Stormossenin aarnialue

Alueen kuvaus

Hankoniemellä puolustusvoimien Syndalenin harjoitusalueella sijaitseva laaja Stormossen on ohutturpeinen minerotrofinen suo, joka muodostuu monen eri suotyypin yhdistelmästä. Suon kasvillisuus on mosaiikkimaista, puuttomat ja puustoiset alat vuorottelevat. Lettomainen kasvillisuus on monin paikoin vallitseva. Osa suosta on rimpistä mesoeutrofista nevaa. Keskeiset osat suosta ovat säilyneet melko hyvin. Stormossenin kaakkoispuolella sijaitseva alue on melko luonnontilaista, varttunutta kuusivaltaista oravanmarja-mustikkatyypin metsää. Stormossenin luoteispuolella olevalla alueella on luonnontilaista korpimaista sekametsää ja tervaleppäkorpea.



Alueella esiintyy harvinaista ja uhanalaista lintu-, perhos-, putkilokasvi- ja sammallajistoa.



Aluetta käytetään puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita ja laitteita.

Alueen luonne ja merkitys

Stormossenin aarnialue on poikkeuksellisen arvokas kokonaisuus uhanalaisine ja harvinaisine luontotyyppeineen ja lajeineen. Etelä-Suomessa luonnontilaisia puustoisia soita ja lettoja on enää hyvin vähän jäljellä. Kaikki lettotyypit ovat Suomessa uhanalaisia.



Alueella pesii uhanalaista lintulajistoa.



Suon kasvistoon kuuluu monia tiukasti kasvupaikkasidonnaisia lajeja. Alueella kasvavat mm. röyhysara, punakämmekkä, pikkukihokki, nummirahkasammal, vaaleasara, lettovilla, hoikkavilla ja rimpivihvilä sekä ruskopiirtoheinä, suomyrtti, villapääluikka, äimäsara, keltasara ja hirssisara. Stormossenin luoteispuoleisilla puustoisilla soilla kasvaa mm. saarni, pitkäpääsara ja varstasara.



Suon perhosfauna on rikas ja monipuolinen.



Suo on puolustusvoimien harjoitusaluetta. Ammuntojen vaikutus suohon on vähäistä, kunhan turvataan lintujen pesimärauha. 1960-luvulla tehdyt ojitukset vaikuttivat suuresti suon vesitalouteen. 1980-luvulla suon ojiin rakennettiin neljä pohjapatoa ja suon vesitalous alkoi elpyä.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys;

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä.

- luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Natura-alueen toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Puolustusministeriö on päätöksellään 12.12.1975 perustanut aarnialueet Tvärminnen eläintieteellisen aseman esityksestä luonnontilaisena säilyneille korpimaiselle sekametsälle ja tervalepikolle. Puolustusministeriö on päätöksellään 15.10.1992 muodostanut Stormossenin suoalueesta aarnialueen Helsingin yliopiston esityksestä. Alue on tarkoitettu Helsingin yliopiston erityiseksi tutkimus- ja opetuskohteeksi sekä puolustusvoimien harjoituskäyttöön.



Alueen suojelu ei rajoita puolustuvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit