Saaristomeri

Alueen kuvaus

Suurin osa kansallispuistosta kuuluu ulkosaaristovyöhykkeeseen. Geologialtaan alue on monipuolinen. Kallioperä koostuu graniitista, gneissistä ja gneissigraniitista. Alueelle ominaista on murroslaaksotopografia. Alueeseen kuuluvat myös laajat vesialueet Saaristomeren etelä- ja kaakkoisosan ulkosaaristossa ja ulkomerialueella. Tällä osalla aluetta on pienipiirteistä ulkosaaristoa, jossa runsaan syvyysvaihtelun seurauksena esiintyy paljon matalia riutta-alueita ja ulkosaariston luotojen ja saarien vedenalaisia osia. Näillä tavataan monipuolisia putkilokasvi-, levä- ja pohjaeläinyhteisöjä. Aluetta halkovat Salpausselkien jatkeet, joiden hiekka- ja sorapohjat edustavat vedenalaisia hiekkasärkkiä. Merialueen eteläosa on pääosin syvempää ulkomerivyöhykettä, jossa esiintyy riutta- ja särkkäalueita. Kalkin esiintymisellä on suuri vaikutus kasvillisuuteen. Kasvillisuus on monipuolinen ja Suomen oloissa lajirikas. Myös eläimistö on monipuolinen. Seutu on sekä Suomen vanhinta kulttuurialuetta siihen liittyvine lajistoarvoineen, että merkittävästi luonnontilaisia alueita käsittävä kokonaisuus. Aluetta käytetään puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita ja laitteita.

Alueen luonne ja merkitys

Saaristomeri on kansainvälisesti ainutlaatuinen saaristo ja Suomen oloissa luonnonarvoiltaan harvinaisen monipuolinen. Alueella tavataan lähes 40 EU:n luontodirektiivin luontotyyppiä. Korkealla kalkkipitoisuudella on suuri vaikutus kasvillisuuteen. Runsaiden syvyysvaihteluiden aikaansaamat jyrkkäreunaiset, virtauksiltaan voimakkaat alueet ovat paitsi geologisesti arvokkaita myös luonnon monimuotoisuudeltaan runsaita. Alueen riutat edustavat elinvoimaista ulkosaariston ja merivyöhykkeen riuttatyyppiä, jolle ovat ominaisia runsaat ja monilajiset punaleväkasvustot sekä laajat ja tiheät sinisimpukkayhteisöt.



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys. Lisäksi alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla. Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä. Suhteellisen suurella osalla aluetta luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein. Myös harvinaisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen määrää lisätään hoito-ja ennallistamistoimenpitein. Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue kuuluu avomerialueita lukuun ottamatta Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueeseen. Osia alueesta kuuluu lehtojen- tai harjujensuojeluohjelmaan.



Toteuttamistapoina ovat luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki ja sopimus maanomistajan kanssa.



Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit