Kaupunkiseudut ja kaupungistuminen

Kaupungistumisen vertailu vaikeaa

Kaupungistumista mitataan arvioimalla kaupunkimaiseksi luokitelluissa yhdyskunnissa asuvien osuutta koko väestöstä. Vertailu eri maiden välillä on kuitenkin vaikeaa, koska kaupunkialueiden määrittelyssä on eri maissa käytössä erilaisia luokitteluperusteita. Koska eri maiden aluerakenteet poikkeavat suuresti toisistaan, kansalliseen tarkasteluun tarvitaan omia luokituksia ja kaupunkiseutumäärityksiä.

Valtaosa asuu taajamassa

Vähintään 200 ihmisen asukastihentymiä kutsutaan taajamiksi. Vuonna 2023 Suomessa tällaisia oli yhteensä 708 kappaletta. Niistä valtaosa on pieniä, alle tuhannen asukkaan kyliä ja kuntakeskuksia. Yli 5 000 asukkaan taajamia oli 96, ja niissä asui 4,2 miljoonaa suomalaista eli 75 prosenttia väestöstä.

Kaupunkiseututaajamia ovat yli 15 000 asukkaan keskustaajamat sekä niihin kytkeytyvät lähitaajamat. Suomessa on näin määriteltynä 34 kaupunkiseutua. Osa on niin sanottuja kaksoiskaupunkiseutuja, joissa kaksi läheistä keskustaajamaa, kuten Kotka–Hamina, lasketaan yhdeksi kaupunkiseuduksi. Suurin kaupunkiseutu on Helsingin keskustaajama, joka ulottuu yhdentoista kunnan alueelle ja jossa asuu 1,4 miljoonaa ihmistä.

Kaupungistumisen mittarit osoittavat ylöspäin

Kaupungistumista voi arvioida monella eri mittarilla. Yksinkertaisin kotikunnan kuntamuodon mukaan tehty luokittelu ei ole kovin kuvaava, sillä Suomessa on paljon pinta-alaltaan suuria kaupunkeja, joissa vain osa asuu kaupunkimaisesti. Lisäksi kuntaliitosten seurauksena kaupungin asukkaiden lukumäärä voi kasvaa ilman että kaupunkimainen asuminen käytännössä lisääntyy.

Yksi vaihtoehto on laskea taajamissa, eli yli 200 asukkaan asutustihentymissä, asuvien osuus. Suomen taajama-aste oli 87,1 prosenttia vuonna 2023. Tämäkään ei välttämättä ole kovin tarkka mittari kaupungistumiselle, koska monet taajamista on pieniä maaseututaajamia eli isompia kyliä, kirkonkyliä tai kuntakeskuksia.

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän kaupunki–maaseutuluokituksen perusteella laskettu kaupungistumisaste kuvaa tilannetta paremmin. Tällöin kaupungiksi on valittu luokituksen sisempi ja ulompi kaupunkialue sekä kaupungin kehysalue. Kaupungistumisaste on vuoden 2023 väestötietojen perusteella 74,0 prosenttia.

Kaupungistumisaste näin laskettuna kertoo kaupunkiseuduilla asuvan väestön osuuden, huomioiden kaupunkien seutuistumisen, jossa osa kaupungin kasvusta tapahtuu ympäröivällä väljän yhdyskuntarakenteen alueella. Jos kaupungistumisasteeseen halutaan laskea vain yhtenäisellä ja tiiviisti rakennetulla alueella asuvien osuus, sisemmän ja ulomman kaupunkialueen väestöosuus kuvaa sitä paremmin. Tämä luku oli 63,2 prosenttia vuonna 2023.

Neljäs yhdyskuntasuunnittelun kannalta mielenkiintoinen väestön keskittymistä kuvaava mittari on asemakaavoitetulla alueella asuvan väestön osuus. Se oli vuoden 2023 asemakaavatilanteen mukaan 79,4 prosenttia.

Pitkällä aikavälillä sekä taajama-aste, kaupungistumisaste että asemakaavoitetulla asuvien osuus ovat kasvaneet suhteellisen tasaisesti.

Myös aluerakenne muuttuu kaupungistumisen seurauksena

Sen lisäksi, että kaupungistuminen vaikuttaa niihin kaupunkeihin ja maaseutuun, jotka kasvavat tai menettävät väestöään, se vaikuttaa myös valtakunnalliseen aluerakenteeseen. Aluerakenteella tarkoitetaan yksittäistä yhdyskuntaa laajempaa seutujen välistä rakennetta, jossa huomio kiinnitetään esimerkiksi eri työssäkäyntialueiden välisiin suhteisiin.

Aluerakenteen kehitys luo puitteita väestön hyvinvoinnille, elinkeinojen toimintaedellytyksille ja  myös hiilineutraalille yhteiskunnalle. Maan eri osien kehityserot ja erilaiset lähtökohdat antavat vaihtelevia edellytyksiä kohdata muutosilmiöitä ja vastata ulkopuolelta tuleviin uhkiin ja tavoitteisiin.

Muutosjoustavan ja kestävän aluerakenteen kehittämisen perustaksi tarvitaan systemaattista alue- ja yhdyskuntarakenteen muutosten seurantaa ja ennakointia, erilaisten tulevaisuuskuvien analysointia sekä vaikutusten arviointia.