Pitkäsuo - Särkäntakanen

Alueen kuvaus

Kaksiosainen Pitkäsuon-Särkäntakasen alue sijaitsee Rautavaaran kunnan pohjoisosassa aivan Oulun läänin rajalla, Maanselän vedenjakajan alueella. Valtaosa rajauksesta on luonnontilaisia niukka- tai keskiravinteisia aapasoita, joiden lisäksi alueella on pienialaisia korpia, reheviä lettoja sekä boreaalisia luonnonmetsiä. Alueen erityisarvot ovat monipuolisessa suoluonnossa.



Rajaukseen sisältyvät avosuot, eli Pitkäsuo, Raakunlampien suo, Mätäslammen ympäristö, Hanhisuo ja Löytynsuo, jotka ovat luonnontilaisia avosoita, joiden keskiosat ovat niukkaravinteisia kalvakoita lyhytkorsinevoja, saranevoja ja rimpinevoja. Avosoilla on pienialaisia reheviä kohtia, missä kasvaa vaateliasta kasvillisuutta, mm. punakämmekkää Mätäslammen ja Raakunlampien rannoilla sekä Löytynsuolla. Avosoiden reunoilla on karuja puustoisia rämeitä, kuten sara-, rahka-, tupasvilla- ja isovarpurämeitä. Raakunlampien ympärillä tulvavaikutus on ilmeinen ja kasvilajisto kohtalaisen vaateliasta (mm. ruskopiirtoheinä ja konnanlieko). Alueen avosuot ovat maisemallisesti merkittäviä, loivasti viettäviä rinnesoita. Soiden keskellä sijaitsevat Mätäslampi, Hanhisuonlampi, Raakunlammit ja Särkäntakanen lisäävät maisemallisia arvoja.



Pitkäsuon eteläpäässä, Mustilaiskankaan itäreunalla, Kohisevanpuron varrella ja Löytynsuon pohjoispäässä on lähteitä ja lähdepuroja, joiden ympäristöissä on reheviä lettorämeitä ja -korpia. Letot ovat lajistoltaan monipuolisia, mm. vilukon, mähkän, nuija-, kelta-, äimä- ja tuppisaran sekä rassi-, lettorahka-, kulta- ja lettoväkäsammalen kasvupaikkoja. Muita puustoisia soita ovat mm. paikoitellen luhtaiset ruoho- ja heinäkorvet Kohisevanpuron varressa ja Löytynsuon länsireunalla sekä runsaspuustoiset muurainkorvet Hanhisuon länsilaidalla. Korpien puustot eivät ole kauttaaltaan luonnontilaisia, osa korvista on puustoltaan erittäin edustavia.



Löytynsuon eteläreuna on hyvin pienipiirteistä, maisemallisesti merkittävää soiden ja kangasmetsien mosaiikkia. Tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden kumpareet ovat edustavaa boreaalista luonnonmetsää, kumpareiden välisissä painanteissa on metsäkorte- ja muurainkorpia. Pääasiassa turvemaat ovat kuitenkin tupasvilla-, sara- ja rimpinevarämeitä. Boreaaliset luonnonmetsät ovat kuusivaltaisia, seassa on hyvin vanhoja aihkimäntyjä ja keloja. Lahopuusto on paikoin monipuolista ja runsasta, haapa- ja koivupökkelöitä ja maapuita on kauttaaltaan. Alueelta on löytynyt useita vanhan metsän indikaattorilajeja sekä uhanalaisia kääväkäslajeja, kuten riekon-, korpilude- ja sirppikääpä.



Raakunlampien eteläpuolella on länteen viettävä kuusivaltainen Jysmänrinne, jossa on erityyppisten kankaiden (lähinnä tuoreiden, pienialaisesti myös lehtomaisten ja kuivahkojen) ja korpien (mustikka-ja puolukkakorpia, lehtokorpea rinteen alaosassa) vaihtelevaa kasvillisuutta. Puusto on monipuolista: vallitsevat kuuset eivät ole hyvin vanhoja, mutta niiden seassa on runsaasti vanhoja pihlajia, raitoja, koivuja ja mäntyjä. Isoilla raidoilla kasvaa kookkaita raidankeuhkojäkäläkasvustoja. Alue on lahopuustoltaan monipuolinen, tosin järeää lahopuuta on vielä vähän.

Alueen luonne ja merkitys

Pitkäsuo - Särkäntakanen on merkittävä alue Pohjois-Savon suoluonnon suojelun kannalta, sillä kohdetta ympäröivät suot on pääasiassa ojitettu. Kohteen luonnontilaiset, maisemallisesti merkittävät aapasuot, rinnesuot ja erityisesti letot sekä soiden ja kankaiden mosaiikki muodostavat arvokkaan suojelunarvoisen kokonaisuuden. Myös boreaalisia luonnonmetsiä on maakunnassa vähän, joten Pitkäsuo - Särkäntakasen metsät ovat, vaikkakin pienialaisia, varsin merkittäviä vanhojen metsien ja niiden kääpälajiston suojelun kannalta. Kohtaan 3.3. on kirjattu alueellisesti ja valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja.



Alueen lähellä on vahvistettu kaivospiiri, johon suunnitellaan talkkikaivosta. Talkkikaivoksen rakennustyöt eivät ole vielä alkaneet. Niiden mahdollinen alkamisajankohta on vuonna 2015. Kaivospiirin rajaus on osittain samalla valuma-alueella Natura-alueen kanssa.

Natura-alueen ulkopuoliset metsänhakkuut ja maanmuokkaukset uudistamistoimien yhteydessä ulottuvat aivan turvemaan rajaan asti, mikä heikentää erityisesti rehevien soiden luonnontilaa ja vähentää jossain määrin koko alueen maisemallisia arvoja.



Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytään alueen käyttöä ohjaamalla

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue on kokonaan Metsähallituksen Luontopalvelujen hallinnassa.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit