Mielikonnotkon ja Holmanjoen lehdot
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Rajavyöhykkeen jokivarsissa sijaitsevat kaksi kasvistollisesti arvokasta puronvarsi- ja rinnelehtoa. Eteläisempi alue, Mielikonnotko, on jyrkkärinteisen, luonnontilaisen, tiheästi pensoittuneen ja polveilevan Saarenojan varressa sijaitseva, arviolta tuore / kostea puronvarsilehto, tyypiltään OFiT (50%), AegT (20 %) ja HeOT (30%). Puronvarsi on harmaaleppävaltaista nuorta lehtipuumetsää, koillisesta laskeva puronvarsi alaosiltaan nuorta kuusitaimikkoa. Rajauksen koillisnurkassa kasvaa ikääntyneempää, tiheää kuusikkoa. Rajaa reunustaa itäosassa aluskasvillisuudeltaan tuoretta lehtoa ilmentävä, harvennettu mänty-/hieskoivuvaltainen kaistale. Valtapensas on lehtokuusama ja valtaruohoja mesiangervo, käenkaali, pohjannokkonen, imikkä, lehtopalsami ja kevätlinnunsilmä joukossa mm. kotkansiipi ja lehtopähkämö.
Pohjoisempi alue on Holmajokivarressa sijaitseva pieni puronvarsialue, jossa on noin 20 x 50 metrin alalla nuorehkoa AegT-tyypin joenrinnehaavikkoa. Alueen muu osa on puutonta, niitettyä jokitörmää. Vuohenputkilehdon valtalajit ovat pensastossa tuomi ja kentällä vuohenputki ja mesiangervo, joukossa laaksoarho, tesmayrtti, imikkä, lehtotähtimö ja mäkilehtoluste. Suurruohoniityllä kasvaa valtalajeina ruokohelpeä ja mesiangervoa, mutta niitetyn alueen ja pellon rajalla esiintyy runsaasti siementävää, valtakunnallisesti uhanalaista laaksoarhoa, jonka laajimmat ja edustavimmat kasvustot ovat e.m. puustosaarekkeella.
Alueen luonne ja merkitys
Holmanjoenvarren pieni lehtosaareke on laaksoarhon ainoa tunnettu kasvupaikka koko Etelä-Suomessa. Mielikonnotkossa kasvaa harvinainen pohjannokkonen rehevinä ja korkeina kasvustoina, minkä ohella lehdossa esiintyy poikkeuksellisen runsasti imikkää, lehtopalsamia, kevätlinnunsilmää ja siperiansinivalvattia.
Holmanjoen pieni lehtosaareke on kokonaan peltojen ja piennarten saartama, mutta laaksoarho viihtyy alueella hyvin osittain vuosittaisen pientareen niiton ansiosta.
Mielikonnotkon puronvarsilehto on taannoin kokonaan avohakattu, mutta kosteana ja rehevänä se on elpymässä hakkuista hyvää vauhtia.
Suojelutavoitteen määrittely:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta:
- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelman kohde numero 130.
Kohteen suojelu on toteutettu perustamalla luonnonsuojelulain keinoin neljä yksityismaan luonnonsuojelualuetta.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 0.15 |
| 6430 | kostea suurruohokasvillisuus | 0.4 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 2.46 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1962 | laaksoarho | Moehringia lateriflora |