Syöte

Alueen kuvaus

Syötteen alueella sijaitsee hyvin laaja metsämassainen, osin korkean alueen metsistä koostuva vanhojen metsien ketju. Pohjois-eteläsuuntaisella ketjulla on pituutta noin 25 kilometriä ja se ulottuu Posion eteläosasta Taivalkosken luoteisosan kautta Pudasjärven koillisosaan. Natura-alueen laajin yhtenäinen kokonaisuus kuuluu Pärjänjoen eteläpuolella sijaitsevaa Syötteen retkeilyaluetta ja retkeilyalueen eteläpuolista virkistysmetsää/harjualuetta lukuun ottamatta vuonna 2000 perustettuun Syötteen kansallispuistoon.

Alueen luonne ja merkitys

Alue on laajuuteensa ja monipuolisen biotooppijakaumansa vuoksi tärkeimpiä Pohjanmaan metsiensuojelualueita. Lisäksi alue muodostaa tärkeän satelliittiaseman lehtojen ja lettojen lajiston suojelulle. Alueella kasvavat myös Suomen eteläisimmät tunturikasvit. Alueella on paikoin ultraemäksisiä kallioita, joiden vaikutusalueella esiintyy harvinaista kasvilajistoa.



Ala-Lintusuo on edustava rinneletto. Suolla on valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten kasvilajien esiintymiä.



Syötteen alueen metsät ovat selkeästi pohjoisvaikutteisia pääosin lakialueen kuusikoita. Eteläisemmillä ja alavimmilla osilla, erityisesti Iso-Viitavaarassa esiintyy lajistossa jo keskiboreaalisiakin piirteitä.



Suvantovaaran-Lomavaaran alueen metsät ovat lakialueelle tyypillisiä suhteellisen harvoja ja kitupuustoisia kuusikoita, jotka ovat poikkeuksellisen luonnontilaisia. Pienilmastoltaan suotuisat ja lehtipuustoiset vanhan metsän ytimet sijoittuvat pääosin alavamman alueen metsiin. Järeän kuusilahopuun jatkuvuus on koko alueella erittäin edustava. Alueeseen sisältyy palorefugioiden ohella myös täysin luonnontilaista metsää. Virsusoiden ympäristön lettokeskittymä tuo kohteelle alueellisesti huomattavaa lisäarvoa. Kohteeseen sisältyy runsaspuustoinen geenireservimetsä. Alueella tavataan harvinaisista metsälajeista mm. raidantuoksukääpää.



Alue sisältää rajausteknisistä syistä jonkin verran taimikoita ja hakkuualoja.



Kumpujenselkä on puoleksi lakialuetta oleva avohakkuiden ympäröinä kuusivaltainen vaara-alue. Rinteillä esiintyy paikoin huomattavaa rehevyyttä; lehtomaista kangasta, tihkupintoja ja Cicerbita-juotteja. Kuusella on alueella lahojatkumo. Siellä on myös useita vaativalle lajistolle soveliaita pienilmastoalueita.



Kouvanvaara on pääosin lakialuetta oleva vaarakuusikko, jossa on runsaslehtipuustoisia osia. Haapa on pääosin järeää ja sitä on paikoin runsaasti. Aluetta monipuolistavat lähteet ja lehtokorvet.



Syötteen retkeilyalueen metsät ovat pääosin lakimetsää ja aikoinaan voimakkaasti harsittuja. Luonnontilaisimmat vanhan metsän alueet ovat pieninä sirpaleina. Järeää lehtipuustoa on jonkin verran. Ultraemäksisten kivilajien alueella kasvaa useita alueellisesti silmälläpidettäviä lajeja. Monet lähteet monipuolistavat alueen kasvupaikkakirjoa.



Isovaaran vanhan metsän alueen pohjoisosassa sijaitsee yksi alueen vanhan metsän ydinalueista, jossa on runsaasti järeää lehtipuustoa. Alueen lajistoon kuuluu mm. koko Suomessa harvinaisia, kohdassa 3.3 mainittuja kääpälajeja.



Toraslehto on luonnontilaisen kaltaista metsää, jossa on raitaa runsaasti. Se on maisemaltaan poikkeuksellinen kapeiden harjukankaiden ja soiden mosaiikki. Toraslehdossa on vaativille lajeille edullisia pienilmastoalueita, joissa kasvaa runsaasti naavoja ja luppoja.



Teerivaara on hyvin luonnontilaistunutta edustavaa ja järeää lehtipuustoista kasvavaa vanhaa ja vaihtelevaa vaaranrinnekuusikkoa, jonka lajistoon kuuluvat sekä liito-orava että raidantuoksukääpä. Teerivaaran rinne on rehevää, mikä näkyy paikoin lehtomaisen kankaan laikkuina. Mäntyvaltaisella lakialueella on kivirakkoja.



Iso-Viitavaara on Suvantovaaran ja Lomavaaran ohella Syötteen alueen arvokkaimpia vanhan metsän kohteita, jossa on paikoin poikkeuksellisen luonnontilaisia osia. Alue on kuusivaltaista vanhaa metsää, jossa lehtipuuston osuus on huomattava. Alueella esiintyy liito-oravaa. Uhanalaisista kääpälajeista siellä esiintyy mm. sitruunakääpää. Alueellisesti uhanalaisista putkilokasvilajeista tavataan esiintymisalueeltaan pohjoipainotteista väinönputkea.



Ala-Lintusuo on pieni, monipuolinen rinneletto, jolla on mm. rimpiletto, lettonevaa ja lettorämettä. Avosuot ovat pääosin Campylium-lettoa. Suon reunoilla on mm. rahkarämeitä. Suon koillisosassa on Tomentypnum-lettoa, jolla kasvaa lettorikkoa. Lettoa on Ala-Lintusuolla 20 ha.



Kouvan Väliojan varressa kasvaa alueellisesti erittäin edustavaa lehto- ja lettolajistoa. Kasvillisuus on enimmäkseen kosteaa ja osittain tulvavaikutteista joenvarsilehtoa ja -lettoa, jota reunustavat paikoin kallioseinämät.



Vuonna 2000 Natura-aluetta laajennettiin osilla jotka, kuuluvat nykyiseen Syötteen kansallispuistoon. Po. laajennusosat ovat huomattavilta osin vanhoja kuusivaltaisia metsiä. Laajennusosalla sijaitsee mm. erittäin uhanalaisen röyhelökäävän esiintymä. Muita valtion alueella esiintyviä uhanalaisia kääpälajeja ovat mm. harjasorakas ja lohkokääpä. Alueisiin sisältyy myös nuoria kasvatusmetsiä.



Pikkuvaaran-Sotivaaran alue on pääosin tuoreen kankaan kuusimetsää, jossa esiintyy tasaisesti myös haapaa ja koivua. Alueella on kuollutta maapuuta keskimäärin n. 30 runkoa hehtaarilla. Pistemäisesti lahopuuta esiintyy jopa 100 runkoa hehtaarilla. Sotivaaran alueella esiintyy kuusilahopuun ohella eri lahoamisvaiheista järeää haapaa n. 10 runkoa hehtaarilla. Metsien häiriötön kehitys näkyy lahopuustoon sidonnaisen lajiston runsautena. Alueelta on löydetty 19 vanhan metsän ilmentäjälajia, joista kääväkkäitä 15. Ilmentäjälajien joukossa ovat mm. uhanalaiset harjasorakas, röyhelö-, välkkylude- ja lutikkakääpä. Eläinlajistoon kuuluvat mm. liito-orava ja kulonkiertämäkuusikoissa elävä korpikolva. Luonnonmetsien ohella ohella alueeseen kuuluu mm. puustoisia soita, luonnontilaisia puroja/noroja, tuoreita-kosteita lehtoja sekä lähteitä ja lähdesoita.



Pikku-Jaaskamon alueella on lehtipuustoa niukasti. Alueella on paikoin vanhoja kantoja, jotka ovat peräisin alueella tehdyistä harsintahakkuista. Lahopuuta alueen luonnonmetsissä on 10-20 runkoa hehtaarilla. Vanhan metsän ilmentäjälajeista alueella esiintyy kuusen-, riuku- ja ruostekääpää sekä raidankeukojäkälää. Alueella on lehtoja ja lehtokorpia, joiden lajistoon kuuluvat mm. alueellisesti uhanalaiset näsiä ja pohjansinivalvatti. Edellä mainittujen luontotyyppien ohella alueella on lähteitä ja lähdesoita sekä osin lähdevaikutteisia noroja ja puroja.



Syötteen Natura-alue on keskeisimpiä alueita liito-oravan suojelun kannalta Koillismaalla (liito-oravan levinneisyysalueen pohjoisrajalla). Natura-alueella on myös useita luontodirektiivin liitteen II lajeihin kuuluvan lettorikon kasvupaikkoja.



Alueen vanhat metsät ovat edustavia myös linnuston osalta. Pesivään lintulajistoon kuuluu mm. useita lintudirektiivin liitteen I lajeihin kuuluvia lajeja, joista osa harvinaisia ja uhanalaisia.



Muihin tärkeisiin lajeihin on sisällytetty alueellisesti uhanalaisia ja harvinaisia lajeja.



Retkeilyn aiheuttama liiallinen kuluminen voi taannuttaa lajistoa. Nykyisellään retkeily on ohjattu siten, ettei se aiheuta haitallisia vaikutuksia suojelun perusteena oleville luontotyypeille ja lajeille.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella esiintyvien luontotyyppien ja niillä esiintyvien lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Boreaaliset luonnonmetsät -luontotyypin ja siellä esiintyvien lajien määrää lisätään ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpitein.

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Alueella esiintyvien perinnebiotooppien tila säilytetään hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Pääosa alueesta (17 809 ha) on perustettu kansallispuistoksi vuonna 2000. Alueeseen kuuluu yksityinen suojelualue (pinta-ala 91 ha). Rajaukseen kuuluva Ala-Lintusuo (37 ha) on soidensuojelualue. Alueeseen kuuluva Kaunislammen alue (197 ha)on suojeltu aarnialueena. Loppuosa alueesta koostuu Syötteen retkeilyalueesta ja virkistysmetsästä.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 3 uhanalaista lajia.