Tulisuon - Varpusuon alue
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Tulisuo - Varpusuo osa-alueineen muodostaa edustavan kokonaisuuden kainuulaista suo- ja vanhojen metsien luontoa useine uhanalaisine eläin- ja kasvilajeineen. Alue on pitkälle säilyttänyt erämaisuutensa.
Alue koostuu Tulisuon - Varpusuon soidensuojelualueesta, Tulisuon - Varpusuon laajennuksesta (käsittää Veitsivaaran aarniometsäkohteen) sekä näiden alueiden pohjoispuolella olevasta erillisestä Ryöttisuosta.
Tulisuon - Varpusuon alueesta noin kolmasosa on metsämaata, muu ala on soita ja lampia. Alue käsittää viisi suurempaa suota: Nahkasuo, Peurasuo, Pääsuo, Tulisuo ja Varpusuo. Kaikki suot ovat ojittamattomia ja luonnontilaisia. Varpusuo on erittäin edustava kainuulainen aapasuoyhdistelmä.
Alue on soiden ja metsäsaarekkeiden mosaiikkia, johon sisältyy monentyyppistä aarniometsää. M;etsäkasvillisuus ei ole erityisen rehevää, tuoreen lehdon piirteitä on vain pienialaisesti. Suurin osa alueen metsistä on kuusivaltaista mustikkatyypin sekametsää. Alueen puusto on erittäin luonnontilaista ja valtapuusto iältään keskimäärin 150-vuotiasta. Metsiköissä on paljon kuolevaa pystypuustoa, monipuolista maapuuta, pökkelöitä ja keloja. Kuolleilla puilla on runsas kääpälajisto. Naavojen ja luppojen määrä kuusten oksilla on paikoitellen silmiinpistävän suuri. Puiden rungoilla kasvaa runsas ja monilajinen epifyyttisammal- ja jäkälälajisto. Suojelualueen pohjois- ja eteläosissa on nähtävissä 100–150 vuotta vanhoja palon jälkiä.
Suot ovat tyypillisesti lyhytkorsinevoja ja kalvakkanevoja. Soiden keskustoissa on matalia karuhkoja välipintajänteisiä rimpinevoja ja -lettoja. Soiden reunoilla tapaa ohutturpeisten karujen rämeiden ja korpien lisäksi myös lähteikköjä sekä ravinteikkaampia korpi- ja rämetyyppejä. Soilla vallitsee erämainen tunnelma. Alueella esiintyy lettoja joilla kasvaa mm. uhanalainen lettorikko joka on luontodirektiivi laji, sekä muita silmälläpidettäviä tai uhanalaisia lajeja kuten punakämmekkä, kaitakämmekkä, ruskopiirtoheinä ja lettosara.
Tulisuon - Varpusuon laajennus käsittää laajan syrjäisen suoalueen ja kangasmaita, joiden metsät ovat säilyneet hyvin luonnontilaisina, jopa kirveenkoskemattomaksi luokiteltavina. Alueella on myös eriasteisia palonjälkeisiä sukkessiovaiheita, lehtipuusto on monipuolista, järeääkin. Länsipuolella laaja Veitsivaaran tienoo sisältää metsiä, joita on aiemmin ainakin harsittu. Nykyinen luonnontilaisuuden aste lahopuineen on kuitenkin korkea kauttaaltaan. Tämän takia alue onkin Kainuun keskiosissa erityisen arvokas. Alueella on tavattu aarniometsän ilmentäjiä ja uhanalaisia lajeja poikkeuksellisen runsaasti.
Tulisuon - Varpusuon vanhojen metsien linnustoa edustavat mm. pohjantikka, palokärki, kuukkeli sekä metso. Soilla pesii laulujoutsen. Alueella on vakaa liito-oravakanta. Suurpedoista karhu, ilves ja susi kuuluvat alueen eläimistöön.
Ryöttisuo käsittää rämeitä ja nevoja. Suot ovat karuja, paikoin saraisia tai lyhytkortisia ombro-oligotrofisia nevoja. Muutamassa kohdassa suota on jänteisyyttä. Suopuustoa on aikoinaan harvennettu, joten suurimmat kelot puuttuvat. Metsäsaarekkeiden puusto on varttunutta mänty-kuusisekametsää. Suolla on säilynyt erämaisuus viereisen Kaartisenahon hakkuista huolimatta.
Alueen eteläosassa sijaitsee Pärelampi, joka toimii mm. metsähanhien levähdyspaikkana. Ryöttisuolla esiintyy mm. ruostekääpä, rusokantokääpä sekä kuusenkääpä.
Alueen luonne ja merkitys
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Soidensuojeluohjelman alue, joka on toteutettu soidensuojelualueena. Alueeseen liittyy vanhojen metsien suojeluohjelman alue, joka toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla. Ryöttisuo kuuluu seutukaavan suojelualuevarauksiin (ojitusrauhoitusalue). Suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 76 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 2 |
| 7110 | keidassuot | 22 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 15 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.01 |
| 7230 | letot | 37 |
| 7310 | aapasuot | 1543 |
| 8220 | kasvipeitteiset silikaattikalliot | 0.1 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 1520 |
| 91D0 | puustoiset suot | 361 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1528 | lettorikko | Saxifraga hirculus |
| 1910 | liito-orava | Pteromys volans |