Emäsalon suot

Alueen kuvaus

Alueeseen kuuluu neljä Emäsalon saaressa sijaitsevaa pienehköä erillistä suota, jotka ovat etelästä lukien Piparviksmossen, Bjurmossaträsketin suo, Stubbmossen sekä Stornäsin tervaleppäluhta.



Suot sijaitsevat lähellä rannikkoa ja ovat geologisesti nuoria, vasta kehittymässä olevia keidassoita, jotka voidaan vielä lukea vaihettumis- ja pallesoihin. Stornäsin tervaleppäluhta poikkeaa muista, sillä se on hyvin vetinen, rehevä luhtapainanne.



Lähes merenrannassa sijaitseva Piparviksmossen on soistuva entinen merenlahti, josta vähitellen kehittyy pieni keidassuo. Suotyypit ovat pääasiassa karuja nevoja ja rämeitä. Suolla esiintyy vielä runsaasti järviruokoa ilmeisesti jäänteenä merenlahdesta. Pienialaisesti esiintyy ruoppakuljuja, joilla kasvaa mm. valkopiirtoheinää ja pitkälehtikihokkia.



Bjurmossaträsketin suo on lammen ympärille syntynyt pallesuo, jonka reunoilla on rämettä. Lammesta laskee puro läheiseen merenlahteen. Puro on osittain perattu.



Stubbmossen sijaitsee kahden erämaisen lammen, Kvarnträsketin ja Sommarträsketin välissä. Kvarnträsket kuuluu Natura-alueeseen, samoin lampien väliset kangasmetsäsaarekkeet. Stubbmossen sijaitsee Emäsalon soista kauimpana rannikosta on kehittynyt pisimmälle keidassuon suuntaan, mutta ei ole rakenteensa ja suotyyppiensä puolesta luokiteltavissa vielä keidassuoksi.



Stornäsin tervaleppäluhta Emäsalon pohjoisosassa on pieni vedenviipymäallas, joka reunoilla on tihkupintaa. Märät suovehkan peittämät painanteet ovat vallitsevia. Kuivemmilla mättäillä kasvaa tervaleppää sekä hieman koivua ja kuusta. Suolla esiintyy tällaisille kasvupaikoille tyypillistä nevaimarretta, joka on Uudellamaalla melko harvinainen. Luhdan raja mineraalimaahan on selkeä.

Alueen luonne ja merkitys

Suot ovat valtakunnallisesti arvokkaita. Luontodirektiivin luontotyypeistä alueella esiintyy mm. erityisen edustavia vaihettumis- ja rantasoita, puustoisia soita sekä metsäluhtaa.



Suot ovat erityisen merkittäviä geologisesti nuorina, vasta kehittymässä olevina keidassoina, joilla suokasvillisuuden sukkessiokehitys jatkuu. Suot edustavat kehityksen eri vaiheita ja muodostavat siten monipuolisen kokonaisuuden.



Suot ovat luonnontilaisia. Ojituksia ei ole, mutta reuna- ja saarekemetsiä on paikoin käsitelty ja laskupuroja perattu. Luonnontilaiset suot ovat Uudellamaalla hyvin harvinaisia.



Natura-alueeseen kuuluvat kaksi suolampea monipuolistavat kokonaisuutta.



Stornäsin tervaleppäluhta edustaa Suomessa harvinaista suotyyppiä.

Lähialueiden metsiä on viime aikoina hakattu.



Alueen suojelutavoite:

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

* alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Piparviksmossen, Bjurmossaträsketin suo ja Stubbmossen kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Noin kahden hehtaarin kokoinen Stornäsin tervaleppäluhta ei kuulu soidensuojeluohjelmaan, joten se on uusi suojelukohde.



Natura-alueen toteutuskeinona kaikilla alueilla on luonnonsuojelulain mukaisen suojelualueen perustaminen.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit