Kurikkavaaran aarnialue ja lehdot

Alueen kuvaus

Kohde muodostuu kuudesta erillisestä osasta.



Kurikkavaaran aarnialue (Liejeenjokivarsi): boreaalisen luonnonmetsän, lehtojen, rehevien korpien, rinne- ja lähdesoiden suojelun kannalta arvokas kohde. Vanhojen metsien suojelutyöryhmän mietinnössä ehdotettu suojeltavaksi aarnialueena. Liejeenjokivarressa on arvokkaita vanhan metsän kuvioita. Vesikasvillisuudeltaan edustava koskinen Liejeenjoki virtaa kahden vaaran välistä. Toinen rinne on erittäin jyrkkä. Luonnontilaisen kaltaisten vanhojen metsien notkoissa sekä puro- ja lähdeuomissa on runsaasti kuollutta puuta. Lähes kaikissa notkoissa on lehtoa ja reheviä korpia. Jokivarressa on lisäksi edustavaa lehtomaista tulvametsää. Alueella on useita harvinaisen komeita lähteitä, jotka ovat aikojen saatossa syövyttäneet kattilamaisia kuoppia rinteiden tyveen. Jokivarressa on myös lähteinen letto, jossa on useita kummuksi kasvaneita meso-eutrofisia lähteitä ja laajalti lähdesuota. Alue on luonnontilainen.



Maantien itäpuolella Kurikkavaaran länsirinteessä on kaksiosainen lehtojensuojelurajaus. Kulttuurivaikutteisten, kuusi-harmaaleppävaltaisten tuoreiden lehtojen ja kosteiden suurruoholehtojen lisäksi alueella on entisten lehtoniittyjen tapaista kasvillisuutta vanhoine lehtipuineen, kuusivaltaisia lehtokorpia, lettokorpia ja -rämeitä sekä huurresammallähteitä. Kasvilajistossa on vaateliaita ja uhanalaisia lajeja, mm. vuoriloikon toinen tunnettu esiintymä Kainuussa. Lisäksi alueella on harvinainen myyränporraslehtokorpi. Alue on monipuolinen, ja ihmisen vaikutus ilmenee sekä vanhana kulttuurivaikutuksena että aluetta rajaavissa hakkuissa, kärryteissä jne.



Välittömästi tien länsipuolella Pahajärveen laskevan ojan lehto- ja lettokorpinotkossa on Suomen eteläisin tunnettu vuoriloikon esiintymä.



Pienen Vuorijärven pohjoispuolella siniheinäisellä lettorämemuuttumalla on vaateliasta kasvilajistoa.



Pienen Vuorijärven ja Pahajärven välisellä suolla on lettokorpea, avointa lettoa ja huurresammallähteikköjä. Suon luonnontila on muuttunut ojitusten takia. Ison Vuorijärven luoteiskärjen suolahdekkeessa on lettoa ja lähteikköä. Alueelta on löydetty uhanalaista lettotuhkeloa. Lisäksi alueilla kasvaa muuta vaateliasta lettolajistoa.



Ison Vuorijärven länsirannalla on jyrkkiä kalkkikalliorinteitä, joilla kasvaa mm. uhanalaista horkkakatkeroa ja maakunnallisesti merkittävää lehtolajistoa.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Kurikkavaaran aarnialue (Liejeenjokivarsi): vanhojen metsien suojelutyöryhmä, osamietintö III, Metsähallituksen aarnialueeksi perustettava kohde



Kurikkavaaran lehto: valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelman kohde, jonka rajausta on supistettu.



Pahajärveen laskevan puron varsi, Ison Vuorijärven ranta, Pienen Vuorijärven pohjoisranta sekä Pienen ja Ison Vuorijärven ja Pahajärven väliset suot: ehdotettuja uhanalaisten kasvien suojelukohteita, eivät sisälly vahvistettuihin suojeluohjelmiin.



Liejeenjokivarren suojelu toteutetaan Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun avulla perustamalla aarnialue. Muun alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesiluonnon osalta vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.