Muhos- ja Poikajoen alueet

Alueen kuvaus

Muhosjoki ja sen sivujoki Poikajoki, ovat Oulun Pohjanmaalla ns. Muhosmuodostuman alueella. Muhoksen hautavajoama syntyi 1300 miljoonaa vuotta sitten peruskallion vaipuessa alaspäin. Sen jälkeen altaaseen kertyi savea ja hiekkaa, joista muodostui savi- ja hiekkakiviä. Nämä peittyivät irtaimilla maalajeilla. Jääkauden jälkeen Muhosjoki uursi syvän eroosiolaakson vajoaman peittämiin maalajeihin. Muhos- ja Poikajoen uomat ovat hyvin mutkaisia ja vanhat jokiuomat ovat alueella tyypillisiä.

Hiekkaisesta maaperästä johtuen alueen metsät ovat karuja, vallitsevat metsätyypit ovat variksenmarja-puolukkatyyppi (EVT) ja variksenmarja-kanervatyyppi (ECT). Sen sijaan Muhosjoen eroosiolaaksoissa kasvillisuus on hyvin rehevää, mikä on suotuisien kosteusolojen, edullisen pienilmaston ja maaperän runsaan ravinteisuuden ansiota. Alueella on erittäin rehevä lehtokasvillisuus. Lehdot ovat rinne- ja joenvarsilehtoja. Paikoin hyvinkin jyrkissä rinteissä on pääasiassa tuoretta metsäkurjenpolvi-käenkaali-oravanmarjatyypin (GOMaT) lehtoa, ylempänä rinteessä metsäkurjenpolvi-käenkaali-lillukkatyypin (GORT) lehtoa ja rinteen alaosissa kosteaa metsäkurjenpolvi-käenkaali-mesiangervotyypin (GOFiT) lehtoa. Notkelmissa on myös lehtokorpea (LhK). Liimanninkoskella on kotkansiipivaltaista saniaislehtoa ja tulvametsää, joita on kahdenlaisia: ruohoisia, vetisiä tulvametsiä sekä heinäisiä ja kuivia tulvametsiä. Jokivarsien tulva-alueilla on vanhoja soistuneita jokiuomia ja niiden välisiä silttiharjanteita. Uomissa on luhtavaikutteista suokasvillisuutta, mm. sara- ja ruoholuhtaa, johon sekoittuu myös lähteisyyttä. Liimanninkoskella ja Poikajoen rinnelaitumien alueella esiintyy myös tulvaniittyjä. Ruostevetiset lähteiköt ovat alueella tyypillisiä. Poikajoen alueella on lähteinen rinnesuolaikku ja laidunnettu puronvarsiniitty, jolla on arvoa perinnemaisemana.



Poikajoen rinnelaitumet, Käyräkosken niitty ja Karppilan metsälaitumet



Poikajoen rinnelaitumet ovat metsälaidun- ja tulvaniittyalue jyrkkärinteisessä Poikajokeen laskevassa puronuomassa sekä puron ja joen yhtymäkohdassa. Uoman pohjalla on myös luhtaisia lähdelettolaikkuja, joissa kasvaa mm. lettorikkoa. Joen ja puron varressa on suuriruohoista (ja -heinäistä) niittyä (KsSrNi, KshNi). Niittyjä on aikoinaan niitetty, sen jälkeen niityt ovat olleet karjanlaitumena ainakin vuoteen 1990. Käyräkosken niitty on Liimanninkosken lehtojensuojelualueelle sijoittuva Muhosjoen jokitörmän niitty, jolla on tuoreita ja kuivia heinäniittyjä (TrhNi, KuhNi). Niittyä on käytetty viimeksi karjanlaitumena. Alueella on kohtalaisen runsas silmälläpidettävän ahonoidanlukon kasvusto. Alue on viimeksi ollut lammaslaitumena.



Sekä Muhos- että Poikajoki edustavat jokityyppiä keskisuuret turvemaiden joet. Muhosjoen ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä, Poikajoen ekologinen tila on tyydyttävä ja kemiallinen tila on hyvä.

Alueen luonne ja merkitys

Muhos- ja Poikajokien eroosiolaaksot ovat geologisesti ja geomorfologisesti ainutlaatuinen alue Pohjois-Pohjanmaan lakeudella. Alue on maisemallisesti poikkeuksellinen yhdistelmä harjujen karuja metsiä ja meanderoivien jokien uurtamia reheviä rotkolaaksoja. Muhos- ja Poikajoen varren lehdot ovat yksi Pohjois-Pohjanmaan arvokkaimmista lehtoalueista; alueen arvoa nostavat myös harvinaiset lähdeletot ja tulvametsät vaateliaine lajeineen. Perinnebiotoopit edustavat eri tyyppejä monipuolisesti tulvaniityistä ketoihin ja metsälaitumiin. Poikajoen rinnelaitumet ovat maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi. Käyräkosken niitty kuuluu perinnebiotooppina paikalliseen arvoluokkaan. Perinnebiotooppiarvojen säilyminen alueella edellyttää aktiivisia hoitotoimia.



Muhos- ja Poikajokivarsien kasvillisuudessa on huomattavan paljon eteläisiä lajeja, joista jotkut levinneisyytensä pohjoisrajalla, kuten hentokiurunkannus. Hentokiurunkannuksen esiintymä on Pohjois-Pohjanmaan ainoa tunnettu. Jokivarsien törmien alaosat ovat monen hyvin vaateliaan lehtokasvin, kuten lehtokuusaman ja mustakonnanmarjan, esiintymisaluetta. Alueella on useita lettorikon esiintymiä.



Kohdassa 3.3. perusteella D on esitetty joukko alueella esiintyviä arvokkaita lajeja.



Liimanninkoski ja Isterinkoski ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Alueella on myös kesämökkiasutusta.



Alueen suojelutavoitteet:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys, alueen käyttöä ohjaamalla ja hoitotoimenpitein. Luontotyypin, lajin ja populaation määrää lisätään ja elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Liimanninkosken lehto ja Poikajoen lehto sisältyvät valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Liimanninkosken alue on Metsähallituksen hallinnassa oleva lehtojensuojelualue ja pinta-alaltaan 42 ha. Poikajoen lehdon suojelun toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki. Muhos- ja Poikajoen eroosiolaaksot kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Alueen suojelu toteutetaan maa-aineslain nojalla. Poikajoen rinnelaidunten suojelun ensisijainen toteutuskeino on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus. Poikajoen lettoalueen suojelun ensisijainen keino on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit