Pallas-Ounastunturi

Alueen kuvaus

Pallas-Ounastunturin alueella kohtaavat Metsä-Lappi ja Tunturi-Lappi. Enontekiön Käsivarren suurtuntureiden jälkeen tällä alueella ovat Suomen suurimmat suhteelliset korkeuserot huippujen ja ympäröivän maaston välillä - yli 500 m. Alue on lukuisten eläin- ja kasvilajien levinneisyyden ääriraja - joko eteläinen tai pohjoinen. Tunturiketjun juurella ja kuruissa leviävät Lapille tyypilliset laajat metsä- ja aapasuoalueet. Eteläosan metsissä ovat hallitsevina vanhat paksusammalkuusikot, pohjoisempana ne vaihtuvat männiköiksi. Kuusen pohjoisraja kulkee Pallaksen ja Ounaksen tunturiryhmien välissä. Metsänrajan yläpuolella olevilla tunturikankailla kasvaa monilajinen tunturikasvillisuus. Alueeseen kuuluvat kymmenet kirkasvetiset pikkulammet ja tunturipurot laskevat lännessä Muonionjokeen ja idässä Ounasjokeen.

Alueen luonne ja merkitys

Pallas-Ounastunturin alueen tarkoituksena on suojella Tunturi-Lapin eteläreunalla esiintyvää luonnonmetsää, soita sekä tunturiluontoa. Alueen lajistoon kuuluu ainutlaatuisella tavalla eteläisiä lajeja, esimerkiksi kyy ja pohjoisia tunturilajeja kuten ahma. Lisäksi uhanalaisen lajin ainut Länsi-Lapin esiintymä ja kuusen metsärajan vaihtuminen laajoiksi tunturikoivikoiksi tunturiselänteellä tekevät alueesta poikkeuksellisen. Tärkeän suojelutehtävänsä ohella kansallispuisto tarjoaa erinomaisen toimintaympäristön ja mahdollisuuden harjoittaa tutkimusta, luontaiselinkeinoja, luonto-opetusta ja perinteistä, omin voimin tehtävää luontomatkailua. Alueella tehdään merkittävää metsänraja- ja ilmastotutkimusta monien ekologisten ja taloudellisten tutkimushankkeiden lisäksi. Pallastunturi kuuluu Suomen kansallismaisemiin.



Pallas-Ounastunturin alueen lajistossa vaikuttaa voimakkaasti jakautuneisuus tunturi- ja boreaaliseen havumetsälajistoon. Pallas-Ounaksella kohtaavat esiintymisalueensa pohjoisrajalla olevat eteläiset lajit, esimerkiksi teeri, sekä pohjoiset tunturialueiden lajit, kuten keräkurmitsa, tunturikihu ja lapinsirkku. Huomattavassa osassa Pallas-Ounastunturin alueen linnustossa ovat myös tunturilaaksojen pahtojen petolinnut. Pallas-Ounastunturin alueella esiintyy levinneisyydeltään eteläisiä ja vaateliaita lehtokasveja, kuten velholehti, kivikkoalvejuuri, kotkansiipi ja kaiheorvokki.

Huomattavin uhkatekijä on matkailurakentaminen. Lisäksi kansallispuistona olevien valtion maiden sisällä on 10 yksityisten omistamaa maapalstaa, joille halutaan tehdä matkailurakenteita ja teitä. Toteutuessaan nämä hankkeet uhkaisivat kansallispuiston suojeluarvoja.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Pääsosa Natura-alueesta on ollut Pallas-Ounastunturin kansallispuistoa vuodesta 1938 lähtien. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto lakkautettiin vuoden 2004 lopussa ja alue liitettiin uuteen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Pallas-Ounastunturin Natura-alue kuuluu tähän puistoon kokonaisuudessaan.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 7 uhanalaista lajia.