Keltin ja Ahkojan rantalehdot

Alueen kuvaus

Keltinkosken etelä- ja pohjoispuolella, Kymijoen länsi- ja itärannan sekä Kymijokeen etelästä laskevan Ahkojan (Napanojan) jyrkillä rantatöyräillä olevia, jo osin rauhoitettuja lehtoalueita, jotka ovat myös merkittäviä uhanalaisen lajin ruokailureviirejä.



Kasvillisuudeltaan joen ranta ja rinteessä olevien sivuraviinien pohjat ja sivupurouomat ovat kosteita saniaislehtoja (FT, MaT, AthOT), rinteet ovat muuten tuoretta OMaT-, HeOT- ja AegT-lehtoa, töyräät kuivaa MeLaT-lehtoa ja osin lehtomaista OMT- ja tuoretta MT-kangasmetsää.



Puusto on vaihtelevaa, valtaosin luonnontilaista, paikoin lehtipuu-, paikoin havupuuvaltaista sekametsää, jossa vuorottelevat kuusi, mänty, haapa, rauduskoivu, jokunen lehmus ja vaahtera, alispuina harmaaleppä, pihlaja, tuomi sekä tammen ja vaahteran taimet.



Alueilla on runsaasti varttuneempaa lehtipuustoa ja jyrkimmissä rinteissä on myös kohtalaisesti maapuustoa. Ahkojan varren alue on puustoltaan edustavin käsittäen pääasiassa varttunutta, osin lahovikaista kuusikkoa, jonka seassa esiintyy runsaasti järeitä haapoja, maapuita ja keloja.



Pensaskerros on paikoin tiheä ja sen valtalajeja ovat tuomi ja herukat, joiden seassa esiintyy myös vaateliaampaa näsiää, lehtokuusamaa ja koiranheittä. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat kosteissa osissa hiirenporras, metsäalvejuuri, korpi-imarre, metsäimarre ja Ahkojan varrella runsaana esiintyvä vaatelias kotkansiipi. Lehdoissa tavataan mm. runsaasti mustakonnanmarjaa, kevätlinnunsilmää, syyläjuurta ja valkovuokkoa. Muuten aluskasvillisuus muodostuu kuivien, tuoreiden ja kosteiden lehtojen sekä tuoreiden kankaiden tyyppilajeista vallitsevina rönsyleinikki, käenkaali, mesiangervo, vuohenputki, metsäkurjenpolvi ja mustikka.

Alueen luonne ja merkitys

Keltin ja Ahkojan alueilla on huomattavaa valtakunnallista merkitystä lehtojen suojelun kannalta. Kymijoen varren rantalehdot ovat paitsi maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, myös Kaakkois-Suomen harvoja rakentamattomina ja kasvillisuudeltaan luonnontilaisina säilyneitä rantalehtoja, joiden arvoa ja monimuotoisuutta lisää paikottainen puuston järeys ja runsas lahopuun määrä sekä rikas, myös uhanalaisia ja harvinaistuvia lajeja käsittävä linnusto.



Rantalehdot ovat myös tärkeä tukialue jokivartta liikkuville uhanalaisen lajin yksilöille. Alue soveltunee myös lajin pesimäpaikaksi. Alue on luontodirektiivin liitteen II lajin (liito-orava) elinaluetta.

Kymijoen varren luonnontilaisten lehtojen suurin uhka on rakentaminen alueiden lähituntumaan. Lehtojen luonnonarvot tulee ottaa huomioon lähialueiden maankäytön suunnitelussa siten, että rakentamista ei tule rajoittaa suojelualueiksi varattuihin rantalehtoihin vaan asutusalueiden ja suojelualuiden väliin tulee jättää suojavyöhyke purkamaan lehtoihin kohdistuvia virkistyskäyttöpaineita.



Rinteiden jyrkkyyden ja hienojakoisen maa-aineksen vuoksi lehtojen kasvillisuus on erittäin kulutus- ja eroosioherkkää, minkä vuoksi harvennushakkuita, jopa yksittäisten suurten puiden poistoa tulee harkita tarkoin. Myös liikkuminen tulee ohjata poluille.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelman kohde nro. 132. Keltinkosken alapuolisista alueista osa on uhanalaisen lajin suojelusuunnitelman II-aluetta. Ahkojan alue on suojeluohjelmien ulkopuolella. Alueelle on perustettu useita yksityismaan luonnonsuojelualueita.



Kohteen suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain keinoin perustamalla luonnonsuojelualue.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit