Humalasuo

Alueen kuvaus

Humalasuo sijaitsee Vesannon kunnassa noin neljä kilometriä Vesannon taajamasta luoteeseen. Humalasuo on edustava, pääosin luonnontilaisena säilynyt, maisemaltaan ja kasvistoltaan arvokas kohde. Puustoisten soiden lisäksi muita luontotyyppejä ovat aapasuot, boreaalisen luonnonmetsän alue Humalavuorella, lähteet ja lähdesuot. Suojelurajaukseen sisältyvä suo on ojittamaton ja suon reunoistakin vain pieni osa rajautuu ojituksiin. Humalasuon suojeluarvoa lisäävät valtakunnallisesti uhanalaisen kasvilajin ja muiden harvalukuisten kasvilajien esiintymät.



Humalasuon keskellä on laajahko puuton neva-alue, joka on saranevaa ja rimpinevaa. Nevaa ympäröivät puustoltaan vaihtelevat rämeet. Kivennäismaihin rajoittuvat suon reunat ovat kapeita korpikaistaleita. Rämeistä tavataan isovarpu-, tupasvilla-, sara-, lyhytkorsi-, rahka- ja korpirämettä. Suon keskustaa kohti isovarpurämeet vaihtuvat tupasvillarämeiksi ja edelleen sararämeiksi. Lähteikköiset korvet ovat metsäkortekorpea sekä lähteisiä ruoho- ja heinäkorpia. Ruohoista sarakorpea esiintyy eniten suon keskiosan länsi- ja itäreunalla. Humalavuoren vanha metsä on käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasmetsää. Muut pienialaiset metsät ovat talousmetsää ja edustavat tuoreen kangasmetsän mustikkatyyppiä.



Suojelullisesti arvokkaimmat osa-alueet ovat neva lähiympäristöineen, lähteikköiset korvet suon länsiosassa ja koillisreunassa, sekä jälkimmäisen kaakkoispuolella sijaitseva loiva, puuton rinnesuo. Valtaosa suosta on niukkaravinteista, rehevimmät osat ovat parhaimmillaan hyvää mesotrofiaa (keskiravinteisuus). Valtakunnallisesti uhanalaista punakämmekkää kasvaa ainakin kolmessa toisistaan erillään olevassa paikassa sekä nevalla että rämeellä. Pohjois-Savossa harvinaista mähkää ja rimpivihvilää esiintyy suon koillisosan rimmissä ja tihkupinnoilla.



Humalasuon koillisosan lähteikköisen ruoho- ja heinäkorven puuston muodostavat hieskoivu, kuusi, mänty, raita ja pajut. Puut ovat naavaisia. Vanhalla raidalla kasvaa runsaasti raidankeuhkojäkälää. Tihkupinnat vuorottelevat rämekasvillisuuden peittämien mättäiden kanssa. Lähteikössä on vakiintunut suohorsman rinnalle tulokaslaji amerikanhorsma. Rinnesuolla on lettomaisia piirteitä. Virtaavan veden vaikutuspiirissä kasvaa punakämmekkää ja mähkää. Muita keski- ja runsasravinteisuutta ilmentäviä lajeja ovat villapääluikka, äimäsara, siniheinä ja kataja. Tyypillistä avoimen suon eteläpuolen rämeille ovat yhtenäiset järviruokokasvustot. Länsiosan kiilamainen lähteikkökorpi on lähinnä metsäkortekorpea. Kuusivaltaista, varjoisan viileää aluetta luonnehtivat tihkupinnat sekä kivien välejä peittävät laajat rahkasammalen ja kiiltolehväsammalen kasvustot.



Humalavuoren vanhan metsän alue on harventamattomana varttunutta kuusivaltaista, osin haapa-valtaista sekametsää jyrkässä luoteis- ja länsirinteessä. Mäntyä kasvaa runsaasti, koivua, raitaa, harmaaleppää, tervaleppää ja katajaa niukemmin. Puusto on tiheää, ja vanhoja sammaloituneita sahakantoja on vähän. Valtapuuston ikä on 150-180 vuotta, suurimpien koivujen ja mäntyjen rinnanympärysmitta on 100-190 cm. Ylispuina on jonkin verran nykyistä puusukupolvea vanhempia puita. Useissa katkenneiden honkien tyvissä on palokoroja. Erikokoista kuollutta pysty- ja maapuuta on runsaasti. Pystypuuston muodostavat kuusi, mänty ja haapa. Maapuut ovat pääosin tuoreita kuusia. Kuusilahopuissa on kantokääpiä, vanhoissa koivuissa arinakääpää ja haavoissa haavankääpää. Kilpikaarnaisen hongan oksissa on puolen metrin pituista mustaluppoa.



Humalavuoren linnustoon kuuluvat mm. palokärki, käki, laulurastas, hippiäinen ja vihervarpunen. Suolla havaittuja lintulajeja ovat kurki, valkoviklo, niittykirvinen ja pohjansirkku.



Humalasuon nevavyöhyke itsessään on jo riittävän laaja avosuovaikutelman synnyttämiseksi. Lisäksi suon keskiosan kitukasvuista mäntyä kasvavat rämeet ovat lähes avoimia. Puustoisten osien maisemallista arvoa lisäävät mänty- ja kuusikelojen runsaus sekä puiden voimakas naavaisuus. Suon kaakkoisreunassa sijaitsevan Ylälammen rannat ovat rakentamattomat.

Alueen luonne ja merkitys

Edustavia soita ja vanhaa metsää. Uhanalaisia tai harvinaisia lajeja.

Ympäristön ojitukset ja hakkuut vaikuttavat jonkin verran suon luonnontilaan.

Ylälammen länsirantaan ja Humalavuoren rinnemetsään on 1990-luvulla raivattu kulkureitti metsäkoneelle.



Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1. mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Kohde on perustettu suojelualueeksi.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit