Pilpasuo
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Pilpasuon suoyhdistymä on melko nuori, joten se ei ole kehittynyt vielä tyypilliseksi aapa- tai keidassuoksi. Suosta ilmeisesti kehittyy aapasuo-osia ja keidassuo-osia sisältävä sekakompleksi. Suon pohjoispuolella on Kiimingin liuskejakson liuskeita ja eteläpuolella graniitteja. Laajat ja suhteellisen korkeat moreenikumpareet ovat alueella tyypillisiä. Pilpakangas on jäätikköjokien kerrostama, lajittunut hiekkamuodostuma, jonka reunalla esiintyy rantadyynivalleja. Suoallas on vanhassa Oulujoen uomassa, jossa on hienoja sedimenttikerroksia. Pilpakankaalta ja moreenikumpareilta purkautuu runsaasti pohjavesiä, siksi virtaama suolla on melko suuri läpi vuoden. Suoalue sisältää kaksi laajaa valuma-aluetta. Koko suolla tulee luhtaisuus ja paikoin lähteisyys voimakkaasti esille suokasvillisuudessa. Tavallisimmat suotyypit ovat mesotrofinen saraneva (MeSN) ja nevakorpi (MeNK). Suon keskiosassa on luhtanevoja (LuN) ja saranevoja. Pieniä lettokuvioita on lähteisimmissä paikoissa. Vedenjakaja-alueilla on karuja, jopa ombrotrofisia suoalueita, joilla esiintyy mm. tupasvillarämettä (TR) ja rahkarämettä (RaR). Suolla esiintyy myös harvinaista tervaleppäkorpea. Pilpasuon nisäkäslajistoon kuuluvat hirvi, jänis, kettu ja orava. Runsaasti sammakoita talvehtii joskus lähteissä. Suotyyppien monipuolisuuden ja reunametsien runsauden ansiosta Pilpasuolla on korkeat lintutiheydet. Kummunkankaalla ja Ala-Korkiakankaalla on lapinraunioita, jotka ovat muinaismuistolailla rauhoitettuja. Pilpasuon pohjoisosaa kiertää luontopolku. Alueen virkistyskäyttö on runsasta.
Alueen luonne ja merkitys
Pilpasuon suokasvillisuus on edustavuudeltaan verrattavissa soidensuojelun perusohjelman I luokan kohteisiin. Alueella esiintyy harvinaista tervaleppäkorpea. Lintulajiston perusteella alue on maakunnallista tasoa. Suo on merkittävä tyyppinäyte maakuntansa suoluonnosta ja maisemakuvasta.
Suojelutavoitteen määrittely:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,
-luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Alueella on yksityismaiden luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 211 hehtaaria. Pilpasuon suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 0.081 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 0.044 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 3.03 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.02 |
| 7230 | letot | 1.1 |
| 7310 | aapasuot | 258 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 6.8 |
| 9080 | fennoskandian metsäluhdat | 1.15 |
| 91D0 | puustoiset suot | 93 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1528 | lettorikko | Saxifraga hirculus |
| 1972 | lapinleinikki | Ranunculus lapponicus |
| 6216 | kiiltosirppisammal | Hamatocaulis vernicosus |