Lasi
Käyttöaikakausi
Käyttökohde
Materiaalin pääominaisuudet
Lasia valmistetaan kvartsihiekasta sulattamalla. Vanhimmat sileät ikkunalasit ovat puhallettuja (maksimikoko 200–250 mm), ja niitä valmistettiin 1930-luvulle saakka. Perinteiset lasin paksuudet ovat 2, 3, ja 4 mm. Vedetyn eli konelasin valmistus Suomessa alkoi 1926. Vedetyn lasin erottaa nykyisistä tasolaseista hieman aaltoileva pinnan ansiosta. Tasolasin valmistus alkoi Suomessa 1952, ja yleisin tasolasi paksuus on nykyään 4 mm.
Lisäksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa valmistettiin värikkäitä laseja mm. porrashuoneiden oviin, jotka kiinnitettiin toisiinsa lyijykiskoilla. Lyijykiskoja on käytetty mm. kirkoissa jo aiemminkin. Rautalankalasia alettiin valmistaa 1920-luvulla, sitä käytettiin mm. kellareiden ja ovien ikkunoissa, paloikkunoina.
Karkaistu lasi on karkaistu lämpökäsittelyllä tai kemiallisesti iskun kestäväksi.
Käyttötarkoitus
Valoaukot, ikkunat, ovet ja seinärakenteet. Lasiosat on yleensä kytketty muihin rakenteisiin.
Haitallisuus purettuna/paikalleen jätettynä
Ei haittaa terveydelle rakenteissa tai purettaessa. Lasit tulee kuitenkin irrottaa varoen. Varsinkin särkynyt lasi on teräväreunainen.
Uudelleenkäyttö
Ehjiä laseja, lasitiiliä sekä ikkunoita ja lasiovia puitteineen voidaan käyttää sellaisenaan. Puhalletut, vedetyt ja rautalankalasit ovat korjauskohteissa korvaamattomia – uusia vastaavia ei välttämättä ole tuotannossa. Tasolasia pystyy leikkaamaan, karkaistuja ja umpiolaseja ei.
Hyödyntäminen
Jäteasemat ottavat vastaan puhtaat (ei mm. kittiä tai silikonia) karmittomat tasolasit. Huom: ikkunalasi ei sovi tavalliseen pakkauslasin keräysastioihin. Lasimurskaa käytetään vaahtolasin, lasivillan ja lasiteollisuuden raaka-aineena. Tasolasi ja pakkauslasi (mm. säilykepurkit) ovat eri lasia. Eräät jäteasemat ottavat vastaan ikkunoita sellaisenaan, kts. ikkunat.