Nuuksio

Alueen kuvaus

Nuuksio sijaitsee pääkaupunkiseudun tuntumassa Kirkkonummen, Espoon ja Vihdin rajamailla, alle 40 kilometrin päässä urbaaneista alueista. Alueelta tähän mennessä hankitut 3800 ha alueet on suojeltu kansallispuistona. Se on melkein kokonaan Natura-rajauksen sisällä; eräät kansallispuiston osat sisältyvät kahteen muuhun Natura-alueeseen (Bånberget ja Matalajärvi).



Alueen geologiaa luonnehtii lukuisten murroslaaksojen, kalliojyrkänteiden ja silokallioiden halkoma arkeeinen peruskallio. Korkeus vaihtelee välillä 27-114 metriä mpy. Laaksojen pohjalla on runsaasti pieniä soita ja järviä.



Alue on kolmen Suomenlahteen laskevan pienvesistön vedenjakaja-aluetta ja vesitaloudellisesti lähes itsenäinen. Pieniä ja pienehköjä järviä on runsaasti: alueeseen kuuluu noin 80 järveä ja lampea joko kokonaan tai osittain. Ne ovat osaksi suorantaisia, humuspitoisia oligo-dystrofisia lampia, osaksi kalliorantaisia, karuja ja kirkkaita oligotrofisia järviä. Järviä yhdistävät toisiinsa pienehköt purot, joiden virtaama on vähäinen. Niistä merkittävin on alueen keskeisessä murroslaaksossa virtaava Myllypuro.



Nuuksion luontoa hallitsevat erilaiset havumetsät: kuivat kalliomänniköt ja tuoreet kuusimetsät. Kallioperän rikkonaisuuden takia kasvillisuus on pienipiirteistä ja mosaiikkimaista. Murroslaaksojen pohjilla on metsäisiä soita, joiden valtapuusto on kuusta tai mäntyä ja sekapuina koivua ja tervaleppää. Purojen varsilla on tulvakorpia. Rehevimmät ja monimuotoisimmat metsät ovat murroslaaksojen rinteillä ja pohjalla, joissa sekapuuna runsaasti haapaa sekä paikoin lehmusta ja vaahteraa. Kalliokasvillisuus vaihtelee kuivista ja paahteisista jäkäläkallioista varjoisiin ja kosteisiin sammaljyrkänteisiin. Purolaaksoissa on paikoin kulttuuriperäisiä niittyjä, ja entisiä, niityiksi muuttuvia peltoja, joissa on perinnekasvillisuutta.



Natura-alueella on hyvin vähän asutusta. Alueen murroslaaksoissa on muutamia autioituneita, vähitellen umpeenkasvavia pientiloja. Alueen sisällä on saarekkeina joitakin toimivia pientiloja ja kesähuvila-alueita. Vanhimmat tunnetut asuinpaikat ovat kivikautisia. Lähes kaikki metsät ja suot ovat olleet metsätalouskäytössä 1990-luvulle asti.



Maisemia hallitsevat kallioiden jyrkkä topografia näköalapaikkoineen, laajat mutta pienipiirteiset ja vaikeakulkuiset metsät sekä lukemattomat pienet järvet.



Komeiden maisemien ja ja pääkaupunkiseuden läheisyyden takia Nuuksio on ollut suosittu retkeilykohde jo pitkään. 1940-luvulta lähtien siellä on ollut kuntien ylläpitämiä ulkoilualueita ulkoilumajoineen. Marjastus ja sienestys ovat alueella suosittuja.

Alueen luonne ja merkitys

Nuuksio on eteläisimmässä Suomessa suurin, tärkein ja yhtenäisin läntisen taigaluonnon, erityisesti metsien, suojelualue. Suuri osa alueen metsistä on ollut talouskäytössä jo pitkään, mutta alueella on myös luonnontilaisia metsiä ja rauhoituksen jälkeen metsien luonnollinen kehitys voi edetä ja alueen merkitys metsäluonnon suojelualueena tulee edelleen kasvamaan. Metsähallitus onkin aloittanut metsien luonnontilan ennallistamisen polttamalla vanhaa talousmetsää pieneltä alalta. Suurena yhtenäisenä metsäalueena Nuuksiolla on tärkeä merkitys myös eteläboreaalisille metsälinnuille, erityisesti metsolle, pyylle, tikoille ja pöllöille.



Nuuksion kansallispuistosta on tavattu seitsemisenkymmentä Suomessa uhanalaista tai silmälläpidettävää eläin- ja kasvilajia ja yli kaksikymmentä EU:n luontodirektiivin (liite II) ja lintudirektiivin (liite I) lajia. Lajisto on luonnollisestikin painottunut metsälajistoon. Suuren kokonaislajilukumäärän lisäksi yksittäisten lajien yksilö- ja parimäärät ovat usein huomattavia. Esim. kanalintujen ja liito-oravan kannat ovat uusmaalaisittain suuria.





Useiden Nuuksion alueen pikkulampien puskurikyky on heikentynyt happaman laskeuman takia. Tämä koskee erityisesti kirkasvetisiä oligotrofisia järviä.



Metsät ja suot ovat olleet metsätalouden piirissä; suojelun eräänä tarkoituksena on luonnon ennallistaminen.



Alueen suojelutavoite:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

* alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

* alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

* luontotyypin, lajin elinympäristön laatua tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

* luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Lähes koko alue kuuluu jo olemassa olevaan Nuuksion kansallispuistoon. Kansallispuistoon hankittujen alueiden lisäksi rajaukseen on otettu mukaan Vihdin, Espoon ja Kirkkonummen osayleiskaavoissa kansallispuistoon liitettäväksi tarkoitetut alueet sekä valtakunnallisten suojeluohjelmien alueet ja yleiskaavassa osoitettuja muita suojelualueita ja luonnontilaisimpia virkistysalueita. Espoon puolella olevat alueet kuuluvat laajalti rantojensuojeluohjelmaan. Lisäksi on ekologisen kokonaisuuden aikaansaamiseksi otettu mukaan Helsingin kaupungin omistama ja virkistyskäytössä oleva Punjonsuon, noin 150 ha:n suuruinen alue.



Rajaukseen sisältyvät nykyisen kansallispuiston ulkopuolella olevat seuraavat yksityiset suojelualueet: Ruuhijärven Isosaari (0,04 ha), Kilpilampi-Lippukallio sekä Saukonnoro (4 ha) ja Haukkalampi-Romvuori (7 ha), jotka ovat osia lehtojensuojeluohjelman kohteesta Haukkalammen-Romvuoren lehdot.



Rajaukseen kuuluvista erillisistä osa-alueista merkittävimmät kuuluvat vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Nämä ovat Luukin alue (170 ha), johon on liitetty myös Koivulan lehtopurolaakson lehtojensuojeluohjelman kohde, josta suurin osa on jo liitetty kansallispuistoon, Pirttimäen alue (37 ha), jonka vanhan metsän rajaukseen on yhdistetty arvokas Mullkärretin lettoalue, sekä Hakjärven lehtokorven alue (59 ha).

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.