Välikankaan alueen vanhat metsät
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Välikankaan alueen vanhat metsät sijaitsevat Nurmeksen kaupungin pohjoisosassa ja Kuhmon kaupungin eteläosassa. Alueella on edustavia luonnonmetsiä, kalliomänniköitä, pienvesiä, puustoisia soita ja aapasoita. Kohde koostuu kolmesta osa-alueesta, joista tässä käytetään nimityksiä Välikangas, Pääskilampi ja Mätäslampi.
Läntisin Mätäslammen alue sijaitsee vajaan kilometrin etäisyydellä Paistinvaaran vanhojen metsien suojeluohjelmakohteesta pohjoiseen. Mätäslammen osa-alue on Välikankaan alueen luonnonoloiltaan monipuolisin, mosaiikkimainen, topografialtaan vaihteleva kokonaisuus. Maasto on tasaisinta rajauksen lounaisosassa, missä ovat karut, humuspitoiset Mätäslampi ja Mätäsjärvi sekä niitä reunustavat pääosin luonnontilaiset aapasuot. Osa-alueen itäosassa metsät ovat pääasiassa tuoreen kankaan havupuusekametsiä, kuusivaltaisia luonnonmetsiä ja kangaskorpia. Näissä metsissä, erityisesti vaarojen rinteillä on osa-alueen runsain lahopuusto, sekä runsaasti naavoja ja luppoja. Muutamin paikoin, mm. Ylä-Salmiseen laskevan luonnontilaisen puron varressa, on erittäin järeää haapaa. Osa-alueen länsiosassa on kalliojyrkänteitä ja kuivahkoja mäntyvaltaisia kankaita, joissa on monipuolisesti mäntylahopuuta: palaneita kantoja ja keloja sekä maakeloja. Kankaiden välisissä painanteissa on kapeita korpi- ja rämejuotteja, mm. varjoisia muurainkorpia, joissa on kohtalaisesti myös lahopuita. Eteläosan metsien puustoa on aikoinaan harsittu.
Keskimmäinen osa-alue, Pääskilampi sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Paistinvaaran vanhojen metsien suojeluohjelmakohteesta koilliseen. Osa-alue on topografialtaan vaihteleva, jyrkkäpiirteinen, maisemallisesti merkittävä kohde. Luoteisosan jyrkät rinteet ovat erityisen louhikkoisia ja kallioisia. Alue koostuu pääasiassa boreaalisista luonnonmetsistä, kalliomänniköistä sekä kalliojyrkänteiden alla, kankaiden painanteissa ja purojen varsilla sijaitsevista kapeista korpi- ja rämejuoteista. Alueen koillisosassa on kivikkoisten rinteiden ympäröimä Pääskilampi. Metsät ovat kuivahkon, kuivan ja karukkokankaan männiköitä sekä tuoreen kankaan havupuusekametsiä. Pääskilammen lounaispuolella sijaitsevan vaaran itään ja pohjoiseen viettävissä rinteissä sekä etelään viettävän rinteen alaosassa on osa-alueen luonnontilaisimmat kuusivaltaiset metsät, joissa on myös haapaa sekä paikoin runsaasti lahopuuta. Koko osa-alueella on pysty- ja maakeloja, joista osa aikanaan palaneita. Vaaran lakiosan metsiä on harvennettu ja puusto on alle 100-vuotiasta.
Itäisin osa-alue, Välikangas sijaitsee runsaan kilometrin Pääskilammen alueesta koilliseen. Välikangas on maisemallisesti erittäin merkittävä, kolmen järven (Hietanen, Turkkijärvi ja Talasjärvi) välinen kannas. Alueella on tuoreen kankaan havupuusekametsää, kaakkoisosassa kuivan kankaan mäntyvaltaista metsää. Rajauksen luoteis- ja keskiosan metsät ovat alueen luonnontilaisimpia: siellä on kilpikaarnaisia aihkeja, järeitä kuusia ja koivuja sekä kuusi-, mänty- ja koivulahopuuta. Kaakkoiskärjessä metsiä on harsittu ja ne ovat nuorempia. Kankaiden väleissä ja rannoilla on paikoin luhtaisia rämeitä sekä korpirämeitä. Rannoilla on myös luhtavaikutteisia avonevoja.
Mätäslammen ja Välikankaan alueelta on molemmista yksi liito-oravahavainto, Pääskilammen alueelta liito-oravahavaintoja on useasta kohdasta. Koko Välikankaan alue on merkittävä liito-oravan suojelun kannalta. Kohde on myös linnustollisesti arvokasta, mm. pohjantikan ja joutsenen elinympäristöä.
Pääskilammen alue sisältyy osittain ja Välikankaan alue kokonaan Hietasen-Talasjärven-Turkkijärven alueeseen, joka on arvioitu Pohjois-Karjalan pienvesi-inventoinnissa arvokkaaksi pienvedeksi.
Alueen luonne ja merkitys
Välikankaan alue on erämainen, erittäin merkittävä luonnontilaisten puustoisten soiden ja boreaalisten luonnonmetsien suojelualue.
Osaa alueen metsistä on ennen suojelua harsittu tai harvennettu, joten paikoin lahopuuta on niukasti. Ajan myötä lahopuun määrä lisääntyy ja alueet muuttuvat edustavammiksi. Mätäslammen pohjoispuolisia rämeitä on ojitettu ja Välikankaan suometsiä paikoin harsittu. Pääskilammen alue rajautuu itäreunalta osittain metsäautotiehen.
Suojelutavoitteen määrittely:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
• Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
• Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Koko alue on valtiolla, mutta luonnonsuojelualuetta ei ole vielä perustettu. Natura-alueen toteutustapa on luonnonsuojelulaki.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 28 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 0.15 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 7 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.03 |
| 7310 | aapasuot | 48 |
| 8220 | kasvipeitteiset silikaattikalliot | 15 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 197 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 0.2 |
| 91D0 | puustoiset suot | 61 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1910 | liito-orava | Pteromys volans |