Pyhä-Häkin alue
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Pyhä-Häkin alue sijaitsee Saarijärven ja Kannonkosken rajalla. Sen ydinalueena on Pyhä-Häkin kansallispuisto, jolle ovat tyypillisiä karun Suomenselän vedenjakajamaat. Puiston alueella vuorottelevat kangasmetsät, avosuot, tiheät korvet ja mäntyä kasvavat rämeet. Pyhä-Häkin kansallispuiston metsät ovat Etelä-Suomen edustavimpia vanhoja metsiä.
Pyhä-Häkin kansallispuiston eteläpuolella sijaitsee harjualue, jonka pohjoisosa on kansallispuiston sisällä. Eteläpuolinen puiston ulkopuolinen alue on enimmäkseen puustoltaan komeaa männikköä. Harjualueeseen kuuluu useita rinnakkaisia, paikoin toisissaan kiinniolevia harjuselänteitä sekä näiden välisiä harjukuoppia ja pitkiä harjuhautoja. Syvimmät supat ovat noin 10-15 m korkeita. Alueen eteläosassa on pitkä dyynimuodostuma.
Kansallispuiston länsipuolella sijaitseva harjujakso jatkuu puiston luoteispuolella. Alue on osa Pyhä-Häkinkin lävistävää luode-kaakkosuuntaista harjujaksoa, josta Natura-rajaukseen kuuluu ainoastaan Saarijärven kaupungin puoleinen Metsähallitukselle kuuluva alue. Seutu on asumatonta, mutta metsätaloudellisessa käytössä olevaa aluetta, jonka luonnonsuojelullinen arvo perustuu pienten järvien kirjavoimaan harjuluontoon.
Pyhä-Häkin kansallispuiston lounaispuolella sijaitsee erillinen Kylmämäen vanhojen metsien kohde. Alueella kasvaa pääosin mäntyvaltaisia kuivahkoja, kuivia ja osin tuoreitakin kangasmetsiä, jotka ovat iältään varttuneita ja ikääntyviä. Kuolleita pystypuita, keloja ja havupuiden maapuita on paikallisesti runsaasti. Vanhojen metsien piirteistä huomionarvoisia ovat etenkin aiemman puusukupolven mäntymaapuut, joiden kääpälajisto on arvokas. Maasto on paikoin hyvinkin lohkareista. Alueeseen sisältyy pieniä metsälampia ja niitä reunustavia soita. Saarijärven puolella soiden luonnontilaisuus on kärsinyt metsäojituksista, mutta suot on ennallistettu vuonna 2004.
Alueen ojitetut suot on ennallistettu vuosina 1994-2012. Metsiä on ennallistettu polttamalla vuonna 2010.
Alueen luonne ja merkitys
Alue on edustavuudeltaan ja osittain luonnontilaisuudeltaan hyvä kokonaisuus. Kansallispuiston soiden ja metsien täydennykseksi mukana on harjuluontoa, pienvesikohteita ja vanhoja metsiä. Aluekokonaisuuden lajistollinen arvo on huomattava (direktiivien lajit ja kohdassa 3.3., muut tärkeät lajit, mainitut uhanalaiset, harvinaiset ja huomionarvoiset lajit)
Pyhähäkin kansallispuiston luoteispuolisen harjumetsäalueen käsittely tulee jatkossa tehdä tarkan suunnitelman pohjalta.
Suojelutavoitteen määrittely:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetän alueen käyttöä ohjaamalla
• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Suojeluohjelmat ja -selvitykset:
Alue käsittää Pyhä-Häkin kansallispuiston, seutukaavan harjujensuojeluvarauksen laajennuksineen Pyhä-Häkin eteläpuolisella harjualueella (3. vk S1, 5. vk S/ha 661), kansallispuiston luoteispuolisen metsähallituksen metsätalouskäytössä olevan harjualueen (josta 20 ha seutukaavan harjualuevarauksessa 3. vk S1, 5. vk S/ha 660) sekä Kylmämäen vanhojen metsien suojeluohjelma-alueen.
Suojelun toteutuskeinot:
Luonnonsuojelulaki: Pyhä-Häkin kansallispuisto (toteutunut), Kylmämäen metsät, osa kansallispuiston luoteispuolisesta harjualueesta
Maa-aineslaki, metsälaki, rakennuslaki, vesilaki: Kansallispuiston eteläpuolinen harjualue, valtaosa kansallispuiston luoteispuolisesta harjualueesta
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 98.1 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 2 |
| 7110 | keidassuot | 145 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 6.8 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.02 |
| 7230 | letot | 0.3 |
| 7310 | aapasuot | 184 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 557 |
| 9060 | harjumuodostumien metsäiset luontotyypit | 90 |
| 91D0 | puustoiset suot | 460 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| A099 | nuolihaukka | Falco subbuteo |
| A320 | pikkusieppo | Ficedula parva |
| A217 | varpuspöllö | Glaucidium passerinum |
| A338 | pikkulepinkäinen | Lanius collurio |
| A098 | ampuhaukka | Falco columbarius |
| A127 | kurki | Grus grus |
| A002 | kuikka | Gavia arctica |
| A001 | kaakkuri | Gavia stellata |
| A260 | keltavästäräkki | Motacilla flava |
| A542 | pohjansirkku | Emberiza rustica |
| A072 | mehiläishaukka | Pernis apivorus |
| A312 | idänuunilintu | Phylloscopus trochiloides |
| A241 | pohjantikka | Picoides tridactylus |
| A534 | sinipyrstö | Tarsiger cyanurus |
| A166 | liro | Tringa glareola |
| A193 | kalatiira | Sterna hirundo |
| A140 | kapustarinta | Pluvialis apricaria |
| A876 | teeri | Lyrurus tetrix tetrix |
| A220 | viirupöllö | Strix uralensis |
| A277 | kivitasku | Oenanthe oenanthe |
| A108 | metso | Tetrao urogallus |
| 1910 | liito-orava | Pteromys volans |
| 1928 | haavansahajumi | Xyletinus tremulicola |
| 1920 | lahokapo | Boros schneideri |
| 1925 | korpikolva | Pytho kolwensis |
| 1980 | hitupihtisammal | Cephalozia macounii |
| A223 | helmipöllö | Aegolius funereus |
| A104 | pyy | Bonasa bonasia |
| A087 | hiirihaukka | Buteo buteo |
| A222 | suopöllö | Asio flammeus |
| A224 | kehrääjä | Caprimulgus europaeus |
| A236 | palokärki | Dryocopus martius |
| A038 | laulujoutsen | Cygnus cygnus |
Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.