Säärenperä ja Karinkannanmatala

Alueen kuvaus

Säärenperän alue koostuu laajoista, alavista niittyrannoista, niitä reunustavista pensaikoista ja lehtimetsistä sekä Karinkannanmatalasta, joka on vasta merestä nousemassa oleva matalikko. Säärenperän rantaniitty-alue lietteiköineen on 500-1300 metriä leveä, laajimmillaan avoin niitty on Länsinokan alueella. Alueella on kaksi suurta nautakarjan laidunta.



Kasvillisuus alueella on selvästi vyöhykkeistä ja laajojen vyöhykkeiden sisällä pienipiirteinen topografian vaihtelu ja laidunnus luovat mosaiikkimaisuutta kasvillisuuteen. Niittyvyöhykkeissä voidaan erottaa meriluikka-, rönsyrölli-, merisara-, suolavihvilä-, luhtakastikka-, punanata- ja isoröllivyöhykkeet. Laidunnuksen myötä on suolavihvilävyöhykkeeseen muodostumassa sekundaarisia suolamaita. Kosteimmilla paikoin on sara- ja ruoholuhtia. Laidunten ulkopuolella on ruovikoita ja niiden seassa pieniä niittylaikkuja. Ruovikoituminen on edennyt 1980-luvulta lähtien. Yläosissa niityt vaihettuvat kiiltopaju- ja suomyrttipensaikoiksi ja edelleen harmaaleppä- ja koivumetsiksi, suuri osa lepikoista on suurruohoista lehtoa. Paikoin esiintyy niittyalueen yläosissa tyrniä. Säärenperän alueen kasvillisuus ja kasvilajisto on kaikkiaan monimuotoista ja edustavaa. Karinkannanmatalalla ei ole vielä erityistä kasvillisuutta tai pesimälinnustoa. Säärenperän ranta-alue on yksi Pohjois-Pohjanmaan tärkeimmistä kosteikkolintujen kerääntymisalueista. Alueella levähtävien lintujen populaatiot ovat valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti merkittäviä. Alueen pesimälinnusto on myös edustava.



Säärenperän alueella on lintuvesiensuojeluohjelman rajauksen sisällä kaksi perinnemaisema-aluetta, Heikkilän ja Harjun laitumet. Heikkilän laitumen kasvillisuus koostuu matalakasvuisista merenrantaniityistä sekä harmaalepikoista ja pajukoista. Alue on kasvillisuudeltaan monipuolinen ja maisemallisesti keskeinen. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys on melko hyvin kehittynyttä. Alueen vallitsevin niittytyyppi on rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniitty. Suolavihviläniityn lisäksi merisara-, punanata-, sinikaisla- ja vihnesarakasvustot ovat niityllä tyypillisiä. Niityllä on myös suurruohoisia aloja, joilla kasvaa mm. keltaängelmää, mesiangervoa ja ranta-alpia. Laitumella on pienialaisia hakamaita. Heikkilän laidun rajoittuu rajauksen ulkopuolella olevaan Tuomirannan perinnemaisema-alueeseen.

Harjun laidun on avoin ja matalakasvuinen niitty, jolla kasvaa järviruokoa harvakseltaan. Aluetta vallitsee kasvillisuudeltaan tyypillinen ja edustava luhtakastikka-rönsyrölli-suolavihviläniitty. Alueella esiintyy myös meriluikka-rönsyrölli, sinikaisla-, merisara- ja punanatayhdyskuntia. Allikoissa on merisuolakevaltaisia merisarayhdyskuntia. Niityn yläosan harmaaleppähaassa on suurruohoista ja heinävaltaista aluskasvillisuutta.

Alueen luonne ja merkitys

Säärenperän - Karinkannanmatalan alue on luokiteltu lintuvesiensuojeluohjelmassa valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Alueella pesii säännöllisesti ainakin 30 lintuvesilajia. Alue on linnustollisesti erittäin merkittävä alue niin pesimä- kuin muuttoaikaankin.



Perinnemaisemista Heikkilän merenrantalaidun on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi ja Harjun laidun paikallisesti arvokkaaksi.



Upossarpion esiintymä alueella on nykytiedon mukaan Suomen suurin.



Peruste D kasvilajeille kohtaan 3.3.: ruijanesikkoryhmän lajeja ovat suolasara, vihnesara,

merisara ja suolasänkiö. Vilukko on Pohjois-Pohjanmaalla perinnebiotooppien huomionarvoisa laji.

Peruste C lintulajeille kohtaan 3.3.: Lajit sisältyvät Bernin sopimukseen.

Peruste D lintulajeille kohtaan 3.3.: Lajit ovat olennainen osa kosteikkolintuyhteisöä.



Matalakasvuisten merenrantaniittyjen säilyminen vaatii jatkuvaa hoitoa laiduntamalla. Ympäröivien alueiden kuivattamiseksi rantaniityn läpi on kaivettu ojia. Ojien suualueiden liettyminen voi olla haitallista upossarpiolle. Lisäksi ojat hankaloittavat alueen hoitoa ja niiden reunat pensoittuvat helposti.

Heikkilän laitumen reunalla on penkkatie ojineen, joka padottaa yläpuolelta tulevia vesiä.

Liikkuminen alueella voi aiheuttaa häiriötä alueen linnustolle.



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä,

-luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

-luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Säärenperä ja Karinkannanmatala sisältyvät valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Säärenperä ja Karinkannanmatala on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi.

Siikajoen lintuvesien ja soiden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Alueesta on noin 556 hehtaaria lunastettu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Alueelle on myös tehty kolme pienialaista yksityismaan rauhoituspäätöstä (yhteensä noin 17,5 hehtaaria).

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 3 uhanalaista lajia.