Lohjanjärven alueet

Alueen kuvaus

Pääosa Natura-kohteen osa-alueista on Lohjan kunnassa, Kohagen ja Lövkullaudden Karjaalla sekä osa Tamsaarta ja Tolpoonkalliota Karjalohjalla.

Osa-alueet sijaitsevat Lohjanjärven ympärillä.



Lohjanjärvi on etelärannikon suurin järvi. Sen luonnonmaantieteellinen sijainti sekä kallioperän voimakas kalkkivaikutus ovat mahdollistaneet poikkeuksellisen rikkaan ja monipuolisen rantaluonnon kehittymisen. Lohjanjärven Natura-alueella on kasvillisuudeltaan Suomessa ainutlaatuisia kalkkikallioita, mm. pääosa ja edustavimmat kalkkivaikutteiset kalliokedot ovat Lohjan seudulla. Natura-kohteeseen sisältyy myös mm. lehtoja, jalopuumetsiä, silikaattikallioita ja arvokkaita perinnebiotooppeja. Kaikissa on vaateliasta ja kyseiselle luontotyypille tyypillistä lajistoa, useimmilla osa-alueilla myös uhanalaista lajistoa.



Lohjan seudun kallioilla useat eteläiset kalliokasvit saavuttavat pohjoisrajansa, mutta myös pohjoisten kasvien eteläisiä ääriesiintymiä on pienilmastoltaan edullisilla paikoilla erityisesti Lohjanjärven alueella. Eräitä kalliokasveja esiintyy Suomessa vain Lohjan seudulla. Useimmat kallioiden harvinaisuuksista löytyvät kalkkikallioilta.



Lohjan seutu on Suomen runsaslehtoisimpia alueita. Erityisesti Lohjanjärven ympäristön kalkkipitoisilla mailla lehdot ovat edelleen vallitseva kasvillisuustyyppi, vaikkakin lehdot ovat asutuksen ja pelloiksi raivauksen takia pirstoutuneet pienialaisiksi. Pääosassa Lohjan lehtoja on piirteitä sekä Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkeelle että havumetsävyöhykkeelle ominaisista lajeista. Suomen uhanalaisista kasveista ja sienistä yli neljäsosa kasvaa lehdoissa. Useimpiin Natura-kohteen osa-alueisiin sisältyy arvokkaimpia näistä säilyneistä lehdoista.

Alueen luonne ja merkitys

Pitkänperänlahti



Pitkänperänlahden rantalehdoissa on tiivistä pähkinäpensaikkoa, rannoilla on hiirenporraslehtoa, edustavaa tervaleppäluhtaa ja avoluhtia. Lehdon lajistoon kuuluvat lehtosinijuuri, keltavuokko, lehtotähtimö, lehtopähkämö sekä harvinainen sieni, poimukellomörsky (Verpa bohemica).



Kaitalampi



Kaitalammen eteläosassa on rotkomaista puronvarsilehtoa, jossa kasvaa mm. uhanalainen pikkulovisammal (Lophozia adscendens). Lammen itärannalla on jyrkkä luoteeseen avautuva kallio, jonka pitkällä lampeen laskevalla luoteisseinämällä on rikas sammal- ja jäkälälajisto. Kallion eteläosa on amfiboliittia, pohjoisosa hapanta gneissiä. Alueella on useita pienilmastollisesti tai ravinteisuuden suhteen vaateliaita lajeja: mm. kalkkikiertosammalta on runsaasti. Kallion erikoisuus on tunturihopeasammal (Gymnomitrion concinnatum) ainoalla Etelä-Suomen kasvupaikallaan.



Torhola



Karkalinniemen etelärannalla sijaitseva ainutlaatuinen kallio-, luola- ja lehtokokonaisuus. Rantaan laskeutuvassa eteläjyrkänteessä on Suomen suurin luonnon muovaama luolamuodostuma, reheviä kalkkikallioita ja rinnelehtoa, jossa kasvaa mm. kynäjalavia ja vuorijalavia. Luolakalliolla on erityisen hyvin kehittynyttä eutrofista varjoseinämäkasvillisuutta, johon kuuluu uhanalaisia lajeja. Myös alueen sienilajisto on merkittävää, mm. isolimalakki (Limacella guttata), haisumalikka (Clitocybe hydrogramma)ja ruutumalikka (Clitocybe gilvaoides). Alueen muuta merkittävää lajistoa ovat mm. nokkalehväsammal (Plagiomnium rostratum), kalkkikuppijäkälä (Solorina saccata) ja pesäjuuri (Neottia nidus-avis).

Uhanalainen kovakuoriainen, lohjanseppä (Pseudonostirus globicollis) on tavattu Suomessa vain Torholan luolan ympäristössä.



Selkäsaaret



Selkäsaaret on neljän rakentamattoman pikkusaaren muodostama kokonaisuus, joka on suurimmaksi osaksi ollut veden alla ennen Lohjanjärven laskua. Saarilla on rantaan asti uluttuvia kalkkipitoisia kallioita. Uhanalaista limipullokasta (Endocarpon psorodeum) on rantakallioiden tyrskyvyöhykkeessä paikoin valtalajina. Saarilla esiintyy uhanalaista louhunahkajäkälää (Peltigera elisabethae).



Kirkkovuori



Kirkkovuori on Lohjanjärven pohjoisrannalla sijaitseva hyvin monipuolinen kallioalue, jonka eteläosassa on hienoja kallioniittyjä ja -seinämiä. Kallio on hapanta gneissiä, etelärinteellä on kalkkivaikutusta. Lajistoon kuuluvat mm. seinäraunioinen, maarianverijuuri ja vuorimunkki. Alueella on uhanalaista sammal- ja jäkälälajistoa.



Tamsaari (osin Karjalohja) ja Seppälänsaari



Tamsaaren pohjoiskärjessä Karjalohjan puolella on pohjoiseen aukeava Lohjanjärven rantakallio. Kallioperä on kalkkipitoista hapanta gneissiä. Kallio on lakiosiltaan karu, mutta seinämällä ja tyvellä on kalkkivaikutusta. Pienilmastollisen äärevyyden ja kalkkivaikutuksen takia alueella on monia harvinaisuuksia, mm. erittäin uhanalainen suipputammukkasammal (Hygroamblystegium tenax), pahtaomenasammal (Bartramia halleriana) ja Etelä-Suomessa harvinainen tunturikiviyrtti (Woodsia alpina).



Tamsaaren keskiosassa on rehevää kuusi-pähkinälehtoa ja rantalehtoja. Alueella on vaateliasta lehtolajistoa mm. lehtoneidonvaippa, lehtosinijuuri ja soikkokaksikko. Myös sienilajisto on rikas ja monipuolinen.



Seppälänsaaressa on kalkkipitoista rikaslajistoista kuusivaltaista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Lajistossa on mm. uhanalainen etelänruostesammal (Anomodon rugelii) ja haapariippusammal (Neckera pennata). Seppälänsaaren etelärannalla on perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi todettua laidunniittyä jossa on edustavaa niittykasvillisuutta.



Tolpoonkallio (osin Karjalohjan puolella)



Alueella on kalkkivaikutteista kalliometsää joka on kasvillisuudeltaan erityisen hienosti kehittynyttä. Kasvillisuus on paikoin alvarimaista, mikä on Suomessa erittäin harvinaista. Alvarikasvillisuutta syntyy laakeille kalkkikallioille, joiden päällä on ohut maakerros. Kallion lajistoon kuuluvat mm. nyylähaarikko, kartioakankaali, kangasajuruoho ja kalliorikko. Kalliolla on uhanalaista sammallajistoa: mm. etelänhankasammal (Riccia beyrichiana).



Kalkkimäki



Kalkkimäellä on vanhoja kalkkilouhoksia. Suomen kalkkiteollisuus on todennäköisesti saanut alkunsa täältä. Kalkkimäellä on poikkeuksellisen runsaasti harvinaisia kalkkikasveja; sekä putkilokasveja, sammalia että jäkäliä. Laakeita kalkkikalliopintoja on runsaasti. Kalliokasvillisuudessa on alvarikasvillisuuden piirteitä. Kalliolla kasvavat mm. nyylähaarikko, ahopellava, ruoholaukka, uhanalaiset kalliorikko (Saxifraga adscendens) ja seinäraunioinen (Asplenium ruta-muraria). Nyylähaarikko, ahopellava ja ruoholaukka ovat Suomessa pääasiassa merenrantakasveja. Sisämaassa ne ovat jäänteitä ajoilta, jolloin merenranta on ulottunut alueelle. Ravinteikkaalla kalliolla ne ovat kyenneet säilymään nykypäiviin saakka.

Sammallajistossa on harvinaisuuksia, esim. vain muutamasta paikasta Suomesta tavattu tuoksukäppyräsammal (Mannia fragans).

Alueella on myös uhanalaista sienilajistoa.



Hausnummi ja Paavolan seuraintalon keto



Paavolan Hausnummi on metsäinen gneissikallio, jossa on kalkkisuonia. Hausnummen pohjoisosassa on suoranaista kalkkikalliota. Alueella on mäntyvaltaista runsasruohoista ja -heinäistä kasvillisuutta, laakeita, avoimia kalliopintoja ja -seinämiä sekä pieni vanha kalkkilouhos. Lajistoon kuuluvat mm. kalliorikko, etelänhaivensammal ja etelänhankasammal.



Hausnummen eteläosassa maantien laidassa on maisemallisesti ja lajistollisesti merkittävää, perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua kallioketoa. Lajistossa on mm. uhanalainen peltorusojuuri (Lithospermum arvense).



Huhtasaaren lehto



Kohteen muodostavat kaksi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa osaa ja näiden välinen alue. Huhtasaari on luonnoltaan erityisen rehevää ja monipuolista. Lehtoalueella on kuusettunutta pähkinä-lehmuslehtoa jonka lajistoon kuuluvat mm. hammasjuuri ja lehtoneidonvaippa. Alueella on myös uhanalaista kämmekkälajistoa.



Tamminiemi ja Märkmäki



Jalassaaren Tamminiemen lehto on lajistonsa puolesta Lohjan seudun arvokkain lehto. Siellä on mm. laajimmat lehmusesiintymät. Lehdon puustorakenne on vaihteleva ja lehdossa on runsas alikasvos. Rikkaaseen lajistoon kuuluvat mm. vuorijalava ja uhanalainen kämmekkälaji. Myös itiökasvilajisto on monipuolinen.

Sienilajistoon kuuluu useita harvinaisuuksia mm. uhanalaiset piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) ja punareunamaljakas (Plectania melastoma).



Märkmäki on korkea Lohjanjärven rantaan ulottuva graniittikallio, jolla on edustavaa oligo-mesotrofista kalliokasvillisuutta. Märkmäen lounaispuolella, Lohjanjärven rantatasanteella on useita kynäjalavia. Kynäjalavia on sekä rannan tervaleppäreunuksessa että rantalehdossa.





Taka-Hikiän lehto ja Vainiolan niitty



Taka-Hikiän lehto on yksi Lohjan seudun laajimmista yhtenäisistä pähkinälehdoista. Eteläosassa purojen varsilla on myös kosteaa ja osin korpimaista rehevää puronvarsilehtoa. Lajistossa on mm. pesäjuuri, lehtoneidonvaippa, lehtosinijuuri ja velholehti.



Vainiolan niitty on perinnemaisemainventoinnissa valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu laidunniitty, joka on Uudenmaan hienoimpia tuoreita niittyjä.



Pähkinäniemi



Virkkalan Pähkinäniemi on hyvin rehevää lehtipuuvaltaista pähkinälehtoa, jossa maaperän kalkkipitoisuuden vuoksi kasvaa monia harvinaisia ja uhanalaisia kasvi- ja sienilajeja. Lehto on puustorakenteeltaan erikoinen: kuusia on niukasti ja alueella on järeitä haapoja ja koivuja, joilla kasvaa uhanalaista haapariippusammalta (Neckera pennata). Suomukkaa on lehdossa useita satoja versoja.

Pähkinäniemi on erityisesti sienilajiston suhteen ainutlaatuinen: lehdossa kasvaa kalvomaljakas (Karstenella vernalis), jota ei tunneta mistään muualta maailmasta. Muita Pähkinäniemen harvinaisuuksia ovat kuoppajänönkorva (Otidea phlebophora), joka on aiemmin tavattu Suomessa vain kerran ja päärynärisakas (Inocybe fraudans).



Paloniemen kedot



Paloniemessä on kumpareista ja kallioista harvaa mäntyvaltaista metsää ja koivuvaltaisia alueita. Kalliokumpareilla on runsaslajista ketokasvillisuutta, koivuvaltaiset alueet ovat hakamaisia. Tien eteläpuolen kasvillisuudessa on viljelyjäänteitä ja venäläistulokkaita. Alue on perinnemaisemainventoinnissa luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi. Lajistossa on mm. uhanalainen etelänhankasammal (Riccia beyrichiana).



Outamo



Outamossa on Porsaslammen ja Varolanlahden rannoilla laaja metsäinen kallioalue, jolla on useita korkeita huippuja. Porsaslammen ja Varolanlahden välisellä kallionalusrinteellä kasvaa isoja haapoja, joiden on havaittu toimivan erityisesti suojeltavan, uhanalaisen liito-oravan (Pteromys volans) elinympäristönä. Porsaslammen rantakalliot ovat amfiboliittia, muutoin kalliot ovat hapanta gneissiä. Kallioseinämillä on paikoin hieman kalkkivaikutusta. Kallioilla on edustavaa kallioniittykasvillisuutta mm. kangasajuruoho, isomaksaruoho, karvakiviyrtti, haurasloikko ja haisukurjenpolvi. Sammallajistossa on uhanalaisia lajeja.

Outamon kallioilla on useita rauhoitetun uhanalaisen perhosen elinpaikkoja.



Myllylammen itäpuolella on korkea ja jyrkkä rantakallio. Kallio on hapanta gneissiä. Länsirinteen kalliokasvillisuus vaihettuu kallion laella kangasmetsäksi. Kallioseinämän valuvetisessä tyviosassa on paikoin mesotrofista sammalkasvillisuutta. Kokonaisuutena Myllylammenkallio on edustava oligo-mesotrofinen kallio. Lajistossa on uhanalaisia sammalia.



Myllylammen laskupuron pähkinälehto on hieno yhtenäinen pähkinälehtoalue, joka on pääosin lehtipuuvaltaista. Alueella on kasvillisuudeltaan edustavaa ja näyttävää pähkinälehtoa.



Vappulan saarnilehto



Lehto sijaitsee Haukkavuoren kalliorinteiden koillispuolella. Alueella on yksi Uudenmaan suurimpia luontaisia saarnikoita. Puusto on pääosin kuusivaltaista, saarnia on sekapuuna. Alueen keskellä on saarnivaltaisiakin osia. Kasvillisuus on pääosin saniaisvaltaista lehtokorpea. Alueelta on löydetty uhanalainen viherukonsieni (Lepiota grangei), joka on tavattu Suomesta vain kahdesta paikasta.



Kohagen (Karjaa)



Kohagenin luonnonsuojelualue on kaksiosainen lehtoalue Bruksträsketin ja Lohjanjärven rannoilla. Kohagen on erityisen edustava lounaissuomalainen vuokkovyöhykkeen lehto, jonka maaperässä on kalkkivaikutusta. Puustossa on mm. tammia. Pähkinäpensaan lisäksi pensaskerrosta luonnehtivat tyypilliset lehtopensaat kuten lehtokuusama, koiranheisi ja näsiä. Aluskasvillisuudessa on useita vaateliaita lajeja. Alueelta on vanhoja tietoja uhanalaisista kämmekkälajeista. Uhanalaiset mäyränkääpä (Boletopsis leucomelaena) on tavattu alueelta.



Lövkullaudden (Karjaa)



Lohjanjärveen pistävän kalkkipitoisen Lövkullaudden-niemen luoteisosassa sijaitsee laaja ja monipuolinen lehto. Niemen länsiranta on jylhää kalkkikalliota. Kalkkikallion paljastumissa kasvaa mm. ruoholaukkaa. Lehdon lajistoon kuuluvat lehtoneidonvaippa, soikkokaksikko, velholehti ja lehtosinijuuri.



Lohjanjärven Natura-alueella on Uudenmaan edustavimmat kalkkikalliot ja kalkkivaikutteiset kalliokedot. Alue on keskeinen kallioluonnon ja uhanalaisten lajien suojelun kannalta.



Luontotyyppien esiintymät ovat asutuksen ja pellonraivauksen vuoksi pirstoutuneet pienialaisiksi.



Alueen suojelutavoite:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

* alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

* alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

* luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Pitkänperänlahti



Osa-alueen pinta-ala on 7,8 hehtaaria.

Pitkänperänlahti kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Alue on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Osa ranta-alueesta on hankittu valtiolle luonnonsuojelualueeksi (pinta-ala 4,5 ha). Myös muut ranta-alueet (noin 2,3 ha) toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin.



Kaitalampi



Osa-alueen pinta-ala on yhteensä 8,9 hehtaaria.

Alueella on 1,2 hehtaaria jo perustettua suojelualuetta. Suolammen reunassa on myös kallioaluetta (5,6 ha), jonka suojelu toteutetaan maa-aineslain keinoin. Kallio on vahvistetussa seutukaavassa merkitty sl-kohteeksi (arvokas luontoalue).

Aiemmin perustetun suojelualueen ja kallioalueen väliin jäävän pienen suon

(2,1 ha) toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.



Torhola



Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja rantojensuojeluohjelmaan sekä on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Alueen pinta-ala on 3,3 hehtaaria. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki.



Selkäsaaret



Alue ei kuulu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Saarten pinta-ala on yhteensä 1,7 hehtaaria. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.



Kirkkovuori



Kirkkovuori on arvokasta kallioaluetta. Sinne on perustettu luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on 2,4 hehtaaria.



Tamsaari ja Seppälänsaari



Osa Tamsaarta kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Natura-alueeseen sisältyvän osan pinta-ala on 12 hehtaaria.

Tamsaaren Lohjan puoleinen osa on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Tamsaaren suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin.

Seppälänsaaren lehdot sijaitsevat jo perustetulla suojelualueella (suojelualueen pinta-ala on 5,4 ha). Seppälänsaaren etelärannalla on perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi todettua laidunniittyä.

Natura-alueeseen sisältyvän rannan pinta-ala on 2,6 hehtaaria. Toteutuskeinona maanomistajan kanssa tehtävä sopimus.



Tolpoonkallio



Tolpoonkallio on kallioaluekartoituksessa inventoitu arvokas kallio, pinta-alaltaan 5,7 hehtaaria. Vahvistetussa seutukaavassa kallion Lohjan puoleinen osa on varattu suojelualueeksi. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.



Kalkkimäki



Kalkkimäki on arvokas kallioalue, pinta-alaltaan 20,1 hehtaaria. Pääosa alueesta on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki.



Hausnummi ja Paavolan seuraintalon keto



Alueen pinta-ala on 5,4 hehtaaria.

Hausnummi on arvokas kallioalue (5,1 ha). Pääosa siitä on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.

Paavolan seuraintalon keto (0,3 ha) on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.



Huhtasaaren lehto



Alueen pinta-ala on 10,6 hehtaaria. Kohteesta 5 hehtaaria kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Alueella on 3 ha aiemmin perustettua suojelualuetta. Koko Natura osa-alue on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki.



Tamminiemi ja Märkmäki



Alueen kokonaispinta-ala on 22,6 hehtaaria. Brännvikenin ranta-alueet kuuluvat valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. 2 hehtaaria alueesta kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Tamminiemi), Märkmäki ja kaistale Brännvikenin pohjukkaa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (yht. 19,9 ha). Tamminiemi ja Brännvikenin pohjoisranta on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.



Taka-Hikiän lehto ja Vainiolan niitty



Lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (pinta-ala 15,1 ha).

Vainiolan niitty on perinnemaisemainventoinnissa valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu perinnebiotooppi, jonka toteutuskeinona on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus (pinta-ala 4,5 ha).



Pähkinäniemi



Alueen pinta-ala on 5,8 hehtaaria. Pääosa alueesta kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Pähkinäniemi on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki.



Paloniemen kedot



Alueen pinta-ala on 6,4 hehtaaria. Alue on Lohjan kunnan omistuksessa. Kunta myös hoitaa kohdetta. Toteutuskeinona on kunnan kanssa tehtävä sopimus.



Outamo



Osa-alueiden yhteispinta-ala on 25,7 hehtaaria.

Myllylammen kallio (3,8 ha) on kallioaluekartoituksessa inventoitu arvokas kallio. Sen ja Porsaslammen-Varolanlahden kallion (17,7 ha) toteutuskeinona on maa-aineslaki. Myllylammen laskupuron pähkinälehto toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin (4,2 ha).



Vappulan saarnilehto



Lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on vahvistetussa seutukaavassa varattu suojelualueeksi. Toteutttamiskeinona on luonnonsuojelulaki (5,9 ha).



Kohagen



Kaksiosainen luonnonsuojelualue, joka sisältyy myös rantojensuojeluohjelmaan.

Pinta-ala on 14,1 hehtaaria.



Lövkullaudden



Kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja rantojensuojeluohjelmaan. Alueen pinta-ala on 27,3 hehtaaria.Toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit