Vesijako

Alueen kuvaus

Vesijaon luonnonpuisto on perustettu vuonna 1956. Alueen kallioperä on porfyyristä granodioriittia ja maaperä moreenia. Puiston halkaisevan metsätien eteläpuoliset osat ovat topografialtaan suhteellisen tasaisia; pohjoisosassa maaston korkeuserot ovat vaihtelevampia.



Suurin osa luonnonpuistosta on vanhaa havupuuvaltaista OMT/MT-kangasta (n.75%), vaihtelua metsäkuvaan tuovat vesialueet; Korkeimmastenjärvi, Suojärvet sekä niitä ympäröivät suoalueet. Suot ovat korpia, rämeitä sekä muuttumia ja turvekankaita. Muuttumien ja turvekankaiden esiintyminen johtuu vanhoista, yhä toimivista ojista. Paikoin tavataan korpisia juotteja, joiden pohjalla virtaa vesi. Reunoilla kasvaa rehevää saniaiskasvillisuutta (Dryopteris, Anthyrium). Luonnonpuiston vesialueet ovat humuspitoisia; kasvillisuus veden pinnalla kelluslehti-, rannoilla ranta/suokasvillisuutta. Vesialueiden reunat ovat umpeenkasvavia. Metsän kasvilajistossa ei ole harvinaisuuksia, puiston erikoisuus on runsas kääpälajisto, joukossa myös harvinaisuuksia ja uhanalaisia lajeja. Linnusto on runsas; useat lajit ovat kuusimetsiä suosivia sekä kolopesijöitä.

Alueen luonne ja merkitys

Vesijaon luonnonpuisto on tärkeä osa maamme luonnonpuistoverkostoa. Kohteen luonnonmetsät ovat huomattavan iäkkäitä. Lisäksi vesialueet ja niihin liittyvät suot muodostavat yhdessä monipuolisen kokonaisuuden. Vesijaon lajistoon kuuluu useita uhanalaisia lajeja.

Vesijaon luonnontilaa häiritsevät lievästi alueen poikki kulkeva metsäautotie ja sähkölinjan sijainti puiston pohjoisosassa sekä vanhat soiden ojitukset. Ojittaminen on tehty 1930-luvulla. Vaikka ojia ei ole kunnostettu vuoden 1956 jälkeen, ne ovat nykyisin yhä toimivia. Luonnonpuistoa ympäröivät alueet ovat hoidettuja talousmetsiä. Pohjoisrajan ulkopuoliset alueet ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuskäytössä.



Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue on kokonaan nykyistä luonnonpuistoa.



Päijät-Hämeen seutukaavassa SL-merkintä.



Suojelu perustuu luonnonsuojelulakiin.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit