Ruottaniitty-Siikanotko

Alueen kuvaus

Ruottaniitty-Siikanotkon kohde käsittää ympäristöään, etenkin länsipuolen hiekkakankaita, matalammalla sijaitsevat puronotkon sekä poikkeuksellisen laajan lähteikköalueen. Kohde rajautuu käsiteltyihin talousmetsiin sekä pohjoisessa tiehen.



Ruottaniityn itäosa on paikoin jyrkästi nouseva rinne, jonka yläosassa on runsasvetisiä lähteiköitä runsaan 200 metrin matkalla. Vallitseva suotyyppi yläosilla on lehtipuuvaltainen, miltei turpeeton lähdekorpi, runsaana esiintyy mm. kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium). Lähes kaikkialla lirisevän veden keskellä on paikoin pieninä saarekkeina lehtokorpimaisia laikkuja, mm. näsiää (Daphne mezereum). Suurin osa lähteiköistä purkaa rautapitoista vettä ja suon pinnassa sammalkerroksen alla on pääosalla aluetta ruosteliejukerros, joka on paikoin monen kymmenen senttimetrin paksuinen. Ruottaniityn keskiosat ovat lähes avoimia, lähdevaikutteisia lettoja. Runsaina kasvavat mm. puna- ja maariankämmekkä (Dactylorhiza incarnata ja D. maculata), liereäsara (Carex diandra), hoikkavilla (Eriophorum gracile), lähdetähtimö (Stellaria uliginosa), lehtotähtimö (S. nemorum), purolitukka (Cardamine amara), niittysuolaheinä (Rumex acetosa) ja käenkukka (Lychnis flos-cuculi), myös kaitakämmekkää (Dactylorhiza traunsteineri) esiintyy lettoisella osalla. Sammalpeite on lähinnä mesotrofista; mm. Sphagnum squarrosum, S. teres, Calliergon cordifolium, Pseudobryum cinclidioides, Bryum weigelii.



Siikanotko (alueen eteläosa) on lähteisyyden ja luhtaisuuden luonnehtimaa ruoho- ja heinäkorpea, joka on 1960-luvun ojitusten ja puron perkauksen vuoksi muuttunut, mutta suurella osalla aluetta on edelleen märän ruohokorven kasvillisuutta; kurjenjalka (Potentilla palustis), vehka (Calla palustris), järvikorte (Equisetum fluviatile), suo-orvokki (Viola palustris), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium). Muita lajeja ovat mm. tähtitalvikki (Moneses uniflora), nuokkutalvikki (Orthilia secunda), isotalvikki (Pyrola rotundifolia), rätvänä (Potentilla erecta), velholehti (Circaea alpina) ja harajuuri (Corallorhiza trifida).

Alueen luonne ja merkitys

Ruottaniitty on erittäin edustava puustoinen, osin lettoinen lähdesuo, jossa kasvaa myös valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja. Siikanotkon suot ovat myös reheviä, puustoisia soita, joita suojeluohjelmiin sisältyy niukasti.

Ruottaniityn runsaan pohjavedenpurkautumisen muodostumisalueeseen kuuluu mitä ilmeisimmin noin kilometrin päästä itään alkava Särkikangas. Särkikangas on arvioitu runsaaksi, hyödynnettävissä olevaksi pohjavesiesiintymäksi, mutta sen hyödyntämiseen ei ole näköpiirissä olevaa tarvetta.

Siikanotkon suot ovat ojituksista huolimatta säilyttäneet alkuperäistä luonnettaan, mahdollisesti pohjaveden tihkuvaikutuksen ansiosta, osaksi ojaston rappeutumisen vuoksi suokasvillisuus on saattanut elpyä. Perattua aluetta halkovaa puroa lukuunottamatta ennallistamismahdollisuudet ovat hyvät.



Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojelun perusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta:

-alueella vallitseva luontotyyppien tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.



Suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit