Vaikkojoki, Vaikon vanhat metsät ja Aitalamminsuo
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Kohde koostuu noin 18 kilometrin jaksosta Vaikkojokea ja neljästä alueesta: Korppivuoresta, Heinävaarasta, Aitalamminsuosta ja Makkarasärkästä.
Pienialainen Heinävaaran metsä on suurimmaksi osaksi tuoreen kankaan tiheää kuusikkoa, joukossa on 5-15 % koivua, 2-5 % mäntyä sekä pientä pihlajaa, raitaa ja haapaa yksittäin. Maapuuta on 100-150 kpl/ha, koivupökkelöitä ja kuivuneita kuusia kohtalaisesti, mäntykeloja yksittäin. Alueen koillisosassa on tuoreen kankaan männikköä. Järeimmät männyt ovat halk. 40 cm, koivua on n. 10 %, kuusta alikasvoksena. Maapuuta on 50-100 kpl/ha, joista suurin on osa ohutta mänty- ja koivumaapuuta, hieman järeämpääkin on joukossa. Koivupökkelöitä, pystyynkuivaneita mäntyjä ja palokantoja on harvakseltaan. Mäen päällä on pienialaisesti VT -männikköä, luoteis-länsirinteessä on lehtomaisen kankaan sekametsää. Luoteisosan kosteassa notkossa valtalajina on metsäimarre, lisäksi kasvaa mm. lillukkaa. Puusto on koivu-mänty -sekametsää, jossa on kuusialikasvos.
Heinävaaran koillispuolella sijaitseva Makkarasärkkä on noin 20 metriä ympäristöstöään korkeammalla oleva harjumuodostuma. Kasvillisuus harjun päällä on vaihtelevasti jäkälä-, kanerva- ja puolukkatyypin männikköä, sekä alempana Vaikkojoen rannassa saniaiskorpea ja koivuluhtaa, jossa kasvaa runsaasti mm. sananjalkaa, metsä- ja korpi-imarretta. Puustossa on koivua, pientä pihlajaa, haapaa ja raitaa yksittäin. Rajauksen eteläosassa Heinäjoki mutkittelee ja kasvillisuus rannassa on luhtaista ja paikoin hyvin märkää.
Aitalamminsuo on keidassuo, joka koostuu pääosiltaan koivu- ja mäntyvaltaisesta tupasvilla- ja isovarpurämeestä, sekä osiltaan mustikka- ja ruoho- ja heinäkorvesta. Suon pienehkö avo-osuus luoteisosassa on pääosin välipintaista, rahkasara- ja tupasvillavaltaista lyhytkorsinevaa. Suota on ojitettu etelä- ja länsireunastaan, ja ojitetuilla alueilla kasvaa n. 15 -vuotiasta mäntytaimikkoa sekä koivuvesakkoa. Suon keskellä on kaksi lampea, Aitalampi ja Pieni Aitalampi. Aitalammesta lähtee Aitalamminpuro etelään, puron varressa on mustikkakorpea, jossa kasvaa järeitäkin kuusia, halk. 10-30 cm paksuista koivua, sekä haapaa harvakseltaan. Maapuuta on n. 50 kpl/ha. Aitalammen kaakkoispuolinen metsäsaareke on alueen parhaimpia, tuoreen kankaan kuusikkoa, jossa koivua 5-10 % ja halk. 15-30 cm paksuista haapaa harvakseltaan. Maapuuta on 50-100 kpl/ha, koivupökkelöitä ja keloutuvia mäntyjä on yksittäin. Notkelmien soistumissa on maapuuta enemmän. Metsäsaarekkeen eteläkärki on n. 20 -vuotiasta mäntytaimikkoa.
Pohjoisin alue, Kalliojärven eteläpuolelle sijoittuva vanhan metsän kohde Korppivuori sisältää useita pitkiä kalliojyrkänteitä ja mäkiä, korkeuserot ovat n. 30 metriä. Puusto on suurimmaksi osaksi tiheää, tuoreen kankaan varttunutta kuusikkoa, joukossa on halk. 20-40 cm paksuista haapaa ja koivua n. 5 %, sekä raitaa ja pihlajaa yksittäin. Kuusi- ja koivumaapuuta on n. 100 kpl/ha, sekä koivupökkelöitä. Notkoissa ja itäisimmän jyrkänteen alla on mustikka- ja saniaiskorpea, jossa haapaa ja raitaa on runsaammin kuin muualla, lisäksi järeitä koivuja, koivu- ja haapapökkelöitä, kuivuneita kuusia sekä maapuuta n. 200 kpl/ha. Etelä- ja pohjoisosan korpinotkoja on jonkin verran ojitettu. Jyrkänteiden kallioisilla lakiosilla on osin VT -männikköä, järeimmät männyt halk. 40 cm, yksittäisiä järeitä mäntykeloja. Alueeseen kuuluu kaksi pientä humuspitoista lampea, luoteisnurkan Korppilampi sekä keskellä sijaitseva Keski-Kalliojärvi. Molempia lampia ympäröivät pienialaiset luonnontilaiset suot, kasvillisuus on vaihtelevasti lyhytkorsinevaa ja tupasvillarämettä. Maisemallisesti lammet ympäristöineen ovat edustavia, etenkin Korppilampi rantakalliojyrkänteineen on erämainen. Alueen eteläosan poikki kulkee metsäautotie, ja toinen metsäautotie kulkee luoteesta Keski-Kalliojärven pohjoispuolelle n. 30 metrin päähän rannasta. Korppivuoren rajauksen ulkopuolella on lähes joka puolella vaihtelevasti taimikoita ja nuorta metsää.
Alueen luonne ja merkitys
Monipuolinen kohde, jossa mm. luonnontilaista vanhaa kuusi-, mänty- ja lehtipuuvaltaista metsää, luonnotilaisen kaltaista jokireittiä, pikkujokien ja purojen vesikasvillisuutta, humuspitoisia lampia ja keidassuota.
Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa painotetaan seuraavia tavoitteita:
- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys
- luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpiteiden
- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Korppivuori ja Heinävaara ovat vanhojen metsien suojeluohjelman kohteita, Aitalamminsuo seutukaavan suojelualuevaraus ja Makkarasärkkä seutukaavan MY-varaus. Nämä kaikki toteutetaan luonnonsuojelulailla. Vaikkojoki koskiensuojelulain kohde ja sillä sovelletaan vesilain säännöksiä.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 13 |
| 3210 | fennoskandian luonnontilaiset jokireitit | 62.6 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 3 |
| 7110 | keidassuot | 18 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 10 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 80 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 1 |
| 9060 | harjumuodostumien metsäiset luontotyypit | 6 |
| 9080 | fennoskandian metsäluhdat | 0.6 |
| 91D0 | puustoiset suot | 49 |