Ulvinsalon alue
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Ulvinsalon luonnonpuisto laajennusosineen edustaa luonnontilaisinta kainulaista metsäluontoa. Ulvinsalon luonnonpuisto on perustettu vuonna 1956. Luontotyypeiltään monipuoliset metsät ovat pääsääntöisesti kirveenkoskemattomia. Alueen lajisto on erittäin edustava.
Ulvinsalo lähiympäristöineen on vähävesistöistä huuhtoutumatonta (paljastunut suoraan mannerjäätikön alta maaksi) vedenjakaja-aluetta. Puroja on melko runsaasti. Suuria järviä alueella ei ole. Suoaltaat ovat enimmäkseen pieniä ja kapeita juotteja kangasmaiden väleissä. Pinta-alallisesti soita on kuitenkin lähes yhtä paljon kuin kangasmaita. Suurimpia suoaltaita ovat Jylkynsuo, Ruutinsuo, Venäihensuo, Lautalamminsuo, Kurkisuo ja Rajasuo. Nämä ovat aapasoita lukuunottamatta Ruutinsuota, jolla esiintyy myös eksentristä keidassuota. Kartoitusalueen suot ovat pääosin luonnotilaisia, mutta ympäröivien alueiden suot ovat valtaosin ojitettuja, ja kartoitusalueen rajoille ulottuvien ojitusten vaikutukset ulottuva monin paikoin myös alueen sisälle.
Kangasmailla tuoreet kangasmetsät vallitsevat. Metsätyypiltään nämä ovat yleensä puolukka-mustikkatyyppiä (VMT), mutta eteläisellä Rajavaaran-Kaihlavaaran alueella tuoreiden kankaiden metsätyyppi on varsinainen mustikkatyyppi (MT). Alueen metsät ovat lähes poikkeuksetta luonnontilaisia (erityisesti luonnonpuiston alueella) tai luonnontilaisen kaltaisia, kymmeniä vuosia määrämittahakkuiden jälkeen luonnotilassa kehittyneita vanhoja metsiä (erityisesti laajennusalueilla). Pohjoisella laajennusalueella on suuri osa suurista haavoista kaulattu.
Korkeimpien vaarojen lakiosissa on yleisesti soistuneita, melko matalakasvuisia (valtapuusto n. 15 m) ja melko harvapuustoisia vaaranlakimetsiä, joissa suopursu ja juolukka kasvavat paikoin kangasmaalla.
Alueen korkeimmat kohdat ovat Pihlajavaara (307,2 m mpy), Ulvinvaara (n. 305 m mpy) ja Rajavaara (303,3 m mpy).
Alueen luonne ja merkitys
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Ulvinsalo on luonnonpuisto (L 634/ 56), johon on esitetty vanhojen metsien suojelutyöryhmän mietinnössä (Rassi ym. 1992 b) kolmea laajennusaluetta.Toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 33 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 9 |
| 7110 | keidassuot | 13 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 160 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.4 |
| 7230 | letot | 14 |
| 7310 | aapasuot | 522 |
| 8220 | kasvipeitteiset silikaattikalliot | 40 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 2135 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 5 |
| 91D0 | puustoiset suot | 962 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1919 | korukeräpallokas | Agathidium pulchellum |
| 1980 | hitupihtisammal | Cephalozia macounii |
| 1910 | liito-orava | Pteromys volans |
| 1912 | ahma | Gulo gulo |
| 1937 | metsäpeura | Rangifer tarandus fennicus |