Kalajoen suisto

Alueen kuvaus

Kalajoen suiston alue sijoittuu joen suiston molemmille puolille. Alue koostuu neljästä erillisestä osa-alueesta, jotka edustavat maankohoamisrannikon eri luontotyyppejä varsin kattavasti. Alueella on edustavaa dyynien ja hiekkarantojen luontoa ja loivia rantaniittyjä sekä fladoja, kluuvijärviä ja laguuninomaisia lahtia sekä metsien sukkessiosarjoja.



Leton osa-alue alueen länsiosassa on pohjoiseen pistävä hiekkasärkistä ja dyyneistä muodostuva niemi. Tuuli- ja rantavoimat vaikuttavat alueella edelleen voimakkaasti ja osa-alueen luontotyypit ovat jatkuvassa muutostilassa. Leton alueelta löytyy täydellinen dyynisukkessiosarja alkiodyyneistä metsäisiin dyyneihin saakka, alueella on myös pieniä kluuveja ja dyynien soistuneita painanteita. Pohjoisnokalla on erikoista rantaniittymäistä kasvillisuutta.



Letosta itään on itä-länsisuuntainen dyynialue, joka ei kuulu Natura-alueeseen, mutta on suojeltu luonnonsuojelulain luontotyyppialueena. Välittömästi luontotyyppialueen itäpuolelle sijoittuu toinen, Äijänsäikän, osa-alue. Länsi-itäsuuntaiset dyynivallit jatkuvat osa-alueelle katkeamatta. Dyynien välissä on kosteita painanteita, joissa on myös kluuvijärviä. Osa-alueen itäpäässä Kalajokeen rajoittuen on laajalti merenrantaniittyä, joka on osin luhtaista ja vesilampareista. Eteläosassa on primäärisukkessiometsiä luhtineen. Äijänsäikässä on lintutorni.

Leton ja Äijänsäikän osa-alueet ovat osa valtakunnallisesti arvokasta koko Leton rannan käsittävää ranta- ja tuulikerrostumien nuorta yhdistelmämuodostumaa, joka on syntynyt noin 200-300 vuotta sitten.



Kolmas osa-alue on erillinen pieni tulvainen saari Kalajoen länsirannalla Äijänsäikästä etelään. Saarta hoidetaan laiduntamalla. Saaressa pesii merkittävä naurulokkipopulaatio.

Kalajoen suisto erottaa neljännen osa-alueen, Ämmän, edellisistä. Alue on luonteeltaan erilainen kuin Leton dyynialueet ja edustaa maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsien kehityssarjaa luhtaisista merenrantaniityistä metsiin. Lehtipuuvaltaiset pensas- ja puustovyöhykkeet (pajut, leppä, koivu) ovat vallitsevia, mutta puhtaita männikkökuvioitakin löytyy. Ämmän osa-aluetta hoidetaan raivaamalla ja laiduntamalla.



Alueen kasvillisuus on vaihtelevaa: dyyneillä esiintyy tyypillistä dyynilajistoa; suola-arhoa, rantavehnää, merinätkelmää, merivihvilää, merivalvattia, pietaryttiä, sarjakeltanoa; harvinaisempana esiintyy myös merisinappia. Harmailla dyyneillä vallitsevat sammalet (kulosammal) ja jäkälät. Paikoin on variksenmarjaa (ruskeat dyynit). Erityisesti Äijänsäikässä dyynit ovat ruovikoituneet. Alueen monimuotoiset soistuneet painanteet ovat kasvillisuudeltaan vaihtelevia, osa on jo pensoittunut (suomyrtti, hanhenpaju, lepikko, koivikko). Merenrantaniittyjä hallitsevat tyypilliset luhtakastikka, rönsyrölli, punanata, lisäksi esiintyy meri- ja suolavihvilää ja vihnesaraa, kosteimmilla alueilla hallitsevia ovat suursarat, kuten viilto-, vesi- ja pullosara sekä jokapaikansara. Luhtaisuuden ilmentäjiäkin löytyy, kuten luhtakuusio paikoin runsaana ja kurjenjalka. Alueella esiintyy paikoin sara-, ruoho- ja korteluhtaisuutta.



Alueen metsät ovat vaihtelevia ravinteisista mesiangervolehdoista kuiviin männiköihin.



Alueen linnusto on monipuolinen, varsinkin pesivä kahlaajapopulaatio on monipuolinen. Muuttoaikoina alueella levähtää runsaasti kahlaajia ja vesilintuja.



Alue on osaksi virkistyskäytössä ja alueella on joitain loma-asuntoja.

Alueen luonne ja merkitys

Alueen Letonnokan ja Äijänsäikän osa-alueet ovat osa Leton valtakunnallisesti erittäin tärkeäksi luokiteltua tuuli-ja rantakerrostumien yhdistelmämuodostumaa.



Alueen luontotyypit edustavat poikkeuksellisen monimuotoista maankohoamisrannikon luontoa: alueella on kattavat ja harvinaiset dyynien ja metsien sukkessiosarjat pienipiirteisine ja vaihtelevine kasvillisuustyyppeineen. Erityisesti dyynien luontotyyppien osalta alue on valtakunnallisesti erittäin merkittävä.



Kalajoen suiston ja Letonnokan linnusto on arvokas ja alueet ovat tärkeitä etenkin kahlaajalinnuille pesimisalueena sekä levähdys- ja ruokailupaikkana. Pesimälajistossa suojelullisesti merkittävimmät lajit ovat pikkutiira, etelänsuosirri, suokukko, lapinsirri ja selkälokki. Aiemmin alueella on pesinyt säännöllisesti Euroopassa erittäin vähälukuinen kultasirkku. Alueella esiintyy myös uhanalaista kasvilajistoa, mm. upossarpio. Alue on merkittävä esiintymisalue myös huonosti tunnetuille hiekka-dyyynialueiden selkärangattomille.



Peruste D kohdan 3.3. kasvilajeille: suolasara on ruijanesikkoryhmään kuuluva laji. Merisinappi on Perämeren dyynirannoilla harvinainen eteläinen laji. Merinätkelmä puolestaan on tyypillinen edustavien dyynirantojen laji. Katkeravesirikko, oikovesirikko, mutayrtti, jokileinikki ja haarapalpakko ovat Pohjois-Pohjanmaan rannikolla harvinaisehkoja lajeja. Lettotähtimö on ravinteisten paikkojen vaatelias laji.



Alue on virkistys- ja matkailukäytössä. Osa suojelualueen läheisistä rannoista on rakennettu. Rannat ovat vaarassa vaurioitua myös kulumisen vuoksi. Lisäksi pesimälinnuston häirintä aiheuttaa ongelmia.



Alueen suojelun tavoitetila:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys, alueen käyttöä ohjaamalla ja hoitotoimenpitein. Luontotyypin, lajin ja populaation määrää lisätään ja elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Kalajoen suisto kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. RSO-alueen länsipuolella oleva Letonnokka on lisäysalue. Tämä alue on toteutettu yksityismaan rauhoituksella. Myös erilinen pieni alue Kalajoella on lisäys. Maa-alueiden suojelu toteutetaan luonnosuojelulain nojalla ja vesialueen suojelu toteutetaan vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.