Natura 2000 -alueet turvaavat Euroopan luonnon monimuotoisuuden

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on 181 Natura-kohdetta. Niiden kokonaispinta-ala on hieman alle 330 000 hehtaaria, josta vesialuetta on noin 188 000 hehtaaria. Näistä kaksikymmentäyksi kohdetta sijoittuu osin muiden ELY-keskusten alueelle. 

Useamman ELY-keskuksen alueella sijaitsevat alueet

• Haapakeidas, Karvianjoen kosket, Karvian luomat, Lauhanvuori, Kauhaneva (2 kohdetta), osittain Etelä-Pohjanmaan alueella)
• Häädetkeidas, Horjunkeidas, Hämeenkangas, Lavijärven-Palojärven kalliot, Puurijärvi-Isosuo (2 kohdetta), Punkalaitumen Isosuo, Telkunsuo (osittain Pirkanmaan alueella)
• Eksyssuo, Liesjärvi (osittain Hämeen alueella)
• Haukkamäki, Hyyppärän harjualue, Kiskonjoen latvavedet, Kiskonjoenvesistö, Pohjan-Kiskon järvialue (osittain Uudenmaan alueella)

Suurin osa Naturaan kuuluvista maa-alueista sisältyy jo aiemmin perustettuihin kansallisiin suojeluohjelma-alueisiin tai kaavojen suojeluvarauksiin. Niin sanottuja vanhoja suojeluohjelma-alueita ovat harjujen-, soiden-, lintuvesien-, lehtojen-, rantojen- ja vanhojen metsien suojelualueet.

Natura 2000 -verkoston tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tämä ei lähtökohtaisesti estä ihmistoimintaa kyseisillä alueilla, mutta alueidenkäytön on sovitettava yhteen alueen suojelutavoitteiden kanssa. Natura 2000 -verkoston kohteet poikkeavat toisistaan muun muassa luontoarvojen ja suojelutavoitteiden suhteen. Useimmilla Natura-alueilla luontoarvojen säilyttäminen edellyttää ainakin osittain luonnonsuojelualueiden perustamista ja suojeluarvot turvaavien rauhoitusmääräysten laatimista. Osalla kohteista luontoarvot voidaan turvata muun muassa kaavoituksella tai muulla käyttöä ohjaavalla suunnittelulla. Natura-alueille laaditaan tarvittaessa hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa mm. pyritään yhteensovittamaan alueelle kohdistuvia erilaisia käyttömuotoja ja -paineita. 

Kuva

Varsinais-Suomen ja Satakunnan Natura 2000 -alueiden erityispiirteitä 

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Natura 2000 -alueisiin kuuluu hyvin moninaisia ja lajirikkaita luontotyyppejä. Viljava rannikko sisältää sekä lehtoja että lintuvesiä. Saaristomeri ja Selkämeri ovat maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia luonto- ja maisemakokonaisuuksia niin vesiluonnon kuin saarten ja rannikon osalta. Sisämaata luonnehtivat Salpausselän ja muiden harjujen harjumetsät lähteineen sekä avoimia peltomaisemia halkovat jokinotkot. Merkittäviä harjualueita ovat Hämeenkangas, Hyyppärän harjualue ja Säkylänharju. Erityisen arvokkaita ovat myös alueen perinnebiotoopit ja paahdeympäristöt, joissa esiintyy valtakunnallisesti hyvin merkittävä osa koko Suomen uhanalaislajistosta. Rekijoen laaksoalue on poikkeuksellisen laaja ja maankäytöltään yhtenäinen perinnemaisemakokonaisuus, jossa tavataan pikkuapolloa. Saaristomeren Jungfruskärillä sijaitsevat Lounais-Suomen hienoimmat ja laajimmat lehdesniityt. Pohjois-Satakunnan alueella on runsaasti soita, erämaisempia alueita sekä harjumuodostumia. Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla sijaitseva Haapakeidas on Satakunnan tärkein suoluonnon suojelukohde.

Saaristomeren Natura-alueella esiintyvistä luontotyypeistä riutat muodostavat suurimman pinta-alan, mutta myös ulkosaariston luodot ja saaret sekä vedenalaiset hiekkasärkät ovat alueelle merkittäviä ja ominaisia ympäristöjä. Rakkohaurun lisäksi riutoille tyypillisiä ovat runsaat ja monilajiset punaleväkasvustot ja tiheät sinisimpukkayhteisöt. Saaristomeren hiekkapohjat kuuluvat niihin harvoihin alueisiin Suomessa, joissa tavataan meriajokasta. Selkämeren luonnon erityispiirteitä ovat pohjoiseteläsuuntainen muutos sekä ulkosaariston karujen olosuhteiden, maankohoamisen, primäärisukkession ja maankäytön muovaama saaristomaisema. Rannikon tuntumassa on monin paikoin edustavia matalia lahtia ja fladoja, joissa kasvaa runsasta ja hyvinvoivaa pehmeiden pohjien kasvillisuutta, kuten näkinpartaisniittyjä. 

Kuva

Preiviikinlahden pohjoisrannan ja Yyterin lietteiden alue on Etelä-Suomen tärkein kosteikkolinnuston sulkasadon aikainen kerääntymisalue sekä muutonaikainen levähdysalue. Yyterin hiekkarannat ovat Pohjoismaiden pisimmät, ja rannan dyynialue on laajuutensa vuoksi arvokas. Myös Jurmon ja Örön harjusaarilla tavataan luonnontilaisena säilyneitä hiekkarantoja, dyynejä, paahdenummia ja rantaniittyjä. Ruissalon lehdot ovat Suomen laajin ja luonnonsuojelullisesti arvokkain yhtenäinen tammimetsäalue, jossa erityisesti sienien ja kovakuoriaisten eliöryhmissä on useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Kokemäenjokea lukuun ottamatta joet ovat pieniä tai keskikokoisia, mutta ne ovat keskeinen osa maisemaa ja luontoa ja tärkeitä ihmiselle monin tavoin. Kokemäenjoen suistossa sijaitseva Fleiviikin niitty on yksi Etelä-Suomen edustavimmista rantaniityistä. Järviä alueella on vähemmän kuin muualla maassa keskimäärin. Suurin järvistä on Säkylän Pyhäjärvi, joka ulottuu sekä Satakunnan että Varsinais-Suomen alueille.