Seläntauksen suot

Alueen kuvaus

Seläntauksen suot on lähekkäisistä suoalueista koostuva suokohde, joka edustaa Pohjanmaan aapasoita. Alueen soista laajin on Väljänneva, jolla on sekä märkää rimpistä aapasuota, että karumpia eksentrisiä keidassuo-osia. Alueella on myös mesotrofista kasvillisuutta ja suo on monen uhanalaisen kasvilajin kasvupaikka. Likoneva-Konttiräme ja Musta-Köykynneva Väljännevan eteläpuolella ovat luonnontilaisia, erämaisia suoyhdistymiä, joiden reunametsät ovat pääosin puolukkatyypin kankaita, puusto on varttunutta.



Väljännevan itä- ja pohjoispuolen soista kehittyneimpiä ja lajistollisesti arvokkaimpia osia on mm. lähekkäisillä Kiemannevalla ja Konnunsuolla, jossa tavataan mm. rimpilettoa. Laitaosien ojituksista huolimatta suot ovat säilyneet varsin luonnontilaisina. Konnunsuon arvokkaaseen ja uhanalaiseen kasvilajistoon kuuluvat mm. ruskopiirtoheinä, hoikkavilla, vaaleasara, rimpivihvilä, suovalkku, mähkä kaitakämmekkä ja punakämmekkä. Konnunsuon ja Kiemannevan välinen kangas on nuorta männikköä, mutta joukossa on kuitenkin melko paljon aihkimaapuita ja jokunen -kelo. Konnunsuon ja Kiemannevan muodostama kokonaisuus on uhanalaislajistoltaan ja linnustoltaan erittäin merkittävä alue.



Onkineva on erikoinen, osin puustoinen, rehevä ja etenkin itäosastaan lähdevaikutteisten tervaleppäsaarekkeiden luonnehtima aapasuo. Onkinevalla on myös harvinaisia lettoisia kohtia. Onkinevan avosuoalueet ovat pohjois- ja itäosistaan mesotrofisia ja länsiosastaan pääosin oligotrofisia lyhytkorsinevoja ja suursaranevoja. Pohjois- ja länsiosistaan suo rajautuu ojitettuihin rämemuuttumiin. Suon erikoisuus ovat useat lähteisyyden leimaamat tervaleppäkorpisaarekkeet, joissa on lehväsammalten reunustamia lähteikköpintoja. Avosuoalueella on pienialainen lettoinen kohta, jonka sammallajisto on vaateliasta.



Niskakankaanneva-Hyrkönneva on monipuolinen aapasuoyhdistymä, jota luonnehtii Niskakankaannevan puolella mesotrofiset suursaranevat ja rimpisyys. Hyrkönnevan puolella rimpiä ei puolestaan ole ja kasvillisuus on ennenkaikkea oligotrofista lyhytkorsinevaa. Hyrkönnevan lounaisreunalla on pienialaisesti myös korpikasvillisuutta. Neva-Hyrkkö on matala ja lievästi humuspitoinen suolampi, kun taas Kangas-Hyrkön vesi on kirkkaampaa. Niskakankaannevan eteläpuolella on sekapuustoinen vanhan metsän alue, jossa lahopuuta on kohtalaisesti ja lehtipuun osuus on merkittävä.



Mäntyneva on lähes luonnontilainen, suurimmaksi osaksi välipintainen avosuo. Oligo-mesotrofiset suotyypit ovat vallalla ja rimpiä on vähän. Mäntynevan monimuotoisuutta lisäävät vanhojakin mäntyjä kasvavat metsäsaarekkeet sekä matala ja humuspitoinen rämevyöhykkeen ympäröimä Mäntylampi. Mäntynevalla ja läheisellä Joutsennevalla on tehty soiden ennallistamistoimia vuonna 2011. Joutsenlammen pohjois-luoteispuolinen suo on luontaisesti märempää ja ravinteisempaa. Märimmällä alueella on jo hienoja jänteitä ja mesotrofista lajistoa.



Seläntauksen soiden kohteeseen kuuluu suoalueiden lisäksi Lamminahonrinteen vanhanmetsän kohde. Lamminahonrinne on poikkeuksellisen rehevä, paljon vanhoja lehtipuita kasvava vanhan metsän kohde, jossa lahopuuta on paikoin runsaasti.



Alueen eteläosissa Väljänkankaalla on kaksiosainen alue, joista toisella on luonnontilaista vanhaa sekametsää ja kitukasvuista kalliomännikköä. Kalliomännikössä paljon vanhoja aihkimäntyjä ja keloja. Kuusikkoisella kuviolla hyvä lahopuujatkumo. Maapuuna paljon järeitä kuusia, mäntykeloja ja koivupökkelöitä. Toinen alue on kapea kitukasvuista puustoa kasvava sara- ja ruohokorpi, jonka pohjoisosassa on havaittavissa lähteisyyden piirteitä.

Alueen luonne ja merkitys

Erittäin arvokas aapasuoluontokokonaisuus. Lajistollisesti merkittävä alue, useita alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja, valtakunnallisesti uhanalainen raidantuoksukääpä. Alueella on myös erämaaeläimistöä. Osa yhdestä Keski-Suomen laajimmista suokokonaisuuksista, jolla runsaasti uhanalaista kasvilajistoa, uhanalainen ja harvinainen hyönteislaji (kohta 3.3., muut tärkeät lajit) ja linnustollista arvoa.

Uhkatekijöinä tulevaisuudessa ovat liian lähelle suon ja kankaan reunaa ulottuvat hakkuut ja mahdolliset reunaojien kunnostamiset.



Väljänkankaan pienialaiset metsä- ja suokohteet ovat herkkiä metsätaloustoimenpiteille valuma-alueella ja kohteiden välittömässä läheisyydessä.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Suojeluohjelmat ja -selvitykset:

Alue käsittää Väljännevan soidensuojelualueen ja soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvan, osittain valtiolle hankitun Kiemannevan alueen. Seutukaavan suojelualuevarauksia ovat Konttirämeen-Likonevan alue, Musta-Köykynnevan alue, Hyrkönneva, Kurkisuo, Mäntyneva, Niskakankaanneva ja soidensuojelun perusohjelman täydennysesitykseen kuuluva Onkineva. Onkineva, Kurkisuo, Hyrkönneva, Niskakankaanneva, Mustaköykynnevan seutu ja Niskaneva ovat mukana Keski-Suomen pienvesiselvityksessä. Konnunsuo on mukana Keski-Suomen soidensuojelusuunnitelmassa.



Suojelun toteuttamiskeinot:

- Luonnonsuojelulaki

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.