Mustionjoki

Alueen kuvaus

Natura-alue muodostuu Mustionjoesta ja sen neljästä sivuhaarasta. Jokiuomaa on mukana yhteensä 32 kilometriä. Natura-alueeseen kuuluu vain vesialuetta, ja suojelutavoitteet toteutetaan vesilain nojalla. Mustionjoki kuuluu Karjaanjoen vesistöön, joka on Uudenmaan suurin vesistöalue. Mustionjoeksi kutsutaan vesistön alaosaa Lohjanjärveltä Pohjanpitäjänlahdelle.

Pääuomassa Natura-alueen rajaus alkaa joen suulta Pohjanpitäjänlahdelta ja ulottuu Lohjanjärven luusuaan saakka. Tällä välillä joessa on kolme järvimäistä laajentumaa, jotka myös kuuluvat Natura-alueeseen: Kyrksjön eli Kirkkojärvi, Päsarträsket ja Mustion ruukin alapuoli.

Sivu-uomista mukana ovat Storängsbäcken-Krabbäcken Tulijärveen asti sekä Åminneforsiin etelästä laskeva lyhyt puro ja Peltokosken alapuolelle etelästä ja idästä laskevat lyhyet purot.

Perusteena Natura-alueen perustamiselle ovat lähinnä joessa esiintyvät luontodirektiivin lajit, jotka ovat myös kansallisesti uhanalaisia lajeja. Simpukoiden, etenkin uhanalaisen lajin, lisääntyminen on tätä nykyä epävarmaa, sillä niiden toukat ovat lohikalojen loisia ja tarvitsevat siis joessa lisääntyvää lohikalakantaa. Mustionjoki on aiemmin ollut Uudenmaan ainoa merilohijoki, mutta alkuperäinen lohikanta hävisi Åminneforsin voimalan padon uusimisen jälkeen 1956. Sivu-uomissa elää vielä jonkin verran luontaisesti lisääntyvää purotaimenta. Lohikalojen vähäisyyden lisäksi myös säännöstely ja veden ja pohjan laatu lienevät simpukoiden lisääntymistä vaikeuttavia tekijöitä. Simpukat ovat pitkäikäisiä, ja kanta voi säilyä, vaikkei lisääntymistä olisi vuosikymmeniin tapahtunut.

Mustionjoki ei ole hydrologialtaan ja veden laadultaan luonnontilainen, sillä sen varrella on vesivoimaloita, teollisuutta, Karjaan keskustan asutusta ja peltoalueita. Korkeusero Lohjanjärven ja merenpinnan tasossa olevan Pohjanpitäjänlahden välillä on melko suuri, 31,6 metriä. Joen sulkee neljä patoa: Åminnefors, Billnäs, Åkerfors eli Peltokoski ja Mustion ruukin pato. 

Åminneforsin voimalaitos ja pato rakennettiin vuosina 1909-1911. Billnäsin koskeen rakennettiin 1920-luvun alussa sähkövoimalaitos. Tämän jälkeen ohijuoksutusta tulva-aukkojen kautta tapahtui vain tulva-aikana. Kalannousu Billnäsin tulva-aukkojen alapuolisen, noin 6 metirä korkean ja hyvin jyrkän tasapintaisen kallioputouksen kautta ei tämän jälkeen ollut mahdollista. Åminneforsin voimalaitokseen rakennettiin 1956 uusi koneyksikkö ja entinen tulvakanava suljettiin betonipadolla.

Kohteen suojelu ei estä voimalaitosten käyttöä, kunnossapitoa, perusparannuksia tai mahdollisia modernisointeja.

Jokea säännöstellään, ja sitä on myös perattu. Luonnontilaisen kaltaisia virtapaikkoja on kuitenkin vielä jonkin verran jäljellä. Uudellamaalla ei enää ole kokonaan luonnontilaisia jokia, joten Mustionjoki on muuttuneisuudestaan huolimatta hyvin tärkeä virtaavan veden suojelukohde.

Mustionjoen pääuoman ja sivupurojen lohelle ja taimenelle soveltuvat poikastuotantoalueet on kartoitettu ja niiden poikastuotantopotentiaalista on tehty arvio (RKTL 2010). Mustionjoella on toteutettu monitavoitearviointi lohikala- ja simpukkakantojen elvyttämisen vaihtoehdoista. Mustionjoki on valittu valtakunnallisen kalatiestrategian kärkikohteiden joukkoon. Strategia on hyväksytty Valtioneuvoston periaatepäätöksellä 8.3.2012. Mustionjoella on toteutettu monitavoitearviointi lohikala- ja simpukkakantojen elvyttämisen vaihtoehdoista.

Mustionjoen vesi on runsasravinteista, ja Pohjanpitäjänlahden vesi on ollut talvisin vähähappista Mustionjokea pitkin tulevan kuormituksen vuoksi. Jokiveden laatu on kuitenkin ollut paranemassa mm. Karjaan kaupungin jätevesikuormituksen vähenemisen vuoksi. 

Mustionjoki on arvokas myös maisemallisesti, ja se liittyy vanhoine ruukkeineen maamme teollisuushistoriaan. Jokivarren maisemaan on vaikuttanut myös Kirkkojärven lasku 1950-luvulla.

Alueen luonne ja merkitys

Alue on erityisen tärkeä kahden luontodirektiivin lajin, uhanalaisen lajin ja vuollejokisimpukan elinympäristönä. Jokea ei voi pitää luonnontilaisena, vaikka muutamia virtapaikkoja onkin säilynyt. Siten luontodirektiivin luontotyypeistä alueella tavataan vain pikkujokien ja purojen vesikasvillisuutta, jota on paikoin sivupuroissa, erityisesti Krabbäckenissä.

Vuollejokisimpukkakanta on runsas ja laji myös lisääntyy. Mustionjoki on yksi tärkeimmistä joista, joissa laji esiintyy. Mustionjoen lisääntyvä vuollejokisimpukkakanta on yksi Euroopan suurimmista. Laji sopeutuu uhanalaista lajia paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta koko Euroopan tasolla se on lähes yhtä uhanalainen kuin uhanalainen laji.

Mustionjoki on ainoa säilynyt uhanalaisen lajin esiintymispaikka Uudellamaalla. Uhanalaisen lajin lisääntyminen Mustionjoessa on epävarmaa. Mikäli uhanalainen laji vielä lisääntyy, Mustionjoki olisi yksi kolmesta lisääntymisjoesta Oulun läänin eteläpuolella. Kesän 1997 tutkimuksissa havaittiin joitakin nuorempia uhanalaisen lajin yksilöitä, joten on mahdollista, että lisääntymistä on edellen tapahtunut ainakin jossakin määrin. Lisääntymiskyky voitaneen palauttaa, mikäli jokeen saadaan palautetuksi myös luontaisesti lisääntyvä lohikalakanta. Uhanalainen laji elää toukkavaiheessa lohikaojen loisena. Eteläsuomalaisten kantojen säilyminen on erittäin tärkeää, sillä niitä voitaisiin ehkä tulevaisuudessa käyttää myös lajin palauttamiseen Keski-Eurooppaan, josta se on jo hävinnyt. Uhanalainen laji on uhanalainen myös kaikissa muissa Pohjoismaissa.

Mustionjoen yläjuoksulla (Pinjaisten yläpuoli) veden laatu on käyttökelpoisuudeltaan tyydyttävää. Happiongelmia ei ole ollut eikä leväkukintoja ole raportoitu. Veden ravinteisuus voi näkyä lähinnä limoittumisena ja vesikasvillisuuden lisääntymisenä. Bakteeripitoisuudet ovat yleensä alhaisia. Pistekuormitusta tulee jonkin verran. Maatalouden hajakuormitus vaikuttaa lähinnä ravinteisuutta, sameutta ja kiintoainesta lisäävästi, kuten koko Mustionjoen alueella. 

Alajuoksulla veden käyttökelpoisuus on vain välttävää, hygieeninen tila on yläjuoksua huonompi ja ravinnepitoisuudet ovat selvästi kohonneet (fosfori- 30% ja typpi 20% yläjuoksua suuremmat pitoisuudet). 

Mustionjoen vedenalainen luonto tunnetaan melko huonosti. Päävirtausuomassa ei ole kasvillisuutta, vaan mm. järvisientä ja järvi- ja jokisimpukoita. Kivissä ja simpukoiden pinnoilla elää rupimainen punalevä Hildenbrandia rivularis, joka tunnetaan Suomesta vain Mustionjoesta.

Mustionjoen alajuoksun rantatörmissä pesii joinakin vuosina lintudirektiivin laji kuningaskalastaja, joka on pesivänä Suomessa harvinainen. Sulissa virtapaikoissa talvehtii koskikaroja. 

Uhanalaisen lajin ja vuollejokisimpukan kantojen turvaamiseksi ja lisääntymisedellytysten parantamiseksi jokeen on palautettava luontaisesti lisääntyvä lohikalakanta. Keskeistä on kalateiden rakentaminen ja lohikalojen kutupaikkojen kunnostaminen

Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1. ja 3.2. mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- tai hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Natura-alueeseen kuuluu ainoastaan vesialuetta, ja suojelutavoitteet toteutetaan vesilain nojalla. 

Tavoitteena on säilyttää uhanalaisen lajin ja vuollejokisimpukan kannat sekä edistää lajien lisääntymiskyvyn palautumista. Vesioikeudellisessa lupaharkinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin toimenpiteisiin, jotka muuttavat näiden lajien elinympäristöä. Tällaisia voivat olla esim. hydrologiaan ja veden ja pohjan laatuun kohdistuvat hankkeet.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.