Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo

Alueen kuvaus

Alue koostuu neljästä erillisestä osa-alueesta, joista Hevossuon alue (n. 23 ha) sijaitsee Kontiomäen lounaispuolella ja Kylmänpuron (n. 27 ha), Matokallion (n. 2 ha) ja Mölkän (n. 38 ha) alueet Oulujärven Pitkänperän lahden perukan ympäristössä. Kohteella on monipuolinen valikoima reheviä suotyyppejä, lehtoja ja serpentiniittikasvillisuutta ja näillä esiintyviä valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja. Kohteella esiintyy kaksi luontodirektiivin liitteessä II mainittua kasvilajia sekä liito-oravaa.

Mölkän alueella on merkitystä perinnebiotooppien, boreaalisten lehtojen, lettojen ja ultraemäksisten kallioiden sekä näiden uhanalaisen kasvilajiston suojelun kannalta.

Matokallio on merkittävä serpentiniittikallioiden (ultraemäksisten kallioiden) kasvillisuuden ja uhanalaisen kasvilajiston suojelun kannalta. Alueella on merkittävä kainuunnurmihärkin esiintymä.

Kylmäpuron varressa on edustavia korpia, ja koivu- harmaaleppäluhtaa sekä hieman lettokorpia ja -rämeitä. Runsas vienan- ja kaislasaran esiintymä ja muuta uhanalaista lajistoa. Puro on luonnontilainen.

Hevossuon - Hevoslammen alueella on rehevää lettoa ja erittäin uhanalaisen verikämmekän kasvupaikka. Alueella on myös muuta uhanalaista lettolajistoa.



Alueen kallioperä on kivilajistoltaan ja geologialtaan erikoinen. Emäksisen kallioperän ansiosta alueilla on lehtoja sekä reheviä soita, joilla kasvaa uhanalaista ja vaateliasta luhtien, korpien ja lettojen lajistoa. Alueella on myös ultraemäksisten serpentiniittikallioiden harvinaista kasvillisuutta.



Mölkän alue sijaitsee laajan, osittain moreenipeitteisen Antinmäen pohjois- ja koillisrinteillä. Antinmäen laki ja rinteet ovat suurelta osin hakattu lukuun ottamatta Mölkän alueen jäljellä olevia rinnemetsiä. Antinmäki kuuluu osana Jormuan ofioliittikompleksiin, jossa pääkivilajina on serpentiniitti. Geomorfologisesti alue on vaatimaton, sillä rinteessä on vain muutamia jyrkänteisiä kohtia, joissa pystyseinämien korkeus on 2-3 metriä. Silokalliot ovat pieniä ja tavanomaisia. Pieniantinmäen luonnonsuojelualueella on rinteessä lehtokasvillisuutta ja edustavaa lettokorpea sekä entisellä asuinpaikalla monilajista tuoretta niittyä, jota on vuosittain hoidettu niittämällä 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Pienialaisella Antinsuolla on rimpistä lettoväkäsammal-lettoa ja rämelettoa sekä laiteilla letto- ja lehtokorpia, lehtoja ja tihkupintoja. Rinteen alla olevalla Piilemän suolla on erityyppisiä lettoja: lettokorpea ja -rämettä sekä avoimempaa heterahkasammal-lettoa. Piilemän suo on ojitusten takia laiteilta kuivahtanut ja vesakoitunut. Antinsuon ja Piilemän välisellä rinteellä on kookasta havupuuvaltaista kangasmetsää, jossa on lehto- ja lehtokorpijuotteja. Erikoisesta kallioperästä kertoo siniheinän runsaus metsäkasvillisuudessa. Hakkuut ulottuvat kielekkeenä suojelualueen sisälle. Mölkässä on myös kituliasta männikköä kasvava laakea kallioalue. Mölkän alueella tavattuja valtakunnallisesti uhanalaisia kasveja ovat veri- ja kaitakämmekkä, metsänemä ja serpentiinipikkutervakko. Lisäksi alueella on tavattu alueellisesti uhanalaisia putkilokasveja (valkovuokko, himmeävilla ja hentokorte) ja useita vaateliaita sammalia, mm. uhanalainen viheruurresammal.



Matokallio on länteen ja lounaaseen viettävä jäkäläpeitteinen silokallio, joka on serpentiniittiä. Sen päällä kasvaa harvaa männikköä. Matokalliolla esiintyy useita serpentiniittikallioille ominaisia kasvilajeja. Se on merkittävin uhanalaisen kainuunnurmihärkin esiintymistä. Kainuunnurmihärkin seurassa kasvaa mm. serpentiinipikkutervakkoa ja viherraunioista. Lisäksi Matokalliolla esiintyy uhanalaista seitahiirensammalta ja useita alueellisesti uhanalaisia sammallajeja. Itse serpentiinikallio on luonnontilainen, mutta ympäristössä tehdyt hakkuut ovat lisänneet kallioiden paahteisuutta.



Kylmänpuro on pitkässä laaksossa kohti pohjoisluodetta virtaava puro, jonka rantoja leimaa lettokorpisuus. Alajuoksulla on edustavaa metsäluhtaa. Rajauksen yläosassa on reheviä luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia. Vaarantuneista lajeista alueella kasvaa useissa kohdin runsaana vienansara. Luhtaisilla paikoilla kasvaa Kainuussa silmälläpidettäväksi luokiteltua kaislasaraa. Puronotkoa reunustavat etenkin rajauksen eteläosassa sekä alajuoksun länsireunalla jyrkät kuusikkoiset rinteet. Rajauksen eteläosassa itäpuolen rinteellä on lehtoa. Puro on luonnontilainen.



Hevossuon - Hevoslammen alueella on rehevää lettoa ja erittäin uhanalaisen verikämmekän kasvupaikka sekä muuta uhanalaista lettolajistoa. Alue on parhaiten säilynyt osa aiemmin laajempaa lettosoiden luonnehtimaa aluetta. Hevossuon eteläosassa on avoimehkoa lettoväkäsammal-lettoa, jossa on suon vaateliainta lajistoa (mm. lettosara, verikämmekkä, kiiltosirppisammal). Hevoslammen rannat ovat rimpilettoja, jotka vaihettuvat kankaan reunoille lettokorviksi ja -rämeiksi. Lammen lähistöllä on avolähde. Hevossuon pohjoisosassa on vanhoja ojituksia. Hevoslammen luoteiskärkeen laskevan kuivatusojan mukana kasautuu alueelle kiintoainesta. Alueen laiteilla on jälkiä hakkuista.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Kylmänpuron, Hevossuon ja Matokallion alueet eivät sisälly valtioneuvoston vahvistamiin suojeluohjelmiin. Osa Mölkän alueesta sisältyy valtakunnallisen soidensuojelun perusohjelman kohteeseen nimeltä Antinsuo.



Hevossuon alue on kokonaisuudessaan hankittu valtiolle suojelutarkoitukseen. Kylmänpuron alueella kahdelle tilalle on perustettu yksityismaan luonnonsuojelualue. Mölkän alueella on kolme yksityismaan luonnonsuojelualuetta (yhteensä n. 25 ha), ja pieni alue (n. 1 ha) on ostettu valtiolle suojelutarkoituksessa. Matokallion suojelu on toteutunut luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisena erityisesti suojeltavan lajin (kainuunnurmihärkki) esiintymispaikan rajaamispäätöksellä. Jäljellä olevien alueiden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.