Martinselkonen

Alueen kuvaus

Kokonaisuutena Martinselkonen on pohjois-kainuulaisen erämaan ja erämaaeläimistön suojelualueena ja samoilualueena erittäin arvokas.



Martinselkonen sijaitsee vedenjakajalla siten, että suurin osa vesistä virtaa Itämereen, ainoastaan kaakkoiskulman vesistöt (Teerilammet - Hoikkajärvi) virtaavat Vienanmereen. Tämä näkyy myös puustossa niin, että Karttimo- ja Martinjokien valuma-alueilla metsiin on kohdistunut hakkuita aikaisempina vuosikymmeninä, kun taas Vienaan virtaavien vesien valuma-alueilla metsät ovat olleet vähäisemmän hakkuutoiminnan piirissä. Alueelta löytyy metsäkuvioita, joissa ei ole hakkuista merkkejä.



Kaskeaminen on ollut hyvin yleistä, sillä kaulattuja keloja ja kaskikantoja löytyy hyvin runsaasti, samalla kun järeitä, palokoroisia vanhoja mäntyjä on hyvin niukasti. Martinselkosen metsät ovatkin pääasiassa kaskeamisen tuloksena syntyneitä, iältään arviolta 120-160-vuotiaita. Harsintahakkuita on ollut Karttimojoen ja Martinjoen valuma-alueilla. Ne ovat tapahtuneet ilmeisesti kaskeamisen jälkeen kohdistuen alueille, joita ei ole kaskettu.



Martinselkosen eteläosan metsät ovat varsin karuja, suurin osa on joko kuivia tai kuivahkoja kankaita männyn ollessa selkeästi pääpuuna. Alueella on runsaasti vanhoja kantoja sekä lahonneita mäntyjä.



Pohjoisosan metsät ovat nekin valtaosin mäntyvaltaisia, mutta selkeästi rehevämpiä. Lehtipuiden osuus on paikoin 20-30 % muodostuen koivusta, haavasta ja raidasta, paikoin jopa 40-60 %. Lahopuuta on alueella tasaisesti, noin kolmannes on pystylahopuuta. Lahojatkumon muodostavat mänty, kuusi ja koivu lähes kaikkialla. Kirveen koskemattomia alueita löytyy mm. Teerilampien eteläpuolelta, jossa on paikoin runsaasti järeää vanhaa mäntyä niin elävänä kuin pystykeloina ja eriasteisesti lahonneina maapuina.



Martinselkonen on aluetta, jossa erilaisten rämeiden, korpien ja soistuvien kankaiden kaikki vaihtelutyypit on edustettuna. Avosuot ovat karuja sara- tai rimpinevoja:

Hoikkavaaran eteläpuolella on suojuotteja, pääasiassa pallosara- ja tupasvillarämettä. Haatajansuo on karuhko saraneva ja erilaisia rämeitä käsittävä suo. Olkisuo on kaunis avosuo, jossa on myös rimpiä. Matolampien eteläpuolen suot ovat erilaisia sara-, tupasvilla- ja pallosararämeitä sekä nevaa, jossa on suursaravyöhyke. Hattuvaaran rinteillä on rinnesoita. Martinsuo on avorimpineva. Sen ja Vellivaaran välissä on korpia, rämeitä ja soistuvia kankaita. Hyödynsuolla on lyhytkortista ja rahkanevaa. Löytövaaran reunalla on lähdelettolaikku. Löytösuo ja Palosuo ovat suurimmat suot, ja ne ovat pääosaksi ruohoisia suursaranevoja. Karttimojoen varrella esiintyy tulvaniittyjä.



Alueella on lukuisia erikokoisia lampia ja lampareita, sekä yksi järvi, Hoikkajärvi, rajausalueen kaakkoiskulmassa valtakunnanrajalla. Järvi on kivikkorantainen ja erämainen.



Martinselkonen on luontonsa ja sijaintinsakin puolesta varsinaista petoeläinaluetta, alueella tavataan kaikki neljä suurpetoamme: ahma, susi, karhu sekä ilves. Niinikään petolinnut ja pöllöt ovat hyvin edustettuna. Mehiläishaukka, varpushaukka sekä Suomessa taantunut ampuhaukka kuuluvat lajistoon. Martinselkonen tarjoaa elinalueen myös parille lintudirektiivin liitteen I uhanalaiselle lajille. Pöllöistä varpuspöllö, suopöllö, helmipöllö sekä lapinpöllö viihtyvät alueella. Soilla tavataan runsaasti eri kahlaajalajeja ja siellä pesivät myös laulujoutsen ja kurki. Meillä harvalukuinen, soistuvien lehtojen ja rehevien lehti- ja sekametsien laji, pikkusieppo kuuluu myös alueen lajistoon.



Kasvilajistoon kuuluvat mm. uhanalainen punakämmekkä sekä kääpälajistoon harvinainen raidantuoksukääpä.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.



Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue on valtion luonnonsuojelualuetta, johon esitetään liitettäväksi luonnontilainen, soidensuojelun perusohjelmaan sisältyvä suoalue luonnonsuojelualueen luoteispuolella. Vesialueilla sovelletaan vesilain säännöksiä.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit