Salmitunturi - Rääpysjärvi

Alueen kuvaus

Alue koostuu pääosin vanhoista kuusivaltaisista metsistä ja luonnontilaisista rinnesoista. Kokonaisuuteen kuuluu myös luonnontilaisia pienvesiä (lammet, purot, lähteet). Soiperoisen osa-alue koostuu mäntyvaltaisista metsistä, harjuista ja pienvesistä. Salmitunturin osa-alue on vuonna 2000 perustettua Syötteen kansallispuistoa. Soiperoisen osa-alue on perustettu lakisääteiseksi suojelualueeksi. Isopaiseen alue on perustettu luonnonsuojelualue.

Alueen luonne ja merkitys

Salmitunturin vaarojen lomissa kumpuileva vanhan metsän alue sijoittuu Taivalkosken kunnan pohjoisosiin. Salmitunturin alue muodostaa laajan metsäkokonaisuuden, pienoiserämaan. Alue on pääosin harsittua lakimetsää, joka on paikoin poikkeuksellisen tiheää ja aarniomaista. Luonnontilan palautuminen on ollut osin kohtalaisen nopeaa myös lakimetsissä. Iijoen valuma-alueelle sijoittuva luonnontilainen latvavesistö muodostaa arvokkaan pienvesistökokonaisuuden.



Vaarojen rinteitä hallitsevat vanhat kuusikot ja mäntyvaltaisia metsiä tavataan pienialaisina vain ohuen maaperän alueilla. Salmitunturin metsissä on paikoin erittäin luonnontilaisia osia sekä runsaasti pienilmastollisesti vaativille lajeille edullisia alueita. Erityisen kosteasta pienilmastosta kertoo raidankeuhkojäkälän (Lobaria pulmonaria) ohella myös nahkajäkälien (Peltigera) esiintyminen puiden epifyytteinä. Myös luppoisia kuusikoita on alueella runsaasti. Lehtipuusto on järeää, ja se muodostaa paikoin valtapuuston. Vanhaa haapaa ja erityisesti raitaa on runsaasti, mikä on kostean pienilmaston ohella tärkeä ominaisuus varsinkin uhanalaisen ja harvinaisen jäkälälajiston esiintymiselle. Lisäksi alueella on lettoja, lehtoja, lehtokorpia ja runsaasti lähteikköjä.



Kumpulamminvaaran alue jakautuu selkeästi kahteen tyyppiin; aarniometsiin ja vanhoihin talousmetsäkuusikoihin. Aarniometsäytimissä on hyvin runsaasti haapaa, koivua ja monipuolista lahopuustoa. Koko alueella on kuusella edustava lahojatkumo. Kaakkurikulman alueella kasvaa poikkeuksellisen paljon haapaa.



Suot ovat pääosin luonnontilaisia rämeitä ja nevoja (luontotyyppeinä aapasoita, puustoisia soita, lettoja ja lähdesoita). Muutamin paikoin on harjoitettu paiseniittykulttuuria ja lievää puuston poimintaa. Rinnesuot ovat maisemallisesti ja lajistollisesti edustavia.



Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista alueilla esiintyy mm. koko Suomessa harvinainen röyhelökääpä. Lisäksi alueelta on löytynyt lukuisa joukko vanhaa metsää kasvupaikakseen edellyttäviä harvinaisia ja indikaattorilajeja.



Rääpysjärven ympäristön metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia ja paikoin kohtalaisen luonnontilaisia.



Natura-alueella on olennainen merkitys aapasuolinnuston ja vanhojen metsien linnuston suojelun kannalta. Pesivään lintulajistoon kuuluu mm. useita lintudirektiivin liitteen I lajeihin kuuluvia lajeja, joista osa harvinaisia ja uhanalaisia.



Alueeseen sisältyy myös pienehköjä aloja nuoria metsiä, jotka eivät edusta direktiivin määritelmän mukaista luontotyyppiä. Kansallispuistoon kuuluvina alueina ne tulevat elpymään ajan kuluessa. Osaa tullaan ennallistamaan aktiivisin toimenpitein.



Muihin tärkeisiin lajeihin on sisällytetty alueellisesti uhanalaisia ja harvinaisia lajeja.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Luontotyyppien, lajien elinympäristöjen ja populaatioiden määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alueet sisältyvät Syötteen kansallispuistoon.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.