Siirry sisältöön
Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Etelä-Kuusamon metsät

Natura 2000 -suojelualue
Alueen tunnus
FI1101635
Pinta-ala
15368 ha
Alueet
Kuusamo
Alueen tyyppi
SAC/SPA

Alueen kuvaus

Neljän erillisen vanhan metsän muodostama alue on yksi parhaimpia ja laajimpia boreaalisten luonnonmetsien muodostamia kokonaisuuksia Suomessa.



Närängänvaaran, Virmajoen, Romevaaran ja Pajupuronsuon osa-alueet muodostavat toisiaan täydentävien yhtenäisten vanhojen metsien kokonaisuuden, jonka arvoa lisää itärajan läheisyys. Osa-alueita voidaan pitää vanhan metsän lajien ydinalueina, joilta lajit voivat levittäytyä uusille asuinsijoille. Aapasuoluonto rinnesoineen ja runsaine lähteineen on myös erityisen edustavaa. Luontotyypit ovat myös erittäin hyvin säilyneitä sekä paikoin täysin luonnontilaisia. Alueet muodostavat myös arvokkaan pienvesistöllisen kokonaisuuden.



Itse Närängänvaara kohoaa 150 metriä ympäristönsä yläpuolelle ja sen huippu on 380 metriä merenpinnan yläpuolella. Huipulta koilliseen avautuva maisema harjujen, moreeniselänteiden (drumliinien), soiden, yhtenäisten aarniometsien ja pienvesien muodostamaan kokonaisuuteen on ainutlaatuinen. Oman lisänsä alueeseen tuo Närängänvaaran ultraemäksinen kallioperä ja sillä esiintyvät harvinaiset ja uhanalaiset lajit. Närängän koillispuolella on Kaaronharjun kahden järven väliin sijoittuva maisemallisesti hieno harju.



Närängaänvaaran lounaispuolella näkymää hallitsee Hyöteikönsuon soidensuojelualue, joka on edustava ja laaja aapasuo. Alueelle tyypillisiä ovat karut luonnontilaiset männikkökankaat. Kelot, 400-500-vuotias ylispuusto ja maassa lahoavat parhaimmillaan yli puolimetriä paksut maapuut luovat vanhan mäntyaarnion tunnelman. Närängänvaaralla sijaitseva erämaatila on kunnostettu, ja sen niittyjä hoidetaan säännöllisesti. Osa-alueella kulkee retkeilyreittejä.



Itäisintä Virmajoen osa-aluetta rytmittävät suot, pienvedet sekä kaakosta luoteeseen suuntautuvat pitkittäiset moreeniselänteet (drumliinit). Kapeiden harjujen etelärinteillä ovat vanhat männiköt, ja pohjoisrinteillä rehevät, kuusivaltaiset sekametsät.



Romevaara on pienipiirteistä metsän ja suon mosaiikkia, ja siellä on runsaasti lähteitä. Metsät ovat pääosin korkean alueen vanhaa luonnonmetsää. Paikoin on merkkejä harsintahakkuista, kaskista ja tervanpoltosta. Lomajoen kurun murroslaakson kalliojyrkänteet ovat 40-50 m korkeita. Romevaara rajoittuu eteläosastaan kapealti Hossan Natura-alueeseen.



Pajupuronsuolla on suurehkoja soita ja runsaasti kuusivaltaisia vanhoja sekametsiä. Ihmistoiminta näkyy sadan vuoden takaisten harsintahakkuiden ja kaskeamisten seurauksena: osa-alueella kasvaa runsaasti vanhaa lehtipuustoa, erityisesti haapaa. Pajupuronsuo on erittäin tärkeä liito-oravan esiintymisalue lajin levinneisyysalueen pohjoisrajoilla.



Etelä-Kuusamon metsien alueella tavataan saukko ja kaikki suurpedot. Vanhojen metsien linnusto on edustava ja runsas. Alueelta on löydetty runsaasti erittäin uhanalaisia eliölajeja, esimerkiksi kääväkkäitä ja kovakuoriaisia, joista osa on suurharvinaisuuksia.



Muihin tärkeisiin lajeihin on sisällytetty alueellisesti uhanalaisia ja harvinaisia lajeja.

Alueen luonne ja merkitys

Etelä-Kuusamon metsät ovat yksi parhaimpia ja laajimpia boreaalisten luonnonmetsien kokonaisuuksia Suomessa. Luonnontilaiset vanhat metsät, suot ja pienvedet muodostavat erittäin tärkeän erämaaluonnon suojelukohteen. Alueelta löytyy myös vanhoja metsäpaloalueita ja poikkeuksellisen vanhaa puustoa. Luontotyypit ovat poikkeuksellisen hyvin säilyneitä ja luonnontilaisia, ihmistoiminnan jäljet ovat joitakin metsäautoteitä lukuun ottamatta alueella vähäisiä. Alue eri osa-alueineen on lajistollisesti erittäin arvokas ja toimii vanhan metsän lajien ydinalueena muodostaen myös tärkeän leviämisreitin itäiselle lajistolle.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä.

Luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- tai hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue sisältyy vanhojen metsien suojeluohjelmaan Pajupuronsuon, Romevaaran, Närängän sekä Virmajoen osa-alueiden osalta. Lisäksi rajaukseen sisältyy Hyöteikön soidensuojelualue. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Koodi Nimi Pinta-ala, ha
3110 hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) 139.1
3160 humuspitoiset järvet ja lammet 309
3260 vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta 15.6
6270 fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 0.691
6510 alavat niitetyt niityt (Alopecurus pratensis, Sanguisorba officinalis) 1.696
7140 vaihettumissuot ja rantasuot 319
7160 fennoskandian lähteet ja lähdesuot 1.18
7220 cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia 0.088
7230 letot 159
7310 aapasuot 2380
8220 kasvipeitteiset silikaattikalliot 0.1
9010 boreaaliset luonnonmetsät 8440
9050 boreaaliset lehdot 0.824
9080 fennoskandian metsäluhdat 0.509
91D0 puustoiset suot 3430

Suojelun perusteena olevat lajit

Koodi Laji Tieteellinen nimi
A152 jänkäkurppa Lymnocryptes minimus
A161 mustaviklo Tringa erythropus
A099 nuolihaukka Falco subbuteo
A640 selkälokki (alalaji fuscus) Larus fuscus fuscus
A861 suokukko Calidris pugnax
A320 pikkusieppo Ficedula parva
A098 ampuhaukka Falco columbarius
A860 jänkäsirriäinen Calidris falcinellus
A767 uivelo Mergellus albellus
A127 kurki Grus grus
A066 pilkkasiipi Melanitta fusca
A002 kuikka Gavia arctica
A096 tuulihaukka Falco tinnunculus
A001 kaakkuri Gavia stellata
A542 pohjansirkku Emberiza rustica
A605 lapinuunilintu Phylloscopus borealis
A108 metso Tetrao urogallus
A312 idänuunilintu Phylloscopus trochiloides
A241 pohjantikka Picoides tridactylus
A534 sinipyrstö Tarsiger cyanurus
A194 lapintiira Sterna paradisaea
A876 teeri Lyrurus tetrix tetrix
A260 keltavästäräkki Motacilla flava
A140 kapustarinta Pluvialis apricaria
A166 liro Tringa glareola
A277 kivitasku Oenanthe oenanthe
A456 hiiripöllö Surnia ulula
1910 liito-orava Pteromys volans
1912 ahma Gulo gulo
1355 saukko Lutra lutra
A223 helmipöllö Aegolius funereus
A054 jouhisorsa Anas acuta
A104 pyy Bonasa bonasia
A222 suopöllö Asio flammeus
A039 metsähanhi Anser fabalis
A087 hiirihaukka Buteo buteo
A264 koskikara Cinclus cinclus
A236 palokärki Dryocopus martius
A038 laulujoutsen Cygnus cygnus

Alueella on lisäksi 3 uhanalaista lajia.

Julkaisija

ELY-keskukset