Lohivaaran - Matarasuon alue
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Lohivaara
Lohivaara on lehtomaisista pohjoiseen ja koilliseen vietettävistä rinnemetsistä muodostuva erityisesti lajistollisesti arvokas alue, jolla tavataan useita uhanalaisia kasveja. Metsät ovat puulajisuhteeltaan vaihtelevia lähinnä varttunutta kuusivaltaista tuoretta tai lehtomaista kangasta. Sekapuuna kasvaa haapaa, raitaa, koivua ja yksittäisiä palokoroisia mäntyjä. Osa männyistä on keloutunut. Lehtopainanteita on notkelmissa ja rinteiden alaosassa.
Alueella on useita luontodirektiivin liitteessä mainitun uhanalaisen lajin kasvupaikkoja. Lisäksi alueella kasvavat punakonnanmarja, mustakonnamarja, pohjantähtimö, pohjansinivivalvatti, siperiankirjosara, metsänemä, myyränporras, lehtomatara ja kaiheorvokki. Kalliolohkareella kasvaa haapariippusammalta. Liito-orava pesii alueella.
Matarasuon - Matinsuon - Kaaperinsuon alue
Matinvaaran metsät ovat erityisen monipuolisia. Korkeilla kohdilla on kuivaa kangasta ja alavimmilla mailla tuoreita kankaita. Lehtojuotit luikertelevat kosteissa rinnenotkelmissa. Puusto on varttunutta kuusivaltaista lehtihavusekametsää. Paikoin on myös runsaasti kilpikaarnaisia petäjiä. Erityisen paljon alueella on iäkästä lehtipuuta. Lahopuuta on myös runsaasti ja varsinkin notkelmissa on järeitä maapuita mm. järeitä haavan ja kuusen runkoja. Väärälamminahon valtapuusto on keskimääräistä nuorempaa.
Matinsuo on kauttaaltaan lettolierosammal-rimpilettoa ja erillisessä itäosassa on myös rimpisirppisammal-rimpilettoa. Suon länsiosassa jännepinnat ovat ruohoisia lettoja (WaL), muualla lähinnä lyhytkorsinevaa ja jopa karua kalvakkanevaa. Suon kaakkoisosan rimmet ovat keskiravinteisia rimpinevoja. Matinsuon keskusta, etenkin lammen itärannalla, on erittäin märkä. Keskustan laajoissa vesirimmissä kasvaa harvakseltaan lettolierosammalta. Uhanalaisista lajeista suolla kasvaa punakämmekkä.
Matarasuo on alueen ja Kainuun edustavampia lettoja. Keskustan rimmet ovat lettolierosammal-rimpilettoa, lievästi viettävät osat lettoväkäsammal-lettoa ja laitaosat heterahkasammal-lettoa. Lettoväkäsammal-letot ovat harvinaisen ruohoisia ja paikoin rätvänä on silmiinpistävän runsas. Aivan Matarapuron varressa tulvaisten rimpilettojen ohella on ruohokorpea, lettokorpea ja lettorämettä. Alueella on myös keskiravinteisia tai sitä karumpia lähteitä (MeLä, MeEuLä). Suota on ennen niitetty ja etenkin Matarapuron tienoilla on kauniin avaria viettäviä heterahkasammal- lettoja. Suolla kasvavaa putkilokasvilajistoa ovat hirssisara, lettosara, viitasara, punakämmekkä, kaiheorvokki, lettopaju, soikkokaksikko, hentokorte, kaitakämmekkä ja muista vaateliaista lajeista mm. hapsisara, vaaleasara, rimpivihvilä, näsiä, kielo, ahomansikka, valkolehdokki, käenkaali, sudenmarja, halava, pohjanpunaherukka ja tuomi. Matarasuon pienet ojitusalueet (10-15 ha) ennallistetaan.
Kaaperinsuo keskustassa on edustavaa lettolierosammal-rimpilettoa, jonka laiteilla on kuivempia rimpisirppisammal-rimpilettoja, lettoväkäsammal-lettoja ja reunavaikutteisia lettorämeitä. Kivipuron varressa on lisäksi korpilettoa. Suolla tai puronvarressa kasvavat lettopaju, kirkiruoho, punakämmekkä, verikämmekkä, kirjokorte, kielo, sudenmarja ja harsusara.
Loksanlehdon suopalsta
Loksanlehdon suon keskusta on lettolierosammal-rimpilettoa. Suon eteläosassa jänteisyys on muuta suota paremmin kehittynyttä. Pohjoislaiteella on reunavaikutteista lettorämettä ja pienialaisesti heikohkoa koivulettoa. Kankaan ja suon välissä on lisäksi lehtokorpi - lehtomainen kangaskorpi vyöhyke. Suolla kasvaa runsaasti verikämmeköitä. Suo on lajin edustavampia kasvupaikkoja Kainuussa. Suolla kasvaa lisäksi punakämmekkä ja lettopaju. Rajaukseen sisältyy arvokkain osa lettosuota.
Alueen luonne ja merkitys
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Lohivaaran lehto on lehtojensuojelualuetta. Lohivaara kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Lohijoen on todettu olevan arvokas pienvesi. Mataransuon - Matinsuon ja Kaaperinsuon alue kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan; alueella on myös kaavavaraus. Mativaara kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Erillisellä Loksalehdon suopalstalla on seutukaava suojeluvaraus.
Rajauslaajennuksia esitetään Lohijokivarteen ja Loksanlehdon suolle. Koko alueen suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 2.42 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 2.62 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 3.21 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.099 |
| 7220 | cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia | 0.008 |
| 7230 | letot | 154 |
| 7310 | aapasuot | 131 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 290 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 17.4 |
| 91D0 | puustoiset suot | 22.4 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1528 | lettorikko | Saxifraga hirculus |
| 1955 | myyränporras | Diplazium sibiricum |
| 1355 | saukko | Lutra lutra |
| 1910 | liito-orava | Pteromys volans |
Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.