Kirkkosalmi

Alueen kuvaus

Kirkkosalmen alue voidaan jakaa kahteen kokonaisuuteen: eteläosan mereisempään Itänenän-Pöllänlahden- osa-alueeseen ja varsinaiseen Kirkkosalmeen, joka käsittää suojaiset Viinikanlahden, Patelanselän, Kirkonkarien ja Perukan alueet.



Kirkkosalmen alue on suojaisuutensa ansiosta tärkeä kosteikkolintujen pesimä- ja muutonaikainen levähdysalue. Matalat, rehevät ja suojaisat vesialueet Perukan, Kirkonkarien, Patelanselän ja Viinikanlahden alueella ovat vesilintujen suosimia ruokailualueita. Pöllän laajat matalikot ovat etenkin syysaikaan tärkeitä sorsalintujen kerääntymisalueita. Useiden muuttolintulajien osalta Kirkkosalmen aluekokonaisuus on yksi maamme tärkeimmistä esiintymisalueista.



Kirkkosalmen alueen kasvillisuudessa on sekä mereisiä että sisämaajärvien piirteitä. Varsinainen merestä irtikuroutunut Kirkkosalmen alue edustaa jo sisämaajärveksi kehittymässä olevaa rehevää vesistöä, kun taas Itänenän-Pöllän alueen kasvillisuus on mereistä.



Perukka-Kirkokarit-Patelanselkä-Viinikanlahti (varsinainen Kirkkosalmi):



Varsinainen Kirkkosalmi on maankohoamisen myötä merestä kuroutunut merenlahti. Vielä 1700-luvulla Kirkkosalmi oli oikea salmi, joka erotti toisistaan kaksi saarta, Luodon ja Hanhisen. Kanavointi 1960-luvun puolivälissä on hidastanut Salmenkurkun umpeutumista ja Kirkkosalmen muuttumista sisäjärveksi. Kanavointien seurauksena Kirkkosalmessa vesipinta-ala on pienentynyt ja umpeenkasvu kiihtynyt. Nykyään kanavat ovat liettymässä umpeen, mikä nostaa vedenpintaa salmessa. Maaperä Kirkkosalmen alueella on hietaa ja hiesua. Vesialueen pohjalla on paksu kerros liejua, joka muodostuu pelloilta tulevasta kiintoaineksesta ja hajoavasta kasvimateriaalista.



Kirkonkylän ja Keskikylän peltoaukeat kuuluvat Kirkkosalmen valuma-alueeseen. Valumavesien mukana pelloilta valuu Kirkkosalmeen vuosittain merkittävä määrä ravinteita. Kirkkosalmen länsi- ja luoteisrantoja reunustavat pääosin viljelysmaat ja kaakkois- ja itärantoja pajuviidakot.



Kirkkosalmen rannalla on nähtävissä vyöhykkeinen kasvillisuusarja metsästä vesialueelle:



1) Rantametsät, 2) Rantapensaikot, 3) Pajukkoiset rantaniityt, 4) Avoimet rantaniityt, 5) Ruovikot, 6) Kaislikot, 7) Muu ilmaversoiskasvillisuus ja 8) Uposkasvillisuus. Etenkin Perukassa pajukot ja niityt ovat luhtaisia. Makean veden vaikutuksesta kertova vesisara on rantaniittyjen valtalaji. Kuivilla yläniityillä on tavallisesti luhtakastikkaa. Märemmissä paikoissa on järvikorteikkoja. Järviruokokasvustot peittävät laajat alueet Kirkkosalmessa. Avovesialueella on runsaasti uposkasvillisuutta. Kirkkosalmessa on mm. osmankäämi-sarpio- (Typha-Alisma) tyypin järven piirteitä ja se on selvästi eutrofinen. Sitä on vaikea luokitella mihinkään järvityyppiin, koska se ei ole vielä täysin makeavetinen. Hailuodon kannalta Kirkkosalmi voidaan käsittää eräänlaiseksi vesikasvien "leviämiskeskukseksi", josta lajit leviävät vesilintujen mukana saaren muihin osiin (rantalampiin) ja päinvastoin.



Perinteinen niittytalouteen kuuluva niitto ja laiduntaminen loppui Kirkkosalmella 1950-1960-luvuilla. Tämän jälkeen rantaniittyvyöhyke on pensoittunut ja ruovikoitunut ja avoimien niittyjen pinta-ala pienentynyt.



Salmenkurkun ja Kirkonkarien kanavointi 1960-luvulla vähensi alueen arvoa lintuvetenä ja kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueena. Umpeenkasvussa ilmaversoiskasvillisuus alkoi nopeasti vallata alaa uposkasvillisuudelta. Oulun vesipiiri kunnosti Kirkkosalmea 1990-luvun alussa, mm. niittämällä ja ruoppaamalla.



Kirkkosalmen eläimistöön kuuluu linnuston lisäksi piisami ja hirvi, jotka käyttävät alueen ilmaversoiskasvillisuutta ravinnokseen.



Itänenä-Pöllänlahti-Viinikanlahti:

Itänenän-Pöllännokan välisellä ranta-alueella ovat tyypillisiä matalakasvuiset rantaniityt, jotka sisämaahan mentäessä vaihettuvat pensaikoiksi ja lehtimetsiköiksi. Pöllännokassa on myös hiekkarantaa. Rehevän Viinikanlahden rannoilla on ruovikoita ja merenrantaniittyjä. Viinikanlahden-Pöllanlahden-Pöllän-Itänenän muodostamalla rantajaksolla on laajoja nautakarjan laitumia, jotka ylläpitävät ja osin lisäävät rantaniittyjen omianispiirteitä. Alueella on kaksi arvokkaaksi luokiteltua perinnemaisemaa: Illonperällä ja Valtasenkarin nokassa. Illonperällä on ojien suistossa ruovikoiden ohella märkiä suursaraniittyjä ja sinikaislakasvustoja. Valtasenkari on ruovikkorantainen lehtimetsää kasvava niemi, joka on aidattu laitumeksi. Valtasenkari on aiemmin ollut niittokäytössä ja karjan laidunnettavana. Niemen kärjessä on suurruohoista niittyä ja merenrantalehtoa.

Alueen luonne ja merkitys

Hailuoto on monen eteläisen lintulajin pohjoisimpia elinalueita Suomessa. Kirkkosalmessa eteläisten lajien osuus on suuri. Alkukeväällä Kirkkosalmi on tärkeä ruokailu- ja oleskelupaikka Hailuodon vesi- ja rantalinnuille ja läpimuuttajille, koska se sulaa keväällä 2-3 viikkoa ennen merenlahtia. Suojelun kannalta keskeisimpiä lajeja ovat kaulushaikara, etelänsuosirri, ruskosuohaukka, harmaasorsa ja ristisorsa, joiden alueella esiintyvät populaatiot ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Pesimälajisto on kokonaisuudessaan erittäin monipuolinen ja runsas. Muutonaikaan alueella levähtää säännöllisesti tuhansia kahlaajia ja sorsalintuja, ja alue on kansainvälisesti merkittävä muuttolintujen kerääntymisalue.



Ruovikkolintujen pesimäalueena Kirkkosalmi on hyvin merkittävä: pesivä ruokokerttuskanta on maamme runsaimpia ja alue on luhtakanan ja viiksitimalin pohjoisimpia säännöllisiä pesimäalueita Suomessa.



Viinikan niityt on maakunnallisesti arvokas ja Valtasenkari paikallisesti arvokas perinnemaisema. Osa uudelleen käyttöön otetuista rantalaitumista yltänee jo nykyään maakunnallisesti arvokkaiden kohteiden luokkaan.



Kirkkosalmen kasvistossa mainittavia lajeja ovat muun muassa uhanalaiset tai silmälläpidettävät ruijanesikko, nelilehtivesikuusi, otalehtivita, vesihilpi ja sammakonleinikki. Litteävita on alueellisesti uhanalainen ja jouhiluikka melko harvinainen merenrantaniittyjen laji.



Vesipinnan lasku ja niiton loppuminen yhdessä ympäröiviltä alueilta tulevan ravinnekuormituksen kanssa aiheuttaa umpeenkasvua. Kirkkosalmi on varsin matala, joten umpeenkasvu on melko nopeaa. Kasvittomien rantojen ja matalien niittyjen lajien, kuten lapinsirrin ja tyllin, elinympäristöt ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet, mutta viime aikoina aloitetut hoito- ja kunnostustoimenpiteet saattavat parantaa niiden tilaa.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteill,

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa Kirkkosalmi on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Alue sisältyy valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä Project Mar-ohjelmaan.



Kirkkosalmen ja Pöllänlahden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Suurin osa alueesta on jo suojeltu yksityismaan rauhoituspäätöksin.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit