Niukkala

Alueen kuvaus

Alue käsittää neljä erillistä kymmenen neliökilometrin sisällä sijaitsevaa reilun kymmenen hehtaarin lehti- ja sekametsäkuviota.



Eteläisin kuvio, Kurenpolvi, on entisenä laidunmetsänä ollut rehevä kaskikoivikko. Kenttäkerros on lehtomaisen rehevä valtalajeina kastikat, metsäkurjenpolvi ja lillukka. Paikoin esiintyy märempiä korpipainanteita, lähinnä ruoho- sekä heinä- ja mustikkakorpea. Puuston valtalaji on koivu. Sekapuuna on jonkin verran mäntyä, reunoilla tiheää kuusikkoa. Koivikko on valtaosiltaan iäkästä. Kuolleita pystyynlahonneita koivupökkelöitä ja maapuita on alueella jonkin verran.



Itäisin kuvio, Ylä- Kuorejärvi, on kivikkoinen, lehtipuuvaltainen, paikoin lehtomainen valtalajeina mesiangervo, ojakellukka ja metsäalvejuuri. Puustossa on valtalajeina koivu ja harmaaleppä, seassa runsaasti mäntyä, edellistä runsaammin myös haapaa ja raitaa. Järven rannassa on tiheä luhtainen pajukkovyöhyke. Alueella on lisäksi pieni tuore suurruohoniittykuvio. Puusto on vaihtelevain ikäistä. Lahoja lehtipuupökkelöitä on alueella jonkin verran, maapuita vähemmän kuin edellisellä kuviolla.



Pohjoisin kuvio, Suonpäännurmet, on kivinen, entinen laidunnettu kaskikoivikko, jossa on vielä selkeä hakamaarakenne. Kenttäkerros on ruoho- ja heinävaltainen valtalajeina kastikat ja mustikka. Puusto on pääosin vanhaa harvaa koivikkoa, seassa mäntyä. Lahoja maapuita ja pökkelöitä on vähän. Pensaskerroksessa on runsaasti katajia laidunnuksen jäljiltä.



Läntisin kuvio, Karhukallio, on edellisiä karumpi. Kasvillisuustyypeiltään alue on OMT-kangasmetsää ja paikoin OMaT-lehtoa. Puusto on iäkästä kuusivaltaista sekametsää. Vanhoja haapoja on myös runsaasti. Lahonneita koivuja ja haapoja on jonkin verran.

Alueen luonne ja merkitys

Uhanalaisen lajin ympärivuotinen elinpiiri. Poikkeaa alueelle tyypillisistä kaskikoivikoista metsän korkeamman iän ja lahopuun määrän takia. Kuvioiden pieni koko ja sijainti etäällä toisistaan rikkoo jonkin verran yhtenäisyyttä.

Uhanalaisen lajin suojelun kannalta toisistaan erillään olevat kuviot ovat riippuvaisia toisistaan. Tämän vuoksi välialueiden maankäytöllä, varsinkin metsien käsittelyllä on suuri merkitys kuvioiden suojeluarvoon. Etenkin eteläisten ja pohjoisten kuvioiden välialueella on yhtenäisyyden kannalta suurta merkitystä.

Kuvioiden reuna-alueilla on jonkin verran hakkuualueita, taimikoita ja viljelyksiä, jotka kuvioiden rikkonaisuuden ja pienen koon kanssa lisäävät reuna-alueiden haavoittuvuutta.



Tietokantatäydennys 2015:



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Uhanalaisen lajin suojelusunnitelmassa. Pohjoisin kuvio, Suonpäännurmet, on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä 15.7.1996. Muu osa Natura-alueesta on hankittu lähes kokonaan valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin.



Kohteen suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain keinoin perustamalla luonnonsuojelualue.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit