Haarasuo

Alueen kuvaus

Haarasuolla on laajahko aapasuosysteemi, joka koostuu useista hiekkakaartojen välisistä suoaltaista.



Alue on hyvin loivapiirteistä Pohjanmaan rannikkoseutua, jossa maakerrokset ovat suhteellisen paksut ja kalliopaljastumia on hyvin vähän. Soiden ja metsien ravinteisuuteen alueella vaikuttaa ratkaisevimmin maaperätekijöistä johtuva pohjaveden muodostumis- ja purkautumiskuvio sekä korkeustasosta johtuva soiden kehitysaste. Alueen merkittävin maaperämuodostuma on mittava, hiekkainen harjujakso. Tällä alueella harjujaksolle on ominaista se, että rantavoimat ovat levittäneet hiekkaista ainesta laajalti keskusharjun ympärille. Alkuperäinen harjuselänne on tasoittunut hyvin matalaksi tai jopa peittynyt ja muinaisen merenrannan suuntaan asettuneet rantavallit ja rantadyynit ovat usein näkyvimpiä maastonmuotoja. Suuri joukko näitä rantavalleja eli kaartoja kulkee yhtenäisinä useita kilometrejä Haarasuon poikki.



Suot ovat tyypillisesti syntyneet harjujakson kohdalla olevien hiekkaisten vallien välisiin painanteisiin. Tällaiset suot ovat kasvillisuudeltaan ja toiminnaltaan hyvin omaleimaisia. Läpäisevän hiekan ja soran päällä olevista altaiden osista suovedet voivat usein suotautua alla olevaan pohjaveteen ja tällaiset kohdat ovat kehittyneet erikoisen ohutturpeisiksi ja vesitilanteeltaan vaihteleviksi. Kasvillisuudeltaan ne ovat karuja, mutta niihin voi liittyä harvinaista lajistoa. Muodostuvat pohjavedet saattavat sitten paksuissa, läpäisevissä maakerroksissa kulkeutua kauas muodostumisalueeltaan ja purkautua laaja-alaisesti suosysteemien mataliin keskiosiin. Tällaiset rehevimmät pohjaveden purkautumisalueet ovat yleensä joutuneet ojitusten ja pellonraivausten muuttamiksi.



Haarasuolla kaartojen väliset suot ovat laajalti varsin tasaisia ja märkiä rimpinevoja. Puustoiset rämeet keskittyvät hiekkakaartojen reunamille, missä laaja-alaisimpia ovat ohutturpeiset isovarpurämeet. Rimpi-jänne-topografia on suolla heikosti kehittynyt. Tiivispohjaisilla osilla vedet virtaavat normaalin aapasuon tapaan soiden pintakerrosta myöten. Patoavien vallien edustoilla on usein kausittain tulvaisia avovetisiäkin rimpiä. Tällaisista paikoista vesiä pystyy suotautumaan hiekkavallien läpi alemmille suoaltaille. Suot ovat yleensä karun puoleisia, oligotrofisia tai heikosti mesotrofisia. Tämä viittaa siihen, että soille mahdollisesti purkautuvat pohjavedet ovat määriltään vähäisiä tai kulkeutuvat hiekassa vain lyhyen matkan. Alueellinen pohjavesien purkautuminen tapahtuu todennäköisesti suojelualueen alapuolisilla ojitetuilla ja pelloiksi raivatuilla alueilla. Suoalue on noin 30-35 m merenpinnan yläpuolella, joten se on vielä suoyhdistymäksi kohtalaisen nuori (primäärisesti soistuneilta osiltaan vajaan 4000 vuoden ikäinen). Tämä voi osaltaan vaikuttaa ombrotrofisten osien laajuuteen. Suomen soiden alueellisessa tarkastelussa aapasoiden ja keidassoiden raja on usein vedetty Haarasuon tienoilta. Kehittymiseen vaikuttavat ilmaston lisäksi kuitenkin myös paikalliset tekijät, etenkin veden valumasuhteet. Näin keidassoita syntyy erityisesti paikallisille vedenjakajille. Pääosalle Haarasuota tulee huomattavan paljon valumavesiä suon lounaispuoliselta valuma-alueelta. Nämä seikat edistävät aapasuolle tyypillisten piirteiden säilymistä näiden soiden kasvaessa. Suon lounaislaidan rahkamättäikkö alkaa kuitenkin jo olla samantapaista ruskorahkakeidassuota, joka vallitsee yläpuolisen Revonnevan vedenjakaja-alueilla



Alueen metsät ovat pääasiassa soiden keskellä olevilla kapeilla hiekkavalleilla ja selänteillä olevia kuivia ja kuivahkoja kankaita. Tuoreita metsätyyppejä on erittäin vähän, samoin korpia. Kaikki metsäalueet ovat olleet normaalissa talouskäytössä viime vuosiin saakka. Tyypillisimmin metsät ovat nuorehkoja männiköitä.

Alueen luonne ja merkitys

Haarasuo on parhaita esimerkkejä Pohjanmaan tietyille osille tyypillisestä rantakaartosuosta, jossa suosysteemi koostuu hiekkavallien patoamista erillisistä suoaltaista. Huhtaneva-Luminevan, Haarasuon ja Revonneva-Ruonnevan Natura-alueet sijaitsevat aikaisemmin yhtenäisen rantakaartosoiden alueen ojittamatta jääneillä osilla. Suot ovat aikaisemmin muodostaneet jokseenkin yhtenäisen suosysteemin koko Lumijoen latvaosan ympärille. Nykyisin jäljellä olevat ovat erillään toisistaan, mutta kuitenkin niin lähellä toisiaan, että esim. linnusto pystyy leviämään alueelta toiselle. Alue on myös varsin lähellä merenrantaa ja etenkin Liminganlahden laajoja niittyjä ja tämäkin vaikuttaa lajistoon.



Alueen suojelutavoite:

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

-luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Soidensuojelun perusohjelman kohde B3.11. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit