suomessa. Suolayrttiä käyttää ravintonaan äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu suolayrttijäytäjäkoi. Ulkonokanhietikko on ollut keskeinen esiintymisalue myös erittäin uhanalaiselle rönsysorsimolle, jota ei Hailuodon Isomatalan lisäksi esiinny merkittävästi muualla Suomessa. Tauvon rönsysorsimoesiintymän tila on ollut viime vuosina heikentynyt. Ruijanesikkoa on esiintynyt Merikylänlahden perukan rantaniityillä ja senkin tilanne on heikentynyt. Nimilajin lisäksi alueella tavataan useita ruijanesikkoryhmän lajeja sekä alueellisesti ja valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja, kuten nelilehtivesikuusi ja upossarpio. Myös upossarpion tila on huonontunut.



Ulkonokan ja Merikylänlahden niittyjen umpeenkasvu on heikentänyt matalakasvuisten merenrantaluontotyyppien tilaa ja niillä esiintyvien uhanalaisten kasvilajien säilymistä. Rantavyöhykkeelle levittäytynyttä ruovikkoa on niitetty vuodesta 2003 alkaen ja avomaille levittäytyvää pajukkoa poistettu osalta aluetta useana vuonna 1990-luvulta lähtien. Ulkonokan ja Siikajokisuun alueita on laidunnettu 2000-luvulta alkaen ja etenkin Ulkonokalla laidunnus on vaikuttanut hyvin myönteisesti alueen ja luontotyyppien tilaan. Luontotyyppien parantunut tila on parantanut myös alueelle ominaisten suojeluperustelajien tilaa ja populaatioita. Merikylänlahden perukkaa kuormittavat yläpuoliset ojitukset.



Hummastinjärvien alueen ojittamattomat suoalueet muodostavat poikkeuksellisen edustavan, tutkimuksen kannalta arvokkaan nuorten rannikkosoiden sarjan. Erityisesti alueen alempi osa on tutkimuksen kannalta arvokas ja täydentää hyvin läheistä Huhtaneva-Luminevan suoaluetta. Soidensuojelun perusohjelman ulkopuolisia, yhtä laajoja ja luonnontilaisia kokonaisuuksia ei muualta maankohoamisrannikolta tunneta. Hummastinjärvien alueella on huomattava suovalkkuesiintymä. Alueella on erittäin tärkeä maakunnallinen merkitys alueella esiintyville uhanalaisille kasveille. Hietaniitynlahtea ovat kuivattaneet ympäristössä tehdyt ojitukset. Maankohoaminen ja jokien mukanaan tuoma kiinteä aines muuttavat matalia ranta-alueita. Virkistystoiminta ja mökkirakentaminen kohdistavat paineita osaan alueesta. Siikajokisuussa metsästys on tärkein virkistyskäyttömuoto. Ulkonokan alueelle on perustettu laaja metsästyskieltoalue. Siikajokisuun keskiväylä on ruopattu vuonna 1987.



Hummastinjärvien alueen säilyttäminen vesitaloudeltaan luonnontilaisena ja yhtenäisenä vaatii riittävän laajojen suoalueiden säilyttämistä ojittamattomina kullakin korkeusvyöhykkeellä.



Kohdassa 3.3 merkinnällä D luetellut kasvilajeista ovat alueellisesti uhanalaisia vaaleasara, rimpivihvilä, kairasammal ja litteävita. Pohjanlahdenlauha on kotoperäinen laji ja Suomen vastuulaji. Myös vaaleasara on Suomen vastuulaji. Hoikkavilla, tylppälehtivita, lehtotähtimö, pitkäpääsara, hentosätkin ja tylppälehtivita ovat seurattavia lajeja.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Ulkonokanhietikko on yksityismaiden luonnonsuojelualue ja pinta-alaltaan 152 ha. Lisäksi Siikajoen lintuvesien ja soiden alueella on rauhoitettu laajoja yksityismaa-alueita. Merikylänlahti, Siikajokisuu, Säikänlahti ja Hietaniitynlahti sisältyvät valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hummastinjärvien alue ei sisälly suojeluohjelmiin. Kaikki osa-alueet on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueiksi.



Siikajoen lintuvesien ja soiden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit